Luottamuksen ja talouskasvun kehä — uhka sekä mahdollisuus

Taloudesta puhutaan ja se ymmärretään usein numeroina: bruttokansantuotteena, inflaationa, korkoina ja työllisyyslukuina. Lopulta kyse on kuitenkin paljon suuremmasta asiasta – ihmisten hyvinvoinnista. Talouskasvu ei ole itseisarvo, vaan väline, jonka avulla nykyiset ja tulevat sukupolvet voivat elää parempaa, turvallisempaa ja vapaampaa elämää. 

Hyvinvointi rakentuu monesta tekijästä. Tuloilla ja aineellisella elintasolla on merkitystä, mutta myös turvallisuuden tunteella, terveydellä, luottamuksella ja tulevaisuudenuskolla. Taloutta pitäisi tarkastella myös ihmisten kokemusten eikä vain tilastojen kautta. Vaikka hyvinvoinnin mittaaminen on vaikeaa, tutkimukset osoittavat selvästi, että vauraammat yhteiskunnat ovat vakaampia ja ihmiset ovat tyytyväisiä elämäänsä, kun he arvioivat sitä kokonaisvaltaisesti. 

Pitkällä aikavälillä hyvinvoinnin tärkein lähde on edelleen talouskasvu, tutkitusti. Kasvu tarkoittaa sitä, että yhteiskunta kykenee tuottamaan enemmän arvoa samalla työmäärällä. Käytännössä tämä syntyy teknologian kehityksestä, osaamisen kasvusta, toimivista instituutioista ja yritysten kyvystä uudistua. Talouskasvu ei siis ole vain tehtaita ja investointeja, vaan ennen kaikkea ihmisten osaamista ja luottamusta siihen, että tulevaisuus voi olla nykyhetkeä parempi. 

Suomen talouskasvun historia osoittaa, kuinka valtava merkitys kasvulla on ollut. Vielä 1950-luvulla Suomi oli hyvin köyhä maa. Sodan jälkeinen Suomi jäi elintasossa kauas esimerkiksi Ruotsista ja Yhdysvalloista. Vuosikymmenten aikana Suomi kuitenkin kurotti eroa umpeen nopeasti. Teollistuminen, koulutusjärjestelmä, kansainvälistyminen ja teknologinen kehitys nostivat Suomen maailman vauraimpien maiden joukkoon. Tämä ei tapahtunut sattumalta, vaan pitkäjänteisen kehityksen seurauksena. Kehitystä tuettiin yhteiskunnallisilla reformeilla. Niitä rakennettiin laajoilla poliittisilla kompromisseilla. Näin varmistettiin, että kasvu hyödytti kaikkia ja näin vältettiin haitallista poliittista poukkoilua. 

Viimeisen parinkymmenen vuoden aikana Suomen kasvu on kuitenkin hidastunut selvästi. Syynä on ollut tuottavuuskehityksen sakkaaminen 2010-luvun alussa. Nokiaan, sitä ympäröivään ekosysteemiin sekä metsä- ja paperiteollisuuteen iski niin sanottu negatiivinen tuottavuussokki. Sen seurauksena tuhoutui kymmeniä tuhansia sellaisia työpaikkoja, joissa aikaisemmin oli syntynyt paljon arvonlisää työtuntia kohti eli olivat korkean tuottavuuden työpaikkoja. Tänä aikana monet kansalaiset ja poliitikot ovat alkaneet epäillä, että tulevaisuus ei ehkä olekaan aiempaa parempi. 

Suomen talousongelman ydin on siis korkean tuottavuuden työpaikkojen vajaus. Sen korjaamiseen tarvitaan panostuksia koulutukseen, tutkimukseen, kehitystyöhön. Tie uuteen vaurauteen käy niin sanotun ”luovan tuhon” kautta: uusia työpaikkoja luodaan ja samalla vanhoja tuhoutuu. Työntekijöiden pitää liikkua työpaikkojen välillä. Tämä kaikki vie aikaa, joten kansalaisilta, yrityksiltä sekä poliittisilta päätöksentekijöiltä vaaditaan kärsivällisyyttä. Kärsivällisyys on tunnetila, joka edellyttää luottamusta tulevaisuuteen. 

Luottamus on talouden yksi liikevoima. Jos ihmiset uskovat tulevaisuuteen, he uskaltavat investoida, kouluttautua, perustaa yrityksiä ja tehdä suuria hankintoja. Yritykset palkkaavat työntekijöitä ja kehittävät uusia tuotteita, kun ne luottavat kysynnän kasvuun. Myös yhteiskunnan instituutiot toimivat paremmin, kun ihmiset kokevat järjestelmän oikeudenmukaiseksi ja ennustettavaksi. Silloin kivuliaisiinkin reformeihin on valmiutta, jos tarve sitä vaatii. Suomi ja muut Pohjoismaat tarjoavat tästä historiassaan rohkaisevia esimerkkejä. 

Jos luottamus taas heikkenee, syntyy helposti kielteinen kierre. Kotitaloudet alkavat säästää varmuuden vuoksi, yritykset lykkäävät investointeja ja julkinen keskustelu muuttuu pessimistiseksi. Talouskasvu hidastuu, mikä puolestaan vahvistaa epäluottamusta entisestään.  

