Suvi-Anne Siimeksen jäähyväishaastattelu: Työnteon pitää kannattaa ja näkyä myös eläkkeessä

Telan väistyvä toimitusjohtaja Suvi-Anne Siimes avaa Telan Salaisuuksien jäljillä -sarjassa, miksi työn ja eläkkeen välinen yhteys on hänen mielestään suomalaisen eläketurvan keskeisimpiä periaatteita – ja miksi siitä on tärkeää puhua juuri nyt. Jäähyväishaastattelu on katsottavissa Telan YouTube-kanavalla. Siimestä haastattelee Telan erityisasiantuntija Janne Pelkonen.

Kun työn ja eläkkeen yhteys hämärtyy

Siimeksen mielestä ongelma ei ole vähimmäisturvan olemassaolo, vaan se, jos työnteosta syntyvän eläkkeen ja vähimmäiseläkkeen välinen ero jää liian pieneksi.

– On aito ongelma, että tätä maata pystyssä pitävät pieni- ja keskipalkkaiset huomaavat, ettei heidän eläkkeensä merkittävästi eroa siitä, mitä voi saada ilman työntekoa. Vähimmäisturva kuuluu olla, mutta on aivan keskeinen kysymys, mikä on työnteosta syntyvän eläkkeen ja vähimmäiseläkkeen välinen ero, Siimes sanoo.

Siimes muistuttaa, että myös vähimmäiseläkkeet eli kansan- ja takuueläke rahoitetaan työnteosta syntyvillä verovaroilla. Siksi työeläkkeen ja takuueläkkeen välillä pitäisi olla kohtuullinen tasapaino ja eläkejärjestelmässä päteä jonkinlainen vastavuoroisuuden ajatus.

Siimes näkee, että työn merkitys on hämärtynyt paitsi eläkejärjestelmää koskevassa keskustelussa myös laajemmin yhteiskunnassa.

Miksi juuri nyt? Väestön kansainvälinen liikkuvuus aivan toista kuin 2000-luvun alussa

Siimes nosti esille takuueläkkeen ja asumisperusteisen sosiaaliturvan kahdesta syystä. Yhtäältä työvoiman ja väestön liikkuvuus on kasvanut merkittävästi. Se vaikeuttaa sosiaalivakuutuksen rahoitusta, mikäli työn ja turvan välinen yhteys heikkenee liiaksi. Lisäksi työeläkkeisiin kohdistuu tällä hetkellä paljon kriittistä keskustelua ja leikkauspuhetta.

– Jos käymme keskustelua työeläkkeiden leikkauksista, sitä ei voi rehellisesti käydä ilman, että koko eläkejärjestelmä on pöydällä – mukaan lukien vähimmäiseläkkeet, niiden saantiehdot ja suhde pienipalkkaisten työnteosta syntyviin työeläkkeisiin, Siimes toteaa.

”Työlinjan” merkitys korostuu kriiseissä

Yhteiskuntapoliittisessa keskustelussa ajatusta siitä, että eläketurvankin pitäisi syntyä työstä, ei asumisajasta tai sattumasta, kutsutaan työlinjaksi. Kriisien ja heikentyneen julkisen talouden oloissa työlinjan merkitys Siimeksen mukaan vain kasvaa. Hän muistuttaa, että takuueläke luotiin aikana, jolloin Suomen valtiontalous oli huomattavasti nykyistä vahvempi.

– Politiikkaa tehdään aina ajassa, mutta eläkkeistä päätettäessä pitäisi jaksaa katsoa mahdollisia kehityskulkuja myös 10, 20 ja 30 vuoden päähän. Takuueläkettä luotaessa elettiin aikaa, jolloin valtiontalous oli hyvässä kunnossa – nyt tilanne on täysin toinen, Siimes muistuttaa.

Kenen ääni kuuluu eläkejärjestelmässä?

Siimes nostaa esiin myös kysymyksen vallasta ja päätöksenteosta. Hänen mukaansa aktiiviväestön – sekä työntekijöiden että työnantajien – äänen on kuuluttava eläkejärjestelmän kehittämisessä myös tulevaisuudessa.

– Vanhenevassakin yhteiskunnassa työnantaja- ja työntekijäjärjestöt edustavat keskimäärin aktiiviväestöä, nuorempia sukupolvia. Aktiivi-ikäisten äänen vaimentaminen ei ole sukupolvien välisen oikeudenmukaisuuden kannalta järkevää, Siimes toteaa.

Siimeksen viesti on selkeä: Suomi menestyy vain työtä tekemällä ja yrittämällä – ja saman periaatteen täytyy näkyä myös eläkkeissä.

Salaisuuksien jäljillä  sarjan aiemmat jaksot ovat katsottavissa Telan sivuilla.