Ansioihin perustuvan vakuuttamisen eteneminen on hyvä asia, mutta Orpon hallituksen YEL-uudistus jää puolitiehen

Pääministeri Petteri Orpon hallitus julkaisi eilen ratkaisunsa yrittäjäeläkkeiden kehittämisessä.

– On myönteistä, että hallitus vie yrittäjien eläkejärjestelmää kohti ansioihin perustuvaa vakuuttamista. Muutos on historiallinen, sillä todellisten ansioiden mukaan vakuuttaminen on vihdoin hyväksytty periaatteena YEL:ssä. Suunta on siis oikea, mutta nyt esillä oleva toteutus jää puolitiehen, sanoo Telan erityisasiantuntija Janne Pelkonen.

Suurin ongelma on Pelkosen mukaan valtion kustannusten nousu.

– Hallitus on kertonut YEL-uudistuksen lisäävän valtion menoja noin 80 miljoonalla eurolla vuodessa, vaikka samaan aikaan hallitus etsi riihessä useiden satojen miljoonien sopeutusta julkiseen talouteen. YEL-järjestelmä on jo nyt noin 600 miljoonaa euroa alijäämäinen. Ratkaisuun, joka lisää valtion menoja ylipäänsä tässä taloustilanteessa, on syytä suhtautua kriittisesti, Pelkonen toteaa.

Ansioihin perustuva vakuuttaminen on hyvä periaate

Hallitus esittää, että yrittäjän todelliset ansiot otettaisiin jatkossa osittain mukaan YEL vakuuttamiseen. Valinnanvapausmallissa yrittäjä voi valita nykyisen laskennallisen työtulon ja todellisten ansioiden välillä. Ansioihin perustuva vakuuttaminen on merkittävä muutos järjestelmässä, jossa yrittäjän työtulo on yli 50 vuoden ajan perustunut laskennalliseen arvioon työpanoksesta.

– Työeläkeala on kannattanut siirtymistä ansioihin perustuvaan vakuuttamiseen jo pitkään. Ansioihin perustuva YEL on yrittäjän näkökulmasta selkeä, joustava ja yhdenmukainen tapa määrittää vakuutusmaksujen ja sosiaaliturvan perusta, kertoo Pelkonen.

Valinnanvapausmalli uhkaa vesittää uudistusta

Ongelmalliseksi nousee uudistuksen käytännön toteutus. Hallituksen ehdotus perustuu valintamalliin, jossa yrittäjät voivat päättää haluavatko he siirtyä todellisiin ansioihin perustuvaan YEL-maksuun vai pysyä nykyisessä laskennallisen työtulon mallissa.

– Tämä valinnanvapausmalli luo uusia kannustimia työtulon optimointiin erilaisissa elämäntilanteissa ja elämänvaiheissa, mikä saattaa kasvattaa valtion menoja entisestään. On todennäköistä, että erityisesti suuremmissa tuloluokissa valinnat kallistuvat laskennalliseen työtuloon, joka näissä tuloluokissa tuo mukanaan matalammat eläkemaksut kuin laajassa ansiomallissa.

Hallituksen ehdotuksessa laskennallisen työtulon pitää kuitenkin olla vähintään 50 prosenttia todellisista ansioista. Tämä määrä olisi voinut olla suurempikin, Pelkonen arvioi.

Tilastojen valossa nykyinen YEL-työtulo on yrittäjien pienimmissä ansiotuloluokissa usein suurempi kuin heidän ansiotulonsa. Ansiotulojen kasvaessa tilanne on päinvastainen: YEL-työtulo jää ansiotuloa pienemmäksi.

Arvioiden mukaan noin 40 prosentilla yrittäjistä YEL maksut alenisivat.

–  On hyvä asia, että pienyrittäjien maksut kohtuullistuvat todellisiin ansioihin nähden, mutta on harmillista, että ansioilla vakuuttamisen periaatetta ei nyt haluttu laajentaa korkeampiin tuloluokkiin täysipainoisesti. Pienemmät maksut tarkoittavat lähivuosikymmeninä kasvavaa valtionosuutta järjestelmän rahoituksessa ja samalla pienempää työeläkettä ja muuta sosiaaliturvaa yrittäjälle, Pelkonen toteaa.

YEL vakuuttamisen alarajaa pitäisi laskea

Hallituksen uudistuksen merkittävä puute on myös se, että hallitus ei esitä muutoksia YEL vakuuttamisen korkeaan alarajaan.

– Alarajan madaltaminen toisi uusia vakuutettuja työeläketurvan piiriin, mukaan lukien kevytyrittäjiä, jotka nyt jäävät usein vakuuttamisen ulkopuolelle. Tämä myös tukisi kilpailun tasapuolisuutta yrittäjänä ja työntekijänä teetetyn työn sekä yrittäjien välillä muuttuneilla työmarkkinoilla.

Alarajan madaltaminen olisi ollut hyvä tapa vahvistaa yrittäjäeläkkeiden rahoitusta. Nyt mahdollisuus jätetään käyttämättä, Pelkonen toteaa.

Riskinä yrittäjän ja eläkeyhtiön hallinnollisen taakan kasvu

Uuden valintamallin toimeenpano herättää toistaiseksi enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Työtulon määrittelyn, valinnan ja mallin vaihtamisen kriteerejä täsmennettäneen lainsäädäntötyössä. Hallituksen esityksen valmistelusta tulee kiireistä.

– Sekä yrittäjän että eläkeyhtiön hallinnollinen taakka voi kasvaa uudistuksen myötä, mutta viime kädessä kyse on ennen kaikkea yrittäjän ajasta ja vaivasta. Yrittäjät arvostavat yleensä nopeita ja hallinnollisesti kevyitä toimintatapoja, Pelkonen kertoo.

– Eläkevakuuttajalla pitää olla lopullinen päätösvalta työtulon vahvistamisessa. Sitä ja YEL-laskuria tarvitaan jatkossakin, jotta hallituksen hintalappu uudistukselle ei kasvaisi entisestään, Pelkonen toteaa.

Rahoituksen ongelmia ei ratkaista ilman rahastointia

Pitkällä aikavälillä YEL järjestelmän keskeisin rakenteellinen ongelma on rahastoinnin puute.

– Rahastoinnin asteittainen käynnistäminen olisi ainoa keino saada järjestelmä kestävälle pohjalle, mutta se edellyttää laajaa ansioihin perustuvaa vakuuttamista ja ehkä uusiakin tulonlähteitä – ei kasvavaa valtion rahoitusvastuuta, Pelkonen toteaa.