Tällainen kierre heikentää myös julkisen talouden tasapainoa. Kehityksen päässä uusi huono tasapaino, jota taloustieteilijät kutsuvat fiskaaliseksi stagnaatioksi. Siinä julkinen talous on velkainen ja kansalaisten elintaso alhainen. Pelko tulevista julkisen talouden leikkauksista tai veronkorotuksista lamauttaa toimeliaisuutta. Taloudessa tunnelmat eivät siis ole vain seurausta kehityksestä – ne voivat myös ohjata sitä. 

Suomessa luottamuksen heikkeneminen näkyy esimerkiksi kuluttajakyselyissä. Erityisesti viime vuosina monet kotitaloudet ovat arvioineet oman taloutensa ja Suomen talouden näkymiä poikkeuksellisen synkästi. Inflaatio, korkojen nousu, geopoliittinen epävarmuus ja hidas talouskasvu ovat lisänneet epävarmuutta.  

Huomionarvoista on kuitenkin se, että luottamuksen heikkeneminen ei koske kaikkia samalla tavalla. Hyvätuloisilla näkymät ovat usein valoisammat kuin pienituloisilla, joihin hintojen nousu ja epävarmuus osuvat voimakkaammin. Luottamus on hyvä niillä, joilla on mahdollisuuksia varautua tuleviin sopeutustoimiin säästämällä. Siksi veronkevennykset eivät välttämättä vaikuta lyhyellä aikavälillä heidän kulutuskäyttäytymiseensä eikä siis tuo näin helpotusta talouden heikkoon suhdannetilanteeseen. Taloustieteilijät kutsuvat tätä ilmiötä Ricardon ekvivalenssiksi. Se perustuu ajatukseen kotitalouksien kaukonäköisyydestä ja rationaalisuudesta. Hyvätuloisilla on myös mahdollisuus toimia tuon ajatuksen mukaisesti. 

Pienituloisten luottamus tulevaan on nyt historiallisen alhainen. Heidän säästämiskykynsä on muutenkin alhainen, joten heihin kohdistuvat leikkaukset johtavat kulutuksen vähentämiseen. Tämä osaltaan pitkittää ja syventää talouden laskusuhdannetta. 

Laskusuhdanteen aikana tavallista useamman työntekijän inhimillinen pääoma rapautuu pitkittyneen työttömyyden vuoksi. Samalla varsinkin nuorten yritysten panostukset aineettomaan pääomaan vähenevät. Näin lyhyen aikavälin suhdanneongelmasta alkaa muodostua pitkän aikavälin talouskasvun jarru. 

Talouspolitiikan suuri haaste onkin katkaista epäluottamuksen kierre ennen kuin siitä tulee pysyvä. Tämä ei tarkoita pelkästään elvytystä tai julkisten menojen kasvattamista. Lyhyen aikavälin suhdannepolitiikka voi helpottaa tilannetta hetkellisesti, mutta pitkän aikavälin hyvinvointi ratkaistaan tuottavuudella ja kasvukyvyn vahvistamisella. 

Suomen kannalta olennaista olisi löytää uudelleen usko siihen, että maa pystyy uudistumaan. Tämä edellyttää siis investointeja osaamiseen, tutkimukseen ja uusiin teknologioihin. Samalla tarvitaan työmarkkinoiden toimivuutta, innovatiivisen yrittäjyyden tukemista ja julkisen talouden kestävyyttä. Niihin tarvitaan poliittisia toimia. 

Myös yhteiskunnallinen ilmapiiri on tärkeä: jos julkinen keskustelu rakentuu jatkuvasti kriisien ja vastakkainasettelun ympärille, tulevaisuudenusko rapautuu helposti. Poukkoilevat reformit eivät edistä talouskasvua ja siksi on tarvetta poliittisesti laajapohjaisille ratkaisuille. Tämä puolestaan edellyttää yhteistä tilannekuvaa sekä kompromisseja kaikilta. 

Luottamus syntyy lopulta siitä, että ihmiset kokevat yhteiskunnan toimivan reilusti ja ennustettavasti. Suomella on tässä edelleen paljon vahvuuksia. Koulutusjärjestelmä, oikeusvaltio, vähäinen korruptio ja korkea keskinäinen luottamus ovat kansainvälisesti poikkeuksellisia vahvuuksia. Ne eivät kuitenkaan ole itsestäänselvyyksiä, vaan niitä täytyy jatkuvasti ylläpitää. Tässäkin hajottaminen on nopeampaa ja helpompaa kuin rakentaminen. 

Talouden tulevaisuutta ei ratkaista vain korkopäätöksissä tai valtion budjeteissa. Iso merkitys on myös sillä, uskovatko ihmiset tulevaisuuteen. Talouskasvun ja luottamuksen välillä on vahva yhteys ja yhdessä ne muodostavat toisiaan ruokkivan kehän: kasvu lisää optimismia ja optimismi puolestaan ruokkii kasvua. Samalla tavalla epäluottamus voi johtaa pysähtyneisyyteen ja negatiiviseen kierteeseen. 

Suomen tulevaisuuