Kansanedustaja Vesa Kallio: Hallitus hidastelee vähähiilisen rakentamisen edistämisessä

Tämän vuoden alusta Suomessa otettiin käyttöön sitovia velvoitteita rakentamisen hiilijalanjäljen pienentämiseksi. Vuoden alussa voimaan tulleet hiilijalanjäljen raja-arvot asettavat ilmastotavoitteet osaksi lähes kaikkea uudisrakentamista.

Ilmasto- ja ympäristöministeri uskoo vähähiilisen rakentamisen kasvuun

Ilmasto- ja ympäristöministeri Sari Multalan mukaan laissa määriteltyjen rakentamisen hiilijalanjäljen raja-arvojen arvioidaan edistävän vähähiilisten rakennusmateriaalien, kuten puun, kysyntää rakentamisessa. Multala vastasi kansanedustaja Vesa Kallion (kesk.) esittämään vähähiilisen rakentamisen edistämistä koskevaan kirjalliseen kysymykseen.

–Raja-arvot on määritetty rakennusten käyttötarkoitusluokittain ja ne kiristyvät vuoden 2029 alussa. Ne otetaan käyttöön porrastetusti, jotta toimijat ehtivät sopeutua uusiin vaatimuksiin. Tarkoituksena on, että raja-arvoja kiristetään porrastetusti myös vuodesta 2029 eteenpäin, vastaa Multala.

Multalan mukaan raja-arvot laajenevat tulevaisuudessa myös muun muassa pientalorakentamiseen EU:n rakennusten energiatehokkuusdirektiivin edellyttämällä tavalla.

Puurakentamisen kasvu helpottaisi ilmastotavoitteiden saavuttamista

Eduskunnan ympäristövaliokunnan jäsenenä toimivan Kallion mukaan rakentamislain ohjausvaikutus materiaalivalintoihin jää rajalliseksi. – Nyt ongelmana on hiilijalanjäljen raja-arvojen jääminen liian väljiksi, minkä seurauksena rakentamisen ohjausvaikutus jää vähäiseksi. Käytännössä mikään ei muutu, vaikka vähähiilisellä rakentamisella saavutettaisiin nopeita päästövähennyksiä ja puun käytöllä hiilen sidontaa.

–On myönteistä, että rakennusten hiilijalanjäljen raja-arvot tuovat rakentamisen materiaalit sääntelyn piiriin, koska rakentamisen sektori tuottaa kolmanneksen kaikista Suomen päästöistä. Nyt rakennusten hiilijalanjälkeä ohjataan nyt ensimmäistä kertaa Suomessa.

Kallion mukaan hiilikädenjälkeä eli positiivista ilmastovaikutusta ei huomioida sääntelyssä. – Rakentaminen voisi toimia merkittävänä kansallisena hiilivarastona jo nykyisillä ratkaisuilla. Tällöin rakentaminen voisi aidosti muuttaa rooliaan ongelmasta ratkaisijaksi erityisesti Suomessa.

–Kun ilmastokeskustelua käydään hakkuiden rajoittamisesta ja metsien nieluista, pitäisi ottaa vahvasti käyttöön ne puun käytön ratkaisut, joilla voidaan korvata fossiilisia. Puurakentamien on ilmastoteko ja sen kasvattaminen vähentäisi nopeasti rakentamisen tuottamia mittavia päästöjä, muistuttaa Kallio.

Asiantuntijat pitävät vähähiilisen rakentamisen ohjausta liian löysänä

Liian väljiä vähähiilisen rakentamisen raja-arvoja ovat arvostelleet myös lain valmistelutyöhän osallistunut Aalto-yliopiston kestävän rakentamisen professori Matti Kuittinen ja Metsäbiotalouden tiedepaneelin jäsen rakennusopin professori Markku Karjalainen.

–Ilmastotavoitteiden olisi pitänyt näkyä rakentamista koskevassa lainsäädännössä jo aiemmin. Ilman sitovia velvoitteita tällä valtavasti päästöjä tuottavalla sektorilla hiilineutraalisuustavoite jää saavuttamatta. Tekninen valmius tähän on ollut olemassa, mutta poliittinen ja toimialan yhteinen tahtotila puuttuivat, sanoo Kuittinen.

Kunnianhimoinen puurakentamisen kasvu voisi olla Kuittisen mukaan yksi Suomen merkittävimmistä yksittäisistä ilmastotoimista, joka on vaikutuksiltaan verrattavissa liikenteen tai maatalouden suuriin päästövähennyksiin.

– Kyse ei ole teknologisesta kyvyttömyydestä, vaan poliittisista valinnoista, sääntelystä, haluttomuudesta ja uskalluksesta uudistaa vakiintuneita käytäntöjä. Vähähiilisyyden raja-arvot ovat laissa nyt niin väljät, ettei niillä ole todellista vaikutusta materiaalivalintoihin. Rakennetaan kuten ennenkin, mutta nyt vain raportoidaan päästöt, arvioi Karjalainen.

Karjalaisen mukaan Ruotsissa ja Tanskassa raja-arvot ovat kunnianhimoisempia ja niiden kiristyspolku ennakoitavampi. – Tämä on ohjannut markkinaa aktiivisemmin vähähiilisiin ratkaisuihin ja vauhdittanut teollista kehitystä.

Puurakenteiden hiilivarastolle toimivat markkinat

Puurakentaminen ei ole Kallion mukaan pelkästään ilmasto- tai materiaalikysymys, vaan keskeinen teollisuuspoliittinen kysymys.  – Ilman riittävän vahvaa kotimarkkinaa ei synny innovaatioita, referenssejä eikä vientikelpoisia ratkaisuja. Puurakentaminen on keskeinen osa kansantaloutta.

Mikäli puurakenteiden pitkäaikaiselle hiilivarastolle syntyy toimivat markkinat, vaikutus voi olla merkittävä. Rakennuksiin sitoutuneelle hiilelle muodostuisi tällöin taloudellinen arvo, mikä voisi muuttaa materiaalivalintoja olennaisesti.

Multalan kirjalliseen kysymykseen antaman vastauksen mukaan CRCF- asetus mahdollistaa myös pitkään hiiltä varastoiviin tuotteisiin liittyvät vapaaehtoiset hiilivarastomarkkinat.

 – Toteutuessaan ne voivat parantaa puupohjaisten ratkaisujen kilpailukykyä. Ensimmäisessä vaiheessa komissio tulee esittämään kriteerit puurakentamisessa tapahtuvaan hiilivaraston kasvattamiseen vapaaehtoisilla hiilimarkkinoilla.

Markku Laukkanen, markku.laukkanen@audiomedia.fi