KHO:n ennakkopäätös, joka koskee maankäyttöä ja rakentamista (purkamislupa)

Korkein hallinto-oikeus viittasi ratkaisun lähtökohtana vakiintuneeseen aikaisempaan oikeuskäytäntöön, jonka mukaan maankäyttö- ja rakennuslain mukaisen purkamislupajärjestelmän tarkoituksena ei ole ollut uudentyyppisen rakennusten purkamista rajoittavan lupajärjestelmän luominen, vaan sen varmistaminen, että rakennuksen suojelua koskeva asia voidaan ratkaista kohtuullisessa ajassa maankäyttö- ja rakennuslain, nykyään alueidenkäyttölain, säännösten vaatimukset täyttävällä kaavaratkaisulla tai rakennusperinnön suojelemisesta annetun lain mukaisella suojelupäätöksellä. Jollei rakennusta asemakaavalla tai rakennusperinnön suojelemisesta annetun lain nojalla päätetä kohtuullisessa ajassa suojella tai tällainen asia ei ole tullut kohtuullisessa ajassa vireille, eikä muutakaan toimenpidettä rakennuksen suojelemiseksi tai kaavan muuttamiseksi ole vireillä, rakennuksen purkamiselle ei ole maankäyttö- ja rakennuslain 139 §:n 1 momentissa säädettyjä esteitä.

Aluetta koskien oli vuodesta 2014 lähtien ollut vireillä asemakaavan muutos, jonka keskeisimpänä tarkoituksena oli tukea RKY-alueen säilymistä ja kehittymistä. Kaupungin oli siten katsottava pyrkivän ratkaisemaan rakennuksen suojelua koskevan asian alueidenkäyttölain säännösten vaatimukset täyttävällä kaavaratkaisulla. Asiassa oli kuitenkin arvioitava myös sitä, oliko asemakaavan muutos ollut vireillä niin kauan, että purkamislupa oli tullut kaavanmuutoksen vireilläolosta huolimatta myöntää.

Arvioitaessa kohtuullista aikaa rakennuksen suojelukysymyksen asemakaavalliseen ratkaisemiseen oli otettava huomioon, että alueidenkäyttölain mukaiset sisältövaatimukset täyttävän asemakaavan laatiminen noin 70 hehtaarin suuruiselle ja noin 500 pientaloa sisältävälle kulttuuriympäristöltään arvokkaalle alueelle asetti erityisiä vaatimuksia sekä kaavan perusteena olevien selvitysten tekemiselle että varsinaisen kaavaratkaisun sisällölle. Asemakaavan muutos oli tullut vireille noin yhdeksän vuotta ennen päätöstä purkamisluvan myöntämisestä, eli asemakaavan muutos oli ollut vireillä jo suhteellisen pitkään. Kaavan muutoksen laatiminen ei ollut kuitenkaan pysähtynyt. Kaavan laatimista oli edistetty aktiivisesti huomattavan osan siitä ajasta, jonka kuluessa kaupunki oli suunnitellut rakennuksen purkamista. Purkamislupa-asiaa ratkaistaessa oli ollut tiedossa, että tavoitteena oli saada kaava hyväksymiskäsittelyä varten valmiiksi seuraavan vuoden loppuun mennessä.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että näissä olosuhteissa suojelukysymyksen asemakaavalliseen ratkaisemiseen kuluneen ajan ei voitu katsoa purkamislupapäätöksen tekohetkeen mennessä muodostuneen kohtuuttomaksi, kun kaavan laatiminen oli edennyt jo varsin pitkälle. Asiaa ei ollut arvioitava toisin sillä perusteella, että sittemmin oli käynyt ilmi, että asemakaavaehdotuksen valmistuminen oli viivästynyt alkuperäisestä tavoiteaikataulusta.

Asiassa saadun selvityksen perusteella RKY-alueen kulttuuriympäristöllinen arvo muodostui alueen jälleenrakennuskauden yhtenäisestä kaupunkikuvasta, ja kysymyksessä oleva rakennus edusti aikakauden alkuperäistä rakennuskantaa ja alueen kulttuuriperintöä.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että näissä oloissa purkamisluvan myöntäminen asemakaavan muutoksen ollessa vireillä saattaisi merkitä maankäyttö- ja rakennuslain 139 §:n 1 momentissa tarkoitettujen rakennettuun ympäristöön sisältyvien perinne-, kauneus- tai muiden arvojen hävittämistä tai haitata kaavoituksen toteuttamista. Edellytyksiä purkamisluvan myöntämiselle ei ollut.

Korkeimman hallinto-oikeuden päätös on kokonaisuudessaan luettavissa korkeimman hallinto-oikeuden internetsivustolla.

KHO 2026:24

Kort referat på svenska

HFD 2026:24