Mahdollisuus hoivan täydentämiseen ei saa jäädä vain varakkaiden yksinoikeudeksi

Rahalla saa ja hevosella pääsee. Tällä hetkellä julkista hoivaa on mahdollista täydentää – tai vaikka hankkia jopa kokonaan yksityiseltä sektorilta – jos taskut ovat riittävän syvät. Yksityistä varallisuutta on hyvä käyttää nykyistä enemmän julkisen rahoituksen rinnalla hyvinvoinnin ja hoivan turvaajana. Mutta hoivan täydentäminen ei saa jäädä vain varakkaiden yksinoikeudeksi.

Jotta yhä useamman olisi mahdollista käyttää omaisuuttaan hoivansa täydentäjänä, pitäisi siihen pystyä varautumaan jo työuransa aikana. Varautumiseen kannustaisi, jos vanhushoivaan – ja oikeastaan koko sote-sektorille – määriteltäisiin julkinen palvelulupaus. Se tarkoittaa, että kansallisella tasolla määritettäisiin, mitkä hoidot ja palvelut kuuluvat verovaroin kustannettavaan julkisen hoivaan ja millä korvaustasolla. Ja toisaalta myös sen, mitkä asiat jäävät yksilön omalle vastuulle.

Nykyisessä mallissa esimerkiksi ympärivuorokautisen laitoshoidon kustannuksia katetaan asujan omista nettotuloista 85 prosenttiin asti. Jäljelle jäävällä 15 prosentilla ja omalla säästetyllä varallisuudellaan voisi täydentää julkisen puolen palveluita haluamallaan tavalla. Täydentämisen ei tarvitse olla suurieleistä: yksittäiset fysioterapiakäynnit, vapaa-ajan aktiviteetit, suuremmat asuinneliöt hoivayksikössä, oman itsen hemmottelu – siinä esimerkkejä pienemmistä tai isommista hoivan täydentämismahdollisuuksista. Kyse voi olla pienistä arjen iloista, ei vain rikkaiden huveista.

Kun julkisen hoivan taso tiedetään, voisi jokainen jo etukäteen pohtia, riittääkö se vai kaipaako jotain lisää sen päälle. Jos verovaroin kustannettava hoiva ei yksilölle riitä, voisi jo työuran aikana varautua täydentämään julkista hoivaa omilla varoillaan. Tähän ei huipputuloja tai suurta perintöä tarvita.

Lisäpalveluiden ostaminen on mahdollista jo nyt, mutta kovin monella ei ole käsitystä siitä, mitä julkinen hoiva pitää sisällään. Ajatus on epämääräinen: ajatellaan, että julkinen hoiva kattaa jotakuinkin kaiken. Jokainen ihminen on kuitenkin yksilö, jolla on erilaiset toiveet ja tarpeet. Se, mikä on yhdelle yhdentekevää, on toiselle erittäin tärkeää. Julkinen hoiva ei voi koskaan täysin vastata kaikkien toiveisiin, eikä sellainen ole realististakaan. Siksi olisi rehellistä kertoa, mitä tuleman pitää ja mistä hyvinvointiyhteiskunta huolehtii. Sen jälkeen voisi itse vetää johtopäätökset.

Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku: vanhushoivan rahoitus on massiivisen kokoluokan ongelma. Toivomme muidenkin, erityisesti päättäjien, ottavan osaa keskusteluun ja ratkaisujen etsimiseen. Jos hoivan rahoittamiseksi ei olla valmiita avaamaan valtion piikkiä, tarvitaan julkisen rahoituksen rinnalle yksityistä rahaa. Yksityisen varallisuuden kerryttämiseen esimerkiksi hoivaa varten voivat finanssiyhtiöt tarjota välineitä. Mitä vauraampia suomalaiset ovat, sitä paremmin meillä menee tässäkin asiassa.

FA jatkaa aiheen esillä pitämistä ja yhteiskunnallista keskustelua tästä ja muistakin tärkeistä asioista. Olemme ennenkin ottaneet kantaa yhteiskunnallisiin kysymyksiin, kuten työperäisen maahanmuuton ehtoihin sekä yritysvastuusääntelyn välttämättömyyteen. Hyvinvoiva ja kukoistava Suomi on paras paikka harjoittaa kannattavaa liiketoimintaa nyt ja tulevaisuudessa – siksi mekin pysymme äänessä. Se on vastuullista.