Metsäteollisuuden Paula Lehtomäki: Ilmastokeskustelu jumissa - tiedepaneelien katsottava kokonaisuutta

Ilmastotavoitteen perusteet ovat osoittautuneet virheellisiksi 

Suomalainen ilmastokeskustelu on juuttunut keskusteluun metsien nieluista ja hakkuurajoituksista. Metsäteollisuuden toimitusjohtaja Paula Lehtomäen mukaan ilmastomuutoksen juurisyy, fossiilisten päästöjen vähentäminen, on jäänyt sivurooliin.

–Onhan tämä häkellyttävää, että Ilmastopaneeli tarjoaa kapeaan katsantokantaan perustuvia ehdotuksia, jotka eivät tuota ilmaston kannalta ratkaisuja, mutta saattavat tuottaa merkittäviä taloudellisia ja aluepoliittisia seurauksia.

Ilmaston kannalta plus–miinus-nollavaikutuksia tuottavat ratkaisut eivät voi olla Lehtomäen mukaan politiikan keskiössä. – Nyt suurimmat päästölähteet energiasektorilla, liikenteessä ja rakentamisessa jäävät sivurooliin.

–Tiedepaneelien tehtävänä on tukea päätöksentekoa tieteellisin arvioin, eikä rajata keskustelua yhteen näkökulmaan, vaan avata sitä. Tiedepaneeleilta odotan laajempaa katsantoa ja rohkeutta käsitellä myös epämukavia lähtötietoja, muistuttaa Lehtomäki.

Kansallisen tavoitteen lähtöoletukset muuttuneet

Suomen ilmastopolitiikan keskeinen ongelma liittyy Lehtomäen mukaan vuodelle 2035 asetettuun hiilineutraalisuustavoitteeseen. – Tavoite on kunnianhimoinen, mutta sen lähtötilanteen taustaoletukset eivät ole enää ajan tasalla. Vuoden 2019 hiilinieluluku muuttui jälkikäteen merkittävästi laskentakaavan tarkistuksen seurauksena, kun hiilinielusta katosi 17 miljoonaa tonnia hiiltä. Tämä muutos ei ollut poliittinen vaan metodologinen, mutta vaikutukset olivat dramaattiset.

–Samaan aikaan kansallinen tavoite nojaa skenaarioihin, joissa kestävien hakkuiden tasoksi oletettiin noin 80 miljoonaa kuutiometriä vuodessa. Ilmastopaneelin viimeaikaisissa esityksissä esillä on ollut noin 60 miljoonan kuutiometrin hakkuiden taso. Ero on valtava.

Lehtomäen mukaan tässä tilanteessa olisi välttämätöntä tarkastella uudelleen koko lähtöasetelmaa. – Jos lähtöolettamukset ovat muuttuneet, myös johtopäätösten täytyy muuttua. Tosiasioiden tunnustaminen on vastuullisen politiikan lähtökohta. Odotankin tiedepaneeleilta rohkeutta tuoda esiin myös sen tosiseikan, että alkuperäiset lähtöoletukset ovat osoittautuneet virheellisiksi.

–Ilmastopolitiikka tarvitsee nyt uuden alun. Sen sijaan, että keskitytään yksinomaan nieluihin ja hakkuumääriin, pitäisi tarkastella kokonaisuutta kuten fossiilisten päästöjen vähentämistä, metsäbiotalouden mahdollisuuksia, hiilivuodon riskejä, taloudellisia vaikutuksia ja nielujen laskentamallien epävarmuuksia.

Hakkuurajoitukset myrkkyä taloudelle ja työllisyydelle

Lehtomäki muistuttaa, että ilmastopolitiikkaa ei voida tarkastella kansallisesti irrallaan globaalista markkinasta. – Metsäteollisuuden tuotteet myydään kansainvälisesti. Jos tuotantoa rajoitetaan Suomessa, kysyntä ei katoa, vaan se siirtyy muihin maihin.

–Tämä on hakkuiden rajoituksista seuraavan hiilivuodon ydin. Päästöt eivät vähene globaalisti, vaan siirtyvät maihin, joissa tuotanto voi olla ilmaston ja luonnon kannalta heikommilla standardeilla toteutettua.

Lehtomäen mukaan tiedepaneelien tulisi tunnistaa vastuullisesti myös ilmastopoliittisten esitysten seurannaisvaikutuksia. – Kun ehdotetaan hakkuiden rajoittamista, se tarkoittaisi miljardien menetyksiä vienti- ja verotuloihin sekä tuhansien työpaikkojen menetyksiä. Tähän kansantalouden ja työttömyyden tilanteeseen nämä ehdotukset sopivat mahdollisimman huonosti.

Vähähiilisen rakentamisen kasvu tuo nopeita ilmastohyötyjä

Ilmastokeskustelun ja -toimien laajentaminen ei tarkoita Lehtomäen mukaan metsäkysymysten sivuuttamista, vaan ne on asetettava oikeaan mittasuhteeseen. – Ilmastopolitiikan ydin on fossiilisten polttoaineiden ja materiaalien korvaaminen. Tämä tarkoittaa teollisuuden omien päästöjen vähentämistä, fossiilisten materiaalien korvaamista biopohjaisilla vaihtoehdoilla ja markkinoiden tukemista uusilla vähähiilisillä ratkaisuilla.

–Metsäteollisuuden tehdaspaikoilla fossiiliset päästöt ovat jo alle kahden miljoonan tonnin tasolla, ja noin 98 prosenttia energiasta on uusiutuvaa. Kun valmistava teollisuus on matkalla kohti nollaa, on yhtä tärkeää, että fossiiliset materiaalit korvautuvat markkinoilla.

Lehtomäen mukaan puurakentaminen ja uudet puupohjaiset biotuotteet ovat keskeisessä roolissa. – Yksi esimerkki laajemmasta näkökulmasta on rakennettu ympäristö, joka tuottaa noin kolmanneksen päästöistä. Metsäbiotalouden tiedepaneeli on nostanut esiin puurakentamisen potentiaalin, mutta samalla todennut, että Suomen vähähiilisen rakentamisen raja-arvot ovat liian löysiä ohjatakseen markkinaa riittävästi.

–Puurakentaminen on selkeä osa vihreää siirtymää. Erityisesti kerrostalorakentamisessa puun osuus on Suomessa edelleen pieni. Esimerkiksi Tanska on asettanut tiukat vähähiilisen rakentamisen kriteerit ja tehnyt siitä kilpailuedun. Suomella olisi vastaava mahdollisuus.

EU: n kyettävä luomaan vertailukelpoiset laskentatavat

EU:n maankäyttöä, maankäytön muutosta ja metsätaloutta koskeva LULUCF-asetus asettaa jäsenmaille tiukat hiilinielutavoitteet vuosille 2026–2030. – Kunnianhimoisten tavoitteiden toteuttaminen on kuitenkin huomattavan vaikeaa, kun nielut ovat osoittautumassa merkittävästi arvioitua pienemmiksi johtuen sekä laskentatavan muutoksista, että Keski-Euroopassa myös metsätuhoista.

–Me jatkamme työtä sen eteen, että saadaan kunnollinen uudelleenarviointi EU:n ilmastopolitiikkaan. Kun LULUCF-asetukseen liittyy paljon epävarmuuksia, sitä sektoria ei pitäisi kytkeä muuhun ilmastopolitiikkaan.

Lehtomäen mukaan nielujen laskennan mallinnuksiin ja vertailulukuihin liittyy paljon epävarmuuksia, ja eri maiden luvut eivät ole yhteismitallisia. – Kun markkinat edellyttävät yhteismitallisia tuotteita, ilman luotettavaa vertailukelpoisuutta ei voida tehdä luotettavia päätöksiä eikä rakentaa markkinaa nieluyksiköiden kaupalle.

–Suomi ja Ruotsi ovat nostaneet LULUCF-sääntelyn ongelmat aktiivisesti esiin EU:ssa. Komission uudessa kilpailukykyä korostavassa ohjelmassa on mahdollisuus nostaa esiin uusiutuvaan raaka-aineeseen perustuva potentiaali, mutta se vaatii määrätietoista kansallista edunvalvontaa

Markku Laukkanen, markku.laukkanen@audiomedia.fi