Tela-blogi: Eläkeuudistuksen lisärahastointi – 700 miljoonaa euroa vuodessa työeläkejärjestelmän ja julkisen talouden tulevaisuuteen

Kirjoituksen keskeiset pointit:

• Vanhuuseläkerahastointia kasvatetaan yksityisaloilla 0,4 prosentin eläkekarttumaa vastaavasta määrästä 0,5 prosenttiin.
• Käytännössä tämä tarkoittaa vanhuuseläkerahastoinnin kasvattamista noin 700 miljoonalla eurolla vuodessa. Tämä on merkittävä summa, joka vahvistaa työeläkkeiden rahoittamista tulevaisuudessa.
• Lisärahastointi ei tarkoita eläkemaksun nostamista. Päinvastoin lisärahastointi tulee alentamaan työeläkemaksua pitkällä aikavälillä. 

Lisärahastointi tukee työeläkejärjestelmän kestävyyttä

Uudistuksessa on sovittu, että yksityisaloilla vanhuuseläkerahastointia kasvatetaan siten, että eläkekarttuman rahastointiosuus nousee 0,4 prosentista 0,5 prosenttiin. Lisärahastointi kuulostaa tekniseltä ja prosenttilukujen muutokset pieneltä. Työeläkejärjestelmässä pienikin muutos voi kuitenkin tarkoittaa suuria summia, sillä taustalla on koko yksityisen sektorin palkkasumma. Avataanpa luvut tarkemmin. Rahastointiosuuden nosto 0,4 prosentista 0,5 prosenttiin tarkoittaa, että työeläkemaksun osana olevaa vanhuuseläkemaksua korotetaan tasolta 3,7 prosenttia palkoista tasolle 4,6 prosenttia palkoista. Kun esimerkiksi vuonna 2026 työntekijän eläkelain mukaiset palkat ovat arviolta noin 77 miljardia, syntyy niistä noin 700 miljoonan euron lisäys eläkerahastoihin. Ja vastaava lisäys tulisi jatkossa vuosittain.

Tämä 700 miljoonan vuotuinen lisäys rahastoihin on huomattava summa. Sillä pyritään varmistamaan, että tulevaisuudessakin työeläkkeet pystytään maksamaan ajallaan ja täysimääräisinä.

Myös julkinen talous vahvistuu

Kokonaisuutena eläkeuudistuksen arvioidaan pienentävän kestävyysvajetta eli vahvistavan julkista taloutta noin 0,8 prosenttiyksikköä suhteessa bruttokansantuotteeseen, mikä vastaa noin kahta miljardia euroa. Valtiovarainministeriön vaikutusarvion mukaan rahastoinnin lisäämisen osuus eläkeuudistuksen julkisen talouden vahvistamisessa on suuri: noin 40 prosenttia uudistuksen kokonaisvaikutuksista.

Tämä osoittaa, että kyseessä ei ole pieni muutos, vaan merkittävä panostus paitsi työeläkejärjestelmään myös Suomen julkiseen talouteen.

Rahastoinnin merkitys kasvaa pitkällä aikavälillä

Lisärahastoinnin keskeinen merkitys liittyy tulevaisuuteen. Kun suurempi osa eläkemenosta voidaan jatkossa kattaa rahastoista ja niiden sijoitustuotoista, pienempi osa rahoituksesta jää vuosittain kerättävien maksujen varaan.

Tämä on tärkeää erityisesti tilanteessa, jossa väestö ikääntyy ja työssä käyvien ikäluokkien koot pienenevät. Lisärahastointi toimii ikään kuin puskurina, joka auttaa hillitsemään työeläkemaksun nousupainetta tulevina vuosikymmeninä.

Eläkerahastojen kasvattaminen auttaa varautumaan väestön ikääntymiseen ja tuleviin eläkemenoihin, jolloin tulevat sukupolvet voivat luottaa eläketurvaan.

Lisärahastointi ei nosta työeläkemaksuja – päinvastoin

Moni saattaa pohtia, tarkoittaako lisärahastointi ja vanhuuseläkemaksujen korotus automaattisesti sitä, että työeläkemaksuja nostetaan. Tähän voi vastata selkeästi: ei tarkoita. Kokonaiseläkemaksua ei olla korottamassa, mutta vanhuuseläkemaksun osuutta siitä nostetaan. Ja oikeastaan jopa päinvastoin; pitkällä aikavälillä rahastoinnin kasvattaminen jopa laskee työeläkemaksun tasoa, kun eläkerahastoista saadaan enemmän tuottoja ja järjestelmä pysyy vakaana. Näin ollen uudistus hyödyttää sekä työntekijöitä että työnantajia, ja vahvistaa koko yhteiskunnan taloudellista kestävyyttä.

Yhteenvetona voidaan todeta, että vanhuuseläkerahastoinnin kasvattaminen on olennainen osa eläkeuudistusta ja se rakentaa tulevaisuuden luotettavaa ja kestävää eläketurvaa. “Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty” – tuleviin menoihin varaudutaan automaattisella säästösuunnitelmalla ja uudistuksen myötä voimme katsoa luottavaisemmin kohti eläkevuosia.