Harvennushakkuu teki kangasmetsästä tilapäisen ja suometsästä entistä suuremman hiililähteen

Harvennushakkuu eli metsän joidenkin puiden kaataminen muiden kasvun edistämiseksi on yleinen metsänhoitomenetelmä, mutta sen vaikutus metsien hiilidynamiikkaan vaihtelee suuresti metsätyypin mukaan.

Helsingin yliopiston tutkimuksessa tarkasteltiin harvennuksen vaikutusta kahteen erilaiseen boreaaliseen metsätyyppiin: mineraalimaan metsään eli kangasmetsään ja ojitettuun suometsään. Tutkijat mittasivat puiden, metsänpohjan kasvillisuuden, maaperän ja lahopuiden vuotuista hiilikertymää ja -päästöjä sekä ennen harvennusta että sen jälkeen. Tulosten perusteella harvennushakkuu aiheuttaa välittömiä muutoksia metsien hiilitaseessa.

– Tutkimustulostemme perusteella on tärkeää sovittaa metsänhoitokäytännöt eri metsätyyppien erityisominaisuuksiin. Harvennus edistää puiden kasvua ja sen myötä tyypillisesti myös hiilen sitoutumista melko pian harvennuksen jälkeen kangasmetsissä, mutta ojitetut suot vaativat huolellista hoitoa, jotta vältytään pitkän aikavälin hiilihävikiltä, tiivistää väitöskirjatutkija Gonzalo de Quesada Helsingin yliopistosta.

Kangasmetsä elpyy nopeasti, mutta ojitettu suo muuttuu perusteellisesti

Kangasmetsässä hiilen kertyminen metsään väheni tilapäisesti harvennuksen jälkeen, mutta palautui melko nopeasti, koska valon ja tilan lisääntyminen auttoi myös sammalia, varpuja ja muuta metsänpohjan kasvillisuutta kasvamaan ja sitomaan hiiltä. Harvennus teki metsästä hetkellisen hiilen lähteen harvennusvuonna, minkä jälkeen se palautui hiilinieluksi seuraavan vuoden loppuun mennessä. Muutamassa vuodessa nielu oli palautunut jo lähes entiselle tasolle.

– Hiilinielu tarkoittaa hiilivaraston positiivista muutosta per vuosi. Hiilinielu palautuu usein melko nopeasti harvennushakkuusta, mutta hiilen kokonaisvaraston palautuminen vie silloinkin aikaa, koska metsästä on hakkuussa poistettu suuri määrä hiiltä biomassan mukana, toteaa apulaisprofessori Anna Lintunen, Helsingin yliopiston ilmakehätieteiden keskuksesta.

Sitä vastoin jo ennen harvennusta ilmakehään hiiltä päästäneen ojitetun suometsän päästöt kasvoivat entisestään harvennushakkuun jälkeen. Puuston hidas kasvu yhdistettynä hakkuujätteen hajoamiseen teki näistä metsistä entistä suurempia hiilen nettolähteitä vuosi harvennuksen jälkeen.

Tutkijat päättelivät myös, että metsien hiilivarastojen eli elävien puiden biomassaan ja maaperään varastoituneen hiilen palautuminen hakkuuta edeltävälle tasolle voi kestää kymmeniä vuosia molemmissa metsätyypeissä. Ojitetuilla soilla hiilivarasto kutistui koko tutkimusjakson ajan, mikä viittaa siihen, että tämäntyyppisten metsien saattaa harvennuksen jälkeen olla vaikea saavuttaa alkuperäistä hiilenvarastointikapasiteettiaan.

– On olennaisen tärkeää tuntea erilaisten metsänhoitomenetelmien vaikutus hiilitasapainoon, varsinkin kun Suomi ja muut maat tasapainottelevat metsien tehokkaan hiilensidonnan ja teollisuuden raaka-aineen turvaamisen välillä, summaa de Quesada.