Uusi rakentamislaki epäonnistui helpottamaan rakentamista – kuntien rakennusvalvonnat pulassa

Kuntien rakennusvalvontaviranomaisten vastauksista selviää, että uudistus on lisännyt epäselvyyttä, osaamispaineita, kustannuksia ja hallinnollista työtä. Rakentamislaki koetaan vaikeaselkoiseksi ja tulkinnanvaraiseksi. 

– Kunnille on jäänyt merkittävä vastuu muodostaa omia tulkintojaan varsin epäselvässä tilanteessa: lakiin on tehty ensimmäinen korjaussarja jo ennen sen voimaantuloa, muutoksia on tehty enemmänkin lain lyhyen voimassaolon aikana, asetuksia on puuttunut ja oikeuskäytäntö on vasta muotoutumassa. Tämä on lisännyt kuntien välisiä tulkintaeroja ja heikentänyt yhdenmukaisuutta, valottaa kehittämispäällikkö Paula Mäenpää. 

Lupakynnyksen muutos on vähentänyt odotetusti pienten rakennushankkeiden lupamääriä, mutta samalla rakennusvalvonnan työ on muuttunut vaativammaksi. Neuvonnan tarve on kasvanut, lupakäsittely on muuttunut vaikeammaksi ja raskasta jälkivalvontaa on tunnistettu aiempaa enemmän. 

Selvityksen mukaan rakennusvalvonnan kustannukset ovat nousseet ja maksutuotot laskeneet. Digitalisaatio on yksi uudistuksen näkyvimmistä osista, ja kustannusten nousu näkyy erityisen voimakkaasti ICT-menoissa. Myös osaamistarve on kasvanut: vastauksissa korostuvat tietomalliosaamisen ohella juridiikkaan, ilmasto- ja vähähiilisyysvaatimuksiin sekä LVI-osaamiseen liittyvät tarpeet. 

Rakentamislain tuomat lisäkustannukset, digivelvoitteet ja osaamisvaatimukset tuovat haasteita suurelle määrälle kuntia. Erityisen haastava uudistus on pienille kunnille. 

Kuntien huolia on kuunneltu rakennusvalvontauudistuksessa 

Ympäristöministeriön valmistelema rakennusvalvontauudistus toteutunee tällä hallituskaudella muun muassa siten, että rakennuttajavalvontaa kehitetään. Vaatimusta nykyistä suuremmista rakennusvalvontayksiköistä ei olla toteuttamassa.  

– Kuntien tilannekuvan perusteella nyt ei ole sellaisen rakennusvalvontauudistuksen aika, jossa määriteltäisiin rakennusvalvontojen suuruutta. Sen sijaan nykyisiä menettelyjä ja keinovalikoimaa pitäisi kehittää. On syytä selvittää tarkemmin kuntien välisiä yhteistyömahdollisuuksia, yksityisen sektorin palvelujen hyödyntämistä sekä rakennuttajavalvonnan kehittämistä. On hienoa, että näitä Kuntaliiton esittämiä ajatuksia on nyt huomioitu, Paula Mäenpää korostaa. 

Rakennusvalvonnat kannattavat kevennettyjä, tapauskohtaisia yhteistoimintasopimuksia, joiden avulla toiselta kunnalta voisi saada apua yksittäisen vaativan hankkeen lupakäsittelyyn, työmaa-aikaiseen valvontaan tai erityisosaamista vaativaan arviointiin.  

Vastaajat korostavat paikallistuntemuksen merkitystä. Rakennusvalvontaa ei nähdä vain teknisenä lupamenettelynä vaan paikallisena viranomaispalveluna, jossa alueen olosuhteiden, kaavoituksen, rakennuskannan, toimintatapojen ja asiakaspalvelun tuntemuksella on merkitystä.  

Kuntaliiton mukaan rakennusvalvontauudistuksessa ei saa heikentää paikallista palvelua tai kunnallista itsehallintoa. Rakennusvalvonta on merkittävä osa kuntien yhdyskuntakehityksen prosessia kaavoituksesta infrastruktuurin rakentamiseen ja tontinluovutukseen sekä luvittamiseen. Paikallisesti sujuva prosessi ilman uusia rajapintoja tukee kunnan elinvoimaa ja kasvua. 

– Rakennusvalvonnat kaipaavat nyt sääntelyn selkeyttämistä, valtakunnallisesti yhtenäisempää ohjeistusta, realistisempaa suhtautumista kuntien erilaisiin valmiuksiin sekä sellaisten yhteistyömallien vahvistamista, jotka tukevat sekä osaamista että paikallista toimivuutta, Mäenpää summaa.