SDP:n puheenjohtaja Antti Lindtman: Hallitus painaa päänsä pensaaseen

SDP:n eduskuntaryhmän kesäkokouksessa Lappeenrannassa muistettiin ensin viime viikolla menehtynyttä kansanedustajaa Eemeli Peltosta muistosanoin sekä kahden minuutin hiljaisella hetkellä.

Poliittisessa tilannekatsauksessaan puheenjohtaja Antti Lindtman kritisoi pääministeri Orpoa ja hallituksen toimintaa korkean työttömyyden aiheuttamien työllisyysmaksujen korotustarpeen edessä. Maksuissa on merkittävä korotuspaine nimenomaan sen vuoksi, että Orpon hallituksen aikana on siirrytty ennätystyöllisyydestä Euroopan pahnan pohjille.

– Hallituksen ratkaisu on pään laittaminen pensaaseen ja “vakava vetoomus” Työllisyysrahastolle: unohtakaa lakisääteiset velvoitteet, jättäkää työttömyysvakuutusmaksut korottamatta ja ottakaa lisää velkaa. Siinä on tämä uusi vastuullinen talouslinja pähkinänkuoressa.

– Talouslukujen kaunistelemiseksi ensin vietiin valtion asuntorahaston varat, sitten lähtivät rahat Valtion eläkerahastosta ja nyt tyhjennetään jo Työllisyysrahastoa. Mitähän keksitään seuraavaksi? Lindtman kysyy.

– Seuraan mielenkiinnolla, miten Työllisyysrahaston johto kestää poliittista painostusta, kun rahasto tällä viikolla tekee omaa esitystään ensi vuoden maksuista.

Itä-Suomesta riittää puhetta, ei villoja

Lindtman vaati myös toimia Venäjän hyökkäyssodan vaikutusten kompensoimiseksi ja elinvoiman luomiseksi Itä-Suomeen.

– Itäisen Suomen elinvoiman vahvistamisesta on puhuttu paljon, mutta paljosta puheesta on syntynyt kovin vähän villoja. Hallituspuolueet saivat Itä-Suomesta yli 200 000 ääntä, mutta nämä Itä-Suomen äänestäjät hallitus on sivuuttanut.

– Kotimaassa tulee kiireesti laittaa liikkeelle vaikuttavia toimia, joita myös täällä itäisessä Suomessa kiivaasti toivotaan. Mutta odoteltuja päätöksiä rahoituksesta, aikatauluista ja vastuutahoista ei ole syntynyt.

 

Antti Lindtmanin poliittinen tilannekatsaus 25.8.

Hyvät ystävät,

Sota Ukrainassa jatkuu. Kolme ja puoli vuotta Ukrainan kansa on taistellut urhoollisesti oman vapautensa ja kaikkien eurooppalaisten kansojen vapauden puolesta. Ukraina on saanut ja saa kaikkien suomalaisten tuen vapaustaistelulleen.

Presidentti Trump lupasi lopettaa sodan Ukrainassa yhdessä vuorokaudessa. Näin ei ole tainnut tapahtua. Presidentti Trumpin aktiivisuus viime viikkojen aikana herätti kuitenkin toiveen aidoista rauhanneuvotteluista. Rauhan hento liekki vahvistui hetkeksi aikaa. Tänään näyttää kuitenkin siltä, että sodan, väkivallan ja voiman logiikka on uudelleen ottamassa ohjakset käsiinsä.

Toivottua tulitaukoa ei monipolvisissa neuvotteluissa ole syntynyt, ja kestävän rauhan syntyminen Ukrainaan näyttää olevan vielä kovin kaukana.

Viime viikolla Washingtonissa järjestetty huippukokous USA:n, Ukrainan ja suurimpien EU-maiden – sekä pienen Suomen – kesken manifestoi eurooppalaisten vahvan tuen Ukrainan suvereniteetille ja Ukrainan rauhanehdotuksille. Kokous osoitti, että Yhdysvalloilla ja EU-mailla on edelleenkin kyky sopia yhteisistä tavoitteista ja toiminnasta.

Presidentti Stubb tekee erinomaisen hyvää työtä edistämällä USA:n ja EU:n yhteisten kantojen syntymistä. Hän ansaitsee kiitoksen työstään.

Kaikki katseet suuntautuvat edelleen Venäjään, ja sen johtoon. Onko Venäjän johto valmis lupaustensa mukaisesti istumaan todelliseen neuvottelupöytään vai yrittääkö se jatkaa väkivallan ja voiman tiellä?

Tässä tilanteessa on aivan ratkaisevaa, että Euroopan unionissa jatkuu vahva, horjumaton tuki Ukrainalle. Unionissa on tarve käydä myös oma sisäinen keskustelunsa Venäjän hyökkäyksen ja Ukrainassa jatkuvan sodan opetuksista.

