SDP:n Perholehto vaatii tehoa ilmastopolitiikan järjestelmään

Viime viikolla eduskunnan käsittelyyn saatiin viimeinkin valtioneuvoston selonteko energia- ja ilmastostrategiasta sekä tänään lähetekeskusteluun selonteot keskipitkän ja pitkän aikavälin ilmastosuunnitelmista.

– Orpon hallitus on sanonut sitoutuneensa ilmastotavoitteisiin, mutta sanat pitäisi lunastaa teoilla. Selonteot kuitenkin osoittavat, että tosiasiassa hallitus on jo luopunut Suomen 2035 hiilineutraaliustavoitteesta. Toimet ovat riittämättömiä ja leijonanosa lisäkeinoista on vailla määrärahoja.

– Päästövähennyskeinoja valittaessa tulisi huomioida luontovaikutukset, turvata teknologianeutraalius ja suosia toimista sellaisia, jotka vahvistavat myös valtiontaloutta. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että fossiilitaloutta ylläpitäviin verotukiin puututaan ja polttoon perustuvan energiantuotannon tukia maltillistetaan. Välttämätöntä on myös edistää turvemaiden päästövähennystoimia ja julkista liikennettä sekä ottaa viimeinkin käyttöön maankäytön muutosmaksu, Perholehto arvioi.

Perholehto tunnistaa, että tilanne on vaikea, mutta näkee, että siihen on vastattava vaikuttavammilla lisätoimilla – ei hanskojen pudottamisella.

– Hiilineutraaliustavoitteen saavuttaminen on paitsi välttämättömyys, myös mahdollisuus monille kotimaisille yrityksille. Eri sektorien toimet pitää yhteensovittaa siten, että päästövähennykset ja hiilinielujen vahvistaminen toteutetaan kokonaisuutena. SDP edellyttää, että samalla huomioidaan myös oikeudenmukaisuus: se, että pienituloisten ja syrjäseuduilla asuvien asema turvataan, eikä elinkustannusten nousu muodostu kohtuuttomaksi kenellekään. Me suomalaiset kyllä pystymme, jos haluamme.

SDP:n ryhmäpuheenvuoro keskustelussa valtioneuvoston selonteoista keskipitkän ja pitkän aikavälin ilmastosuunnitelmista 3.3.2026:

Arvoisa puhemies,

kiitos ministerille esittelystä ja siitä, että ilmastoselonteot ylipäänsä tuotiin eduskuntaan tällä vaalikaudella. On hyvä, että edes tältä osin ilmastolakiamme pyrittiin noudattamaan. Valitettavasti liiaksi muuta kiitosta emme voi antaa.

Suomen ilmastopolitiikan perustana ovat sekä kansallinen hiilineutraaliustavoite vuodelle 2035 että EU:ssa yhdessä sovitut velvoitteet. Suomen on puolitettava taakanjakosektorin päästöt vuoden 2005 tasosta vuoteen 2030 mennessä.  Orpon hallitus, ml. perussuomalaiset, on sanonut sitoutuneensa tavoitteisiin, mutta sanat täytyy lunastaa teoilla.

Selonteot kertovat, että tosiasiassa Orpon hallitus on luopunut Suomen 2035 hiilineutraaliustavoitteesta. Toimet ja rahoitus ovat riittämättömiä, eikä poliittinen tahtotila kanna.  

Hallitus on omilla päätöksillään jopa lisännyt päästöjä esimerkiksi heikentämällä jakeluvelvoitetta ja viemällä ilmastotoimilta rahoituksen. 

Puhemies,

Tunnistamme, että tilanne on vaikea. Arvioiden mukaan Suomen pitäisi painaa taakanjakosektorin päästöjä alas yhä noin 1,8 miljoonaa tonnia vuoteen 2030 mennessä. Selonteko ei kuitenkaan osoita riittäviä lisäkeinoja tämän saavuttamiseksi, vaan voin puolet tarvittavista toimista jää ilmaan roikkumaan vailla uskottavaa suunnitelmaa. Emme voi nojautua joustoihin, vaan tarvitaan lisää aitoja päästövähennyksiä.

Lisäksi lähes kaikista esitetyistä lisätoimista, kuten hankinta- ja infratuista, puuttuvat määrärahat. On huolestuttavaa, että liikenteen päästövähennysten laiminlyönti voi aiheuttaa Suomelle jopa kymmenien miljoonien eurojen sakon, jos EU-tukia joudutaan maksamaan takaisin.

Haasteena on romahtanut maankäyttösektorin hiilinielu. Näköpiirissä ei ole, että taakanjakosektori voisi hyödyntää sieltä joustoja – päinvastoin. Hiilineutraaliustavoitteen saavuttaminen edellyttää eri sektorien toimien tarkkaa yhteensovittamista: sitä, että päästövähennykset ja hiilinielujen vahvistaminen toteutetaan kokonaisuutena.

Myös kunnat ja alueet on otettava vahvemmin mukaan. Paikallisen ilmastotyön arvo on tunnustettava samalla, kun isoja rakenteellisia muutoksia viedään eteenpäin. Reilu muutos edellyttää, että pienituloisten ja syrjäseuduilla asuvien asema turvataan, eikä elinkustannusten nousu muodostu kohtuuttomaksi kenellekään. Mutta mitä teki Orpon hallitus? Heti kautensa alkupuolella se avasi ilmastolain ja poisti sieltä kuntien ilmastosuunnitelmat vesittäen tämänkin ohjausvälineen.

Ei silti niin huonoa, ettei jotain hyvääkin: päästökauppa on todella osoittanut tehonsa. Sen laajeneminen liikenteen polttoaineiden jakelijoihin on tärkeä askel. Ilmastopaneeli on esittänyt jatkoksi teknologisten nielujen liittämistä päästökauppaan ja pitkällä aikavälillä päästökauppajärjestelmien yhdistämistä tavalla, jossa päästöoikeuden hinta ei laske samalla. Sen sijaan kansainvälisiä ilmastoyksiköitä ei tulisi sisällyttää päästökauppaan. Toivon, että hallitus kuulee nämä suositukset.

Toinen vetoomukseni koskee ilmastopolitiikan suunnittelujärjestelmän uudistamista. Selontekoja ei tule tehdä niiden itsensä vuoksi, vaan aidosti ohjaamaan päästövähennyksiä. Kustannustehokkaimmat toimet on valittava, luontovaikutukset huomioitava, teknologianeutraalius turvattava ja suosittava toimista niitä, jotka parhaimmillaan vahvistavat myös valtiontaloutta. 

Virkamiestyönä julkaistava päästövähennystoimien kartoitus olisi yksi konkreettinen tapa erottaa poliittinen päätöksenteko ja virkamiesvalmistelu toisistaan. Mallia voisi ottaa valtiovarainministeriön meno- ja rakennekartoituksesta, kuten VTV:kin on ehdottanut. Ilmastopolitiikkaan tarvitaan ajantasaista, yleistajuista tietoa erityisesti ennen hallitusohjelmaneuvotteluita. Nyt vaikuttavia toimia karsiutuu poliittisen perustein pois jo virkamiesvalmistelussa. Suunta ei ole hyvä.

Puhemies,

Me suomalaiset kyllä pystymme, jos haluamme. SDP on esittänyt useita asiantuntijoiden kannattamia toimia, joihin hallitus ei kuitenkaan ole tarttunut. Panostaisimme kuntien ilmastotyöhön ja joukkoliikenteeseen, emmekä sen sijaan olisi alentaneet fossiilisten polttonesteiden valmisteveroa. Puuttuisimme fossiilitaloutta ylläpitäviin verotukiin lakkauttamalla turpeen verotuen ja poistamalla maatalouden energiaveron palautuksen fossiilisen energian osalta. Maltillistaisimme polttoon perustuvan energiantuotannon verotukia, nostaisimme jakeluvelvoitteen tasoa, edistäisimme kustannustehokkaita päästövähennystoimia turvemailla ja ennen muuta ottaisimme myös käyttöön maankäytön muutosmaksun.

Ennen vuoden 2019 vaaleja parlamentaarinen pyöreä pöytä linjasi ilmastopolitiikkaa seuraavalle kaudelle. Nyt jos koskaan, tarvitsisimme saman: yhteisen pöydän, yhteisen suunnan ja yhteisen vastuunkannon.