Raportti: SOTE-rahoitusmalli ei vastaa todellisuutta – tutkijat vaativat huomiota alueiden välisiin eroihin

Jyväskylän yliopiston ja Helsingin yliopiston tutkijoiden tuoreessa raportissa tarkasteltiin väestön ikärakenteen ja sosioekonomisten tekijöiden vaikutusta sosiaali- ja terveyspalvelujen tarpeeseen ja kustannuksiin eri hyvinvointialueilla.

Raportin perusteella hyvinvointialueiden palveluiden tarpeeseen vaikuttavat ennen kaikkea alueellinen ikärakenne, arjen etäisyydet, kielelliset velvoitteet ja alueen sosioekonominen tilanne. Pelkkä asukasmäärä ei siis selitä alueiden eroja.

Raportin ovat laatineet emeritusprofessori Pekka Neittaanmäki Jyväskylän yliopistosta sekä tutkijaharjoittelijat Kirill Akimov ja Veronika Akimova Helsingin yliopistosta.

Tutkijoiden mukaan hyvinvointialueiden nykyinen rahoitus ei vastaa todellista tarvetta, eikä SOTE-rahoitusmalli ota huomioon väestön rakenteellisia ja sosiaalisia eroja.

”Rahoitusmallia tulisi uudistaa niin, että erilaiset väestö- ja sosiaaliprofiilit otetaan paremmin huomioon. Jos alueiden rakenteellisia ja sosiaalisia eroja ei oteta huomioon, niin se voi johtaa rahoitusvajeisiin, alibudjetointiin ja alueelliseen eriarvoisuuteen”, tutkijat kertovat.

Alueellisiin palvelutarpeisiin vaikuttavat muun muassa ikärakenne ja sosioekonomiset tekijät

Raportissa huomattiin, että alueellinen ikärakenne ohjaa vahvasti palvelupainetta eri alueilla.

Esimerkiksi nuorilla ja kasvavilla alueilla, kuten Vantaa-Keravan hyvinvointialueella ja pääkaupunkiseudulla korostuvat lasten, nuorten ja perheiden palvelujen tarve. Sen sijaan ikääntyvillä alueilla palvelujen tarpeen painopiste on vanhuspalveluissa, pitkäaikaissairauksien hoidossa ja kotihoidossa.

”Pitkät matka-ajat ja hajautunut asutus lisäävät joillain alueilla kotihoidon ja hoivan työaikaa. Joillain alueilla korostuvat taas kielipalvelut, kuten tulkkauksen tai kaksikielisen asioinnin tarve. Nämä tarpeet eivät aina näy rahoituksessa siellä, missä työ tehdään”, tutkijat kertovat.

Palvelutarpeeseen vaikuttavat alueellisesti myös muun muassa sosioekonomiset tekijät, kuten korkeat työttömyysluvut ja toimeentulotuen laaja käyttö, jotka lisäävät mielenterveys-, päihde- ja sosiaalipalvelujen kysyntää.

Myös opiskelijakeskittymät Jyväskylässä, Tampereella ja Kuopiossa näkyvät palvelutarpeessa. Suuri opiskelijaväestö vähentää YTHS:n ansiosta perusterveydenhuollon kuormaa, mutta kasvattaa mielenterveys- ja sosiaalipalvelujen tarvetta.

Rahoitusmalli tulisi päivittää vastaamaan todellista palvelutarvetta

Tutkijat ehdottavat, että rahoitusmalli tulisi päivittää vastaamaan alueiden todellista palvelutarvetta.

”Malli tulisi perustaa KELAn koko väestön kattavan Kanta-palvelun reaaliaikaisiin diagnoositietoihin. Mallissa pitäisi myös ottaa paremmin alueiden huomioon demografiset ja sosiaaliset tekijät”, tutkijat kertovat.

Mallin toimivuuden kannalta se vaatisi myös jatkuvaa seurantaa ja vuosittaista päivitystä. Näin rahoitus kohdistuisi tutkijoiden mukaan oikeudenmukaisemmin alueille, joilla palvelukuormitus on suurin.

Tutkijoiden mukaan nykyinen SOTE-rahoitusmalli perustuu monin osin puutteellisiin ja vanhentuneisiin tietoihin. Diagnoositietojen kattavuuden vaihtelu ja sosioekonomisten tekijöiden huomioimatta jättäminen ovat johtaneet merkittäviin rahoitusvajeisiin ja alueelliseen eriarvoisuuteen.

Raportti sisältää yksityiskohtaisen vertailun eri YTA-alueiden rahoitustarpeesta suhteessa saatuun rahoitukseen. Erityisesti puutteelliset diagnoositiedot ovat vaikuttaneet merkittävästi rahoitusvajeiden syntyyn. Kansallisen Kanta-palvelun potilastietorekisteri tarjoaa reaaliaikaiset tiedot koko väestöstä, toisin kuin THL:n mallissa käytetyt kolme vuotta vanhat ja alueittain vaihtelevan kattavuuden omaavat tiedot.