Yksi johtopäätös on erityisen selkeä jo nyt: tarvitsemme enemmän Eurooppaa, emme vähemmän Eurooppaa. Tarvitsemme enemmän yhteistä ulkopolitiikkaa ja kykyä päättää ajoissa ja nopeasti EU:n yhteisistä kannoista, jotta äänemme Euroopassa ja maailman kriiseissä voisi kuulua selvästi ja kirkkaasti. Suomen etujen mukaista on ryhtyä ajamaan ulkopolitiikassa määräenemmistöpäätöksiä yksimielisyyspäätöksenteon sijasta.

On myös täysin selvää, että EU:n on nopeassa aikataulussa parannettava omaa puolustuskykyään ja syvennettävä yhteistoimintaa puolustuksen alueella. Tässä on edettävä nopeasti ja päättäväisesti.

Ukrainalle myönnettävät turvatakuut ovat täysin keskeisessä roolissa – ei ainoastaan Ukrainan, vaan koko Euroopan turvallisuuden näkökulmasta. Suomelle on tärkeää, että Ukraina voi tulitauon ja rauhan toteutuessa saada itselleen uskottavat turvatakuut ja Suomi on niitä omin toimin edistämässä. Mallin tarkennuttua on aika arvioida Suomen osallistumistapaa. Kaikissa järjestelyissä on huomioitava, että meillä on jatkossakin vastuu Naton ja EU:n pisimmän Venäjän vastaisen rajan puolustamisesta.

Valtiojohtomme lähestymistapa turvatakuisiin saa SDP:n tuen.

Jos Venäjä ei ole valmis edes istumaan yhteiseen neuvottelupöytään Ukrainan kanssa, on EU:n oltava valmis lisäämään pakotteita. Ollakseen tehokkaita eurooppalaiset pakotteet vaativat myös Yhdysvalloilta uusia käytännön toimia.

Suomen kannalta johtopäätökset tähän asti tapahtuneesta ovat hyvin selkeät.

Tarvitsemme vahvempaa Eurooppaa, ja Suomen on omin aloittein syytä viedä vahvan Euroopan asiaa eteenpäin.

Toinen johtopäätös on kansallinen. Olemme jatkossakin rauhantahtoinen maa. Tässä ajassa meidän on kuitenkin otettava kansallisen turvallisuuden asiat kansakuntana äärimmäisen vakavasti.

Pitkä raja arvaamattomaksi muuttuneen Venäjän kanssa on tosiasia. Rajan valvonta ja kansallisen puolustuksen tarpeet on kaikissa oloissa otettava tosissaan. Näissä asioissa tarvitsemme jatkossakin pitkäjänteisen ja laajan kansallisen yhteisymmärryksen - ja tähän SDP osaltaan on valmis.

Kun rauha Ukrainassa on vielä kaukana horisontissa, ja Venäjän valtiojohdon politiikka korostaa militarismia ja sortopolitiikkaa sisäisesti sekä ulkoisesti, on näköala hyviin naapuruussuhteisiin kovin kaukana.

Etenkin itäisen Suomen osalta olosuhteet ovat muuttuneet tavalla, joka pakottaa katsomaan uusin silmin eteenpäin. Putiniin ja nyky-Venäjään on luottoa kovin vähän, ja rauhankin koittaessa Ukrainaan, kestää todennäköisesti vuosikymmeniä ennen kuin suhteet itään voivat normalisoitua.

Hyvät ystävät,

Täällä Lappeenrannassa hyvin tuttu Kotiteollisuus-yhtye laulaa: “Tämän taivaan alla tuuli puhaltaa, se hakee vertaistaan”.

Tämän puhurin pitäisi puskea myös Suomen hallitusta toimiin. Itäisen Suomen elinvoiman vahvistamisesta on puhuttu paljon, mutta paljosta puheesta on syntynyt liian vähän villoja – itäsuomalaisten rukoukset ovat olleet hallitukselle vain mutinaa tuulessa.

Hallituspuolueet saivat Itä-Suomesta yli 200 000 ääntä, mutta nämä Itä-Suomen äänestäjät hallitus on sivuuttanut. Hallituksessa itäisestä Suomesta on kyllä kaksi ministeriä – ministerit Essayah ja Häkkänen – mutta heitä ei voi ainakaan kotiinpäin vetämisestä syyttää. Kaksikko näyttää lähinnä toivovan, ettei kukaan edes muistaisi, mistä heidät on valittu ja mitä itäisessä Suomessa heidän vartiovuorollaan on tapahtumassa.

Luvut Venäjän hyökkäyssodan alkamisen jälkeen ovat murskaavia: Itäisessä Suomessa liikevaihdon kasvuprosentti on alle puolet koko maasta. Kaikissa itäisen Suomen maakunnissa työttömien osuus työvoimasta on kasvanut enemmän kuin koko maan tasolla. Ja itäisen Suomen väestökehitys on ollut koko maata heikompaa.

Täällä Etelä-Karjalassa muutokset vuoden takaiseen tilanteeseen ovat paljon puhuvia: Työttömyys on kasvanut lähes kymmenyksellä, nuorten työttömyys lähes viidenneksellä ja pitkäaikaistyöttömyys lähes kolmanneksella. Työvoiman kysyntä on laskenut yli 30 prosenttia, ja maakunnan työllisyysaste jää selvästi koko maan keskiarvosta. 

Lappeenrannassa uusin ikävä uutinen on Kaukaan paperitehtaan lakkautusuhka. Yli 200 työpaikkaa on vaarassa. Varsinainen moukarin isku alueelle. Tässä tilanteessa yrityksen yhteiskuntavastuu korostuu, ja myös hallitukselta odotetaan tukea alueen rakennemuutokseen.

Ikäviä uutisia itäiselle Suomelle kuultiin kesällä myös Brysselistä: komissio ei esitä EU:n itärajan maille erillistä tukivälinettä osaksi seuraavaa EU:n seitsemän vuoden budjettia. Tämä on tappio hallituksen ennakkovaikuttamiselle. Hallituksen on nostettava EU:n itärajan todellisuus koko unionin yhteiseksi asiaksi ja vaadittava huomattavasti komission esitystä tuntuvampaa tukipottia itärajalle.

Kotimaassa tulee kiireesti laittaa liikkeelle vaikuttavia toimia, joita myös täällä itäisessä Suomessa kiivaasti toivotaan. SDP:n yhdeksänosaisessa paketissa on konkreettisia esityksiä investointien kotiuttamiseksi, panostuksista matkailuun, yhteyksien parantamisesta, digi- ja sähköinfran kehittämisestä ja keinoja tuulivoimarakentamisen mahdollistamiseksi.

Myös itäisen Suomen ohjelmaa hallitukselle valmistellut työryhmä luovutti helmikuussa pääministerille raportin, jossa nostettiin esille lukuisia hyviä keinoja tukea aluetta.

Mutta odoteltuja päätöksiä rahoituksesta, aikatauluista ja vastuutahoista ei ole syntynyt.

Teollisuuden ja puolustusvoimien yhteiset esitykset uudesta tuulivoiman ja valvontalaitteiston ”Salpalinjasta” pitkin itärajaa eivät ole saaneet vastakaikua. Ei vaikka puolustusministeri tulee juuri tältä Salpalinjalta.

Valmistelussa on sen sijaan lainsäädäntöä, joka on päinvastoin hidastamassa ja kahlitsemassa tuulivoimarakentamista. Elinkeinoelämän tuore selvitys kertoo, että perussuomalaisten ajama tuulivoiman etäisyyssääntely on tuomassa miljardien menetykset aluetalouteen koko maassa ja myös tällä alueella.

Hallitus, nyt on aika herätä ja kuopata tällaiset järjettömyydet.

Hyvät ystävät,

Jos on luvattu Itä-Suomen tuki jäämässä puheen tasolle, niin ovat muutkin suomalaisille annetut isot talous- ja työllisyys- ja velkaantumislupaukset.

Vuodesta ja viikosta toiseen hallitus puhuu vastuullisesta talouspolitiikasta ja velkaantumisen kauheudesta. Kun hallituksen talouslinja pettää – todellisten kasvu- ja työllisyystoimien puuttuessa – on seurauksena velkaantumisongelman paheneminen.

Hallituksen aloittaessa Suomen julkinen velka oli vajaat 75 prosenttia kansantuotteesta, hallituksen lopettaessa velka uhkaa tällä tietoa nousta lähes 90 prosenttiin kansantuotteesta.

Ikävä tosiasia on, että pahinta koronavuotta 2020 lukuun ottamatta Petteri Orpon vahtivuorolla otetaan jokainen vuosi enemmän velkaa kuin Sanna Marinin aikana.

Miksi näin? Siksi, että hallituksen aika menee edelleenkin saksilla askarteluun ja niillä pelotteluun. Siksi, että hallitus vie toivon ja tulevaisuudenuskon suomalaisilta. 

Työmarkkinoilla hallitus epäonnistuu synnyttämällä pitkäaikaisen vastakkainasettelun, ja budjetin vähäisen liikkumavaran hallitus käyttää kyseenalaisiin veronalennuksiin omille hyvätuloisille kannattajilleen.

Tilanteen karmeus kiteytyy työllisyyskehitykseen. Työpaikkoja luvattiin satatuhatta lisää, mutta tähän mennessä niitä on ainoastaan menetetty kymmeniä tuhansia. Tavoitteisiin nähden hallitus on 170 000 työllistä takamatkalla omasta tavoitteestaan.

Kiire tulee, pääministeri Orpo.

Suuri lupaus suomalaisille oli myös verotuksen keventäminen.

Mikä on lopputulos? Tällä hetkellä tavallisen keskituloisen suomalaisen verorasitus on korkeimmillaan kymmeneen vuoteen. Ei ihme, ettei kassakone laula, ei kauppa käy, ei autoliikkeissä, ei asunnoissa, ei palveluissa.

Keväällä kehysriihessä luvattiin kaikille palkansaajille merkittävät veronkevennykset ja vielä viime viikolla toistettiin lupaus, että ”ensi vuoden alusta kaikkien palkansaajien verotus kevenee lisää”.

Jätettiin mainitsematta, että samaan aikaan kun keskituloisen palkansaajan tuloverotus hieman kevenee, veroluonteiset maksut uhkaavat nousta epäonnistuneen työllisyyspolitiikan johdosta.  

Kun varovaisestikin arvioiden laskee kaikki muutokset yhteen, niin todennäköistä on, että suurella osalla tavallisista palkansaajista verojen maksurasitus nousee ensi vuonna entisestään. 

Erityisesti keppiä annetaan järjestäytyneille, liittoon kuuluville palkansaajille. Esimerkiksi opettajilta hallitus yrittää viedä verotuksen vakiintuneiden periaatteiden vastaisesti niin ay-jäsenmaksuvähennyksen kuin työhuonevähennyksenkin. Kun tähän päälle laitetaan työttömyysvakuutusmaksun korotukset ja kuntatalouteen suunnatut koulutusleikkaukset, ei opettajaperheissä ensi vuonna ole hallituksen ansiosta syytä hymyyn. 

Sen sijaan yli sadantuhannen vuosituloilla, siis ministerin tuloluokassa, on aihetta leveään hymyyn, jos ministeri Purran ja kokoomuksen yhteinen verolinja ensi vuonna toteutuu. Ministerin tuloluokkaa kannustetaan ensi vuonna uusiin urotekoihin tuhansien eurojen veronalennuksilla. Samaan aikaan valtio velkaantuu ja palveluihin sekä sosiaaliturvaan suunnitellaan uusia leikkauksia.

Kun työttömyys kasvaa, myös työttömyysmenot kasvavat. Tämä tosiasia on tullut ilmeisesti yllätyksenä hallitukselle ja pääministerille. Edessä on työttömyysvakuutusmaksun korotus. Tästä olemme jo pitkään hallitusta varoittaneet.

Hallituksen ratkaisu on pään laittaminen pensaaseen ja “vakava vetoomus” Työllisyysrahastolle: unohtakaa lakisääteiset velvoitteet, jättäkää työttömyysvakuutusmaksut korottamatta ja ottakaa lisää velkaa. Siinä on tämä uusi vastuullinen talouslinja pähkinänkuoressa.

Talouslukujen kaunistelemiseksi ensin vietiin Valtion asuntorahaston varat, sitten lähtivät rahat Valtion eläkerahastosta ja nyt tyhjennetään jo Työllisyysrahastoa. Mitähän keksitään seuraavaksi?

Seuraan mielenkiinnolla, miten Työllisyysrahaston johto kestää poliittista painostusta, kun rahasto tällä viikolla tekee omaa esitystään ensi vuoden maksuista.

Hyvät ystävät,

Vastuullisena puolueena SDP tekee jälleen syksyllä oman ehdotuksensa ensi vuoden budjetiksi. Teemme oman ehdotuksemme sen jälkeen, kun hallituksen esitys on eduskunnalle ja sen valiokunnille esitelty ja ehdotuksen sisällöstä ja vaikutuksista on saatu myös riippumattomien asiantuntijoiden arvioita.

Jo nyt voin sanoa, että esityksemme keskeisinä periaatteina on työllisyyden vahvistaminen ja talouskasvun tukeminen. Kasvu ja sitä tukevat toimet ovat juuri nyt ratkaisevan tärkeitä, kun hallitus näyttää jälleen keskittyvän leikkaussaksien teroittamiseen.

Hyvät ystävät,

Suomen menestyminen vaatii Orpon hallituksen linjan selkeää muuttamista. Suomi tarvitsee yhteistyötä ja toivoa. Suomi tarvitsee luottamusta ja kaikkien kansalaisten reilua kohtelua. 

Tätä työtä eduskuntaryhmämme lähtee jälleen täysillä tekemään – yhteistyössä muiden puolueiden kanssa, yhteistyössä niin etujärjestöjen kuin kansalaisjärjestöjen kanssa ja yhteistyössä kaikkien suomalaisten kanssa.

Eteenpäin!