KHO:n ennakkopäätös, joka koskee arvonlisäverotusta

K Oy oli keskinäinen kiinteistöosakeyhtiö, joka toteutti pysäköintilaitoksen. Pysäköintilaitos oli normaalioloissa pysäköintitoiminnan käytössä. Poikkeusaikoina pysäköintilaitoksen oli tarkoitus toimia alueellisena yhteisväestönsuojana. Alueen kiinteistönomistajat tulivat asemakaavan niille asettamien velvoitteiden täyttämiseksi hankkimaan K Oy:ltä väestönsuojapaikkaoikeuksia (VSS-oikeus), joilla tarkoitettiin oikeutta väestönsuojapaikan osoittamiseen rakennushankkeen asemakaavamääräysten ja rakennuslupaehtojen täyttämiseksi. Sopimusluonnoksen mukaan VSS-oikeus oikeutti väestönsuojatilojen käyttöön ainoastaan poikkeusoloissa.

Pysäköintilaitokseen tuli yhteensä 4 100 VSS-oikeutta. Alueen kiinteistönomistajat suorittivat K Oy:lle jokaisesta VSS-oikeudesta kertaluonteisen korvauksen. Lisäksi K Oy veloitti neljännesvuosittain VSS-oikeuksia hankkineilta kiinteistönomistajilta korvauksen väestönsuojalaitteiden ylläpidosta.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että VSS-oikeuden luovuttamisessa ja väestönsuojalaitteiden ylläpidossa oli kysymys arvonlisäveron soveltamisalaan kuuluvasta palvelun suorittamisesta vastiketta vastaan ja toiminta tapahtui liiketoiminnan muodossa.

VSS-oikeuden luovutuksessa ja väestönsuojelulaitteiden ylläpidossa ei ollut kysymys unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä tarkoitetusta kiinteän omaisuuden vuokrauksesta vaan arvonlisäverodirektiivin 2 artiklassa tarkoitetusta verollisesta palvelun myynnistä.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että oli tulkinnanvaraista, oliko VSS-oikeuksien luovutuksessa ja väestönsuojalaitteiden ylläpidossa kysymys arvonlisäverolain 27 §:n 1 momentissa tarkoitetusta rasiteoikeuden tai siihen verrattavan kiinteistöön kohdistuvan oikeuden luovuttamisesta. Koska verovelvollisella oli joka tapauksessa oikeus vedota arvonlisäverodirektiivin välittömään oikeusvaikutukseen ja koska direktiivin mukaan kyseessä oli edellä todetulla tavalla verollisen palvelun myynti, kansallisen lain säännöksen tulkinta jäi tässä yhteydessä merkityksettömäksi eikä siihen ollut tarpeen ottaa kantaa.

Yhtiön VSS-oikeuksien luovutusta oli näin ollen pidettävä arvonlisäverolain 1 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuna liiketoiminnan muodossa tapahtuvana palvelun myyntinä, josta oli suoritettava arvonlisäveroa. Yhtiöllä oli arvonlisäverolain 102 §:n nojalla oikeus vähentää VSS-oikeuksien verollista myyntiä varten tekemiinsä investointeihin sekä väestönsuojalaitteiden ylläpitämiseksi hankkimiinsa hyödykkeisiin sisältyvät arvonlisäverot täysimääräisesti.

Äänestys 4–1 perusteluista.

Korkeimman hallinto-oikeuden päätös on kokonaisuudessaan luettavissa korkeimman hallinto-oikeuden internetsivustolla.

KHO 2026:7

Kort referat på svenska

HFD 2026:7