Laajin tutkimus suomalaisnuorten ilmastoahdistuksesta: toivon ylläpitäminen avainasemassa

Salla Veijonahon väitöstutkimuksen tavoitteena on luoda syvällinen ja laaja kuva suomalaisnuorten ilmastoahdistuksesta ja sen suhteesta ympäristömyönteiseen käyttäytymiseen, yleiseen hyvinvointiin ja erilaisiin tapoihin käsitellä ilmastonmuutosta.

Suomalaisnuorten ilmastoahdistusta ei ole aiemmin tutkittu näin laajasti. Väitöskirjan osatutkimuksiin osallistui 650–3000 nuorta, joita seurattiin jopa kolmen vuoden ajan.

Nuoret reagoivat ilmastonmuutokseen hyvin eri tavoin

Tutkimuksen mukaan osa nuorista kokee ilmastoahdistusta, kun taas toiset ovat huolettomia tai jopa kieltävät ilmastonmuutoksen. Suurin osa tutkimusten suomalaisnuorista ei koe ilmastoahdistusta.

Nuoren kokema ilmastoahdistus ei ole automaattisesti huono asia tai kerro heikosta hyvinvoinnista.

– Ilmastoahdistus on pääosin luonnollinen reaktio, joka pysäyttää meidät miettimään omaa toimintaamme. Ilmastoahdistus voi joko lamauttaa toimintaa tai toimia motivoivana voimana riippuen siitä, miten sitä käsitellään, Veijonaho sanoo.

Suurin osa nuorista, jotka olivat ilmastoahdistuneita, toimivat samaan aikaan ympäristövastuullisesti.

– Kuitenkin pienellä osalla nuorista korkea ilmastoahdistus yhdistyi ilmastonmuutoksen kieltämiseen. Nämä nuoret eivät tehneet ilmastotekoja, ja heillä oli muita alhaisempi yleinen hyvinvointi.

Ilmastoahdistuksen yhteys ilmastotekoihin on monisyinen

Voimakas ilmastoahdistus ja aktiivinen ilmastotoimijuus eivät ole toisiaan poissulkevia. Ilmastoahdistus ja toiminta olivat vahvasti yhteydessä toisiinsa, eli nuoret, jotka kokivat ilmastoahdistusta, tekivät enemmän ympäristövastuullisia tekoja.

Kuitenkin pitkittäisesti tarkasteltuna nuoret, jotka kokivat omaa normaaliaan enemmän ilmastoahdistusta, raportoivat normaalia vähemmän ympäristötekoja vuotta myöhemmin. Kun taas nuorilla, jotka raportoivat tehneensä normaalia enemmän ympäristötekoja, ilmastoahdistus kasvoi myöhemmissä mittauksissa.

– Vaikka yksilön ilmastoteot ovat tärkeä osa aktiivista ilmastokansalaisuutta, ne eivät yksin ole kultainen ratkaisu nuorten ilmastoahdistuksen rakentavaan käsittelyyn. Ilmastotekojen tekeminen voi lisätä yksilön tietoisuutta ongelman laajuudesta ja muutoksen aikaansaamiseksi tarvittavista ponnisteluista, mikä lisää entisestään ilmastoahdistusta. Ympäristövastuullinen käyttäytyminen voi myös lisätä ilmastoahdistusta, koska nuoret ottavat liian paljon henkilökohtaista vastuuta hyvin yksilöllisellä tavalla ongelmasta, jota ei voida ratkaista yksinään yksilöllisillä toimilla, Veijonaho sanoo.

Vastaavasti, jos nuoren ilmastoahdistus yllättäen kasvaa, voi se lamaannuttaa toimintaa, sillä tilanteen kasvaneet vaatimukset ylittävät nuoren normaalisti käytössä olevat voimavarat.

Nuorten toivoa ja luottamusta yhteiskuntaan on tärkeää ruokkia

Nuoret, jotka raportoivat tutkimuksessa toivoa ja luottamusta yhteiskuntaan, reagoivat muista poiketen: heillä kasvanut ilmastoahdistus oli yhteydessä aiempaa aktiivisempaan ympäristövastuulliseen toimintaan, mutta aiempaa aktiivisempi toiminta ei kasvattanut ilmastoahdistusta.

– Nuorten ilmastoahdistusta ei tarvitse parantaa, vaan tärkeämpää on kohdata se sellaisenaan ja tarjota nuorille keinoja kanavoida ilmastoahdistusta rakentavasti toimintaan. Esimerkiksi koulun yhteisölliset ympäristöprojektit voivat vahvistaa samalla nuorten toimijuutta ja uskoa siihen, että yhdessä tehdyillä teoilla on vaikutusta.

– Olisi tärkeää, että ilmastonmuutosta pystyttäisiin käsittelemään nuorten kanssa niin, että se pitää yllä heidän uskoaan yhteiskunnan toimijoiden kykyyn toimia ja toivoa siitä, että voimme vielä tehdä asioille jotain, vaikka tilanne onkin vakava.

KM Salla Veijonaho väittelee 19.12.2025 Helsingin yliopiston kasvatustieteellisessä tiedekunnassa aiheesta Adolescence in a Changing World - Finnish Adolescents’ Climate Change-Related Well-Being, Pro-Environmental Behavior, and Coping Strategies