KHO:n ennakkopäätös, joka koskee arvonlisäveroa

Tekijänoikeuslain 19 §:n 4 momentin mukaan teoksen tekijällä on oikeus korvaukseen teoksensa kappaleiden lainaamisesta yleisölle, kun lainaaminen tapahtuu yleisestä kirjastosta tai korkeakoulukirjastosta. Tekijänoikeuslain 19 a §:n mukaan korvaus suoritetaan yhteishallinnointiorganisaation välityksellä.

Yhteishallinnointiorganisaationa toimivalle A ry:lle maksettiin osuus valtion budjettiin sisältyvästä lainauskorvausmäärärahasta. Yhdistys jakoi tämän osuuden eri teosten tekijöille kunkin vuoden toteutuneiden lainojen perusteella. Asiassa oli arvioitavana, oliko valtion A ry:lle maksamaa lainauskorvausta pidettävä arvonlisäveron soveltamisalaan kuuluvasta palvelun myynnistä saatuna vastikkeena.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että teoksen tekijän saama lainauskorvaus perustui yksilöitävissä olevaan suoritukseen eli kirjaston käyttämään oikeuteen lainata teoksen kappale yleisölle. Tämän suorituksen ja lainauskorvauksen maksamisen välillä oli välitön yhteys. Lainauskorvaus muodosti todellisen vastikkeen oikeussuhteessa suoritetusta yksilöitävissä olevasta palvelusta. Teoksen tekijä suoritti siten vastikkeellisen palvelun, kun se luovutti oikeuden lainata teoksen kappaleen yleisölle lainauskorvausta vastaan. A ry toimi omissa nimissään tekijöiden lukuun, kun se yhteishallinnointiorganisaationa vastaanotti valtiolta lainauskorvauksia. Kysymys oli arvonlisäverodirektiivin 28 artiklassa ja arvonlisäverolain 19 §:ssä tarkoitetusta komissiokaupasta.

A ry:n oli suoritettava arvonlisäveroa valtion sille maksamista lainauskorvauksista. Äänestys 3–2 ja esittelijän eriävä mielipide.

Korkeimman hallinto-oikeuden päätös on kokonaisuudessaan luettavissa korkeimman hallinto-oikeuden internetsivustolla.

KHO 2026:16