Raportti: Tuet syynä maatalouden päästöjen nousuun, maataloustuet toimivat lähinnä toimeentuloturvana

Raportissa on analysoitu 17 keskeistä maatalouden tukikokonaisuutta. Analyysin mukaan tuista 13 on enemmän tai vähemmän haitallisia ympäristön kannalta. Näitä tukia jaetaan vuosittain noin 1,5 miljardia euroa. Niiden ohessa maksettavat maatalouden ympäristötuet ovat tehottomia päästöjen vähentämisessä.

– Maatalouden erilaisia ympäristötukia maksetaan melkein 300 miljoonaa euroa joka vuosi, eli 15 prosenttia kaikista maataloustuista. Silti maatalouden kokonaispäästöt ovat kasvaneet 1990-luvulta lähtien. Voidaan puhua jopa tukien viherpesusta, toteaa raportin kirjoittanut Kalevi Sorsa -säätiön oikeudenmukaisen siirtymän asiantuntija Antti Ronkainen.

Raportti osoittaa, että Suomen maatalouden kannattavuus on riippuvaista tuista. Esimerkiksi vuonna 2020 maatalouden suorat tuotantokustannukset olivat 5,8 miljardia euroa eli 1,5 miljardia euroa suuremmat kuin maatalouden myyntituotot. Vuosittainen noin 1,9 miljardin tukipotti on siis tarpeen, jotta maatalousyrittäjille jäisi ylipäänsä korvaus työstään. Tuet muodostavat noin 30 prosenttia maatalouden tuloista.

– Maataloustuet ovat toimineet ikään kuin tuottajien toimeentuloturvana. Niillä on varmistettu ruuantuotannon omavaraisuutta, mutta samalla ympäristötavoitteet ovat jääneet maatalouspolitiikassa sivuosaan, Ronkainen arvioi.

Maatalouden kokonaispäästöt ovat noin kolmanneksen Suomen kokonaispäästöistä. Kansalliset ja EU-tasolla sovitut tavoitteet edellyttävät niiden merkittävää laskemista jo lähivuosina.

– Maataloutta tuetaan avokätisesti. Nyt on hyvä hetki keskustella tukien uudistamisesta, kun maatalouspolitiikan suuntaa voidaan muuttaa ensi vuoden eduskuntavaalien jälkeen, Ronkainen muistuttaa.

Komissio on raivannut maaperää maataloustukien uudistukselle

Maatalous kytkeytyy tiiviisti neuvotteluihin EU:n seuraavasta rahoituskehyksestä eli budjetista vuosille 2028–2034. Neuvottelujen yhteydessä on määrä sopia myös EU:n yhteisen maatalouspolitiikan (CAP) uudistuksesta. Komissio on esittänyt, että jäsenmaat voisivat jatkossa päättää maataloustukien ehdoista entistä itsenäisemmin. Se mahdollistaa maataloustukien suuntaamisen tehokkaammin myös ympäristön kannalta.

– Tukipolitiikan periaatteet on laitettava uusiksi. Maataloustukia pitäisi maksaa tulosten mukaan, jolloin ympäristön kannalta kestävää tuotantoa tuetaan enemmän. Tukien ehtoja pitäisi samalla kiristää niin, että ympäristölle kaikkein haitallisinta tuotantoa ei tueta lainkaan. Ronkainen avaa.

Raportin mukaan maatalouden ekologisen siirtymän keskeinen este on, että siirtymäkaudeksi tarkoitetuista pinta-alaperusteisista tuista on tullut EU:n maatalouspolitiikan keskeinen väline. Niiden ja tuotantosidonnaisten tukien määrää olisi vähennettävä.

– Suomessa turvemaat aiheuttavat peräti 60 prosenttia maatalouden päästöistä, vaikka niiden osuus on ainoastaan 11 prosenttia peltoalasta. Ympäristötukia tulisi kohdistaa turvepeltojen päästöjen vähentämiseen. Pitkällä aikavälillä turvepellot tulisi rajata kokonaan tukien ulkopuolelle, Ronkainen linjaa.

Raportin 12 ehdotusta maatalouspolitiikan uudistamiseksi koskevat tukien ohella myös ympäristövaikutuksiin perustuvia maksuja ja veroja. Esimerkiksi maatalousmaan kiinteistövero voisi olla jopa negatiivinen, jos viljely on ekologisesti kestävää. Vastaavasti paljon päästöjä aiheuttavia maita voisi verottaa, kun ne on nykyään vapautettu verosta.

– Maatalouspolitiikkaan tarvitaan pitkäjänteisyyttä ja yhteistyötä. Suomessa tulisi ottaa mallia Tanskasta, missä poliitikot, maataloussektori ja ympäristöjärjestöt sopivat yhdessä maatalouden ympäristötavoitteista. Samalla sovittiin maailman ensimmäisenä maana vuonna 2030 käyttöön otettavasta maatalouden hiiliverosta, jonka tuotot palautetaan maatalouden harjoittajille muun muassa tukemalla heidän ympäristötoimiaan, Ronkainen sanoo.

Raportti Suo, kuokka ja maataloustuet: Suomen maatalouden tukijärjestelmien ongelmat oikeudenmukaisen siirtymän kannalta sekä politiikkasuositukset kestävään maatalouteen siirtymiseksi on saatavilla Kalevi Sorsa -säätiön  verkkosivuilta. Julkaisun toteutukseen on saatu avustusta Kuluttajaosuustoiminnan säätiöltä, Palkansaajasäätiöltä ja Riihi säätiöltä.

Lisätietoja:

Antti Ronkainen

Puh. 050 4488579

antti.ronkainen@sorsafoundation.fi