KHO:n ennakkopäätös, joka koskee henkilökohtaisen tulon verotusta

Asiassa oli ratkaistavana, oliko veronkorotusta tullut lainkaan määrätä tai oliko se tullut määrätä kahden prosentin perustasoa alemman suuruisena.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että A oli jättänyt saamansa lisäkauppahinnan verotusta varten ilmoittamatta. Edellytykset veronkorotuksen määräämiselle olivat siten täyttyneet.

Korkein hallinto-oikeus kuitenkin totesi, että A oli ennakonkannossa luovutusvoiton perusteella hakenut lisäennakon maksettavakseen ja siten itse saattanut saamansa lisäkauppahinnan verotuksen kohteeksi.Hän oli jo ennakkoperinnässä myös maksanut valtaosan pääomatuloista suoritettavan koko veron lopullisesta määrästä. Vaikka luovutusvoitto oli puuttunut esitäytetyltä veroilmoitukselta, siitä ilmennyt pääomatulojen ja maksetun ennakon välinen epäsuhta oli ollut niin ilmeinen ja siinä esitetty veronpalautuksen määrä niin huomattava, että A:n verotuksen ohjautuminen automaation sijasta virkailijatyönä tapahtuvaksi oli ollut todennäköistä. Lisäksi Verohallinto yleensä sai varainsiirtoveroilmoituksen johdosta tiedon osakkeiden luovutuksesta niin, että tieto voitiin ottaa huomioon myös luovutusvoittoverotuksessa, ja tässäkin tapauksessa Verohallinnolla oli ollut tieto A:n saamasta lisäkauppahinnasta. Nämä seikat olivat merkittävästi vähentäneet riskiä siitä, että A:n saama lisäkauppahinta olisi jäänyt verottamatta. Perustason mukaista kahden prosentin veronkorotusta oli pidettävä erityisestä syystä kohtuuttomana. Veronkorotus oli alennettava yhteen prosenttiin lisätystä tulosta.

Korkeimman hallinto-oikeuden päätös on kokonaisuudessaan luettavissa korkeimman hallinto-oikeuden internetsivustolla.

KHO 2026:4

Kort referat på svenska

HFD 2026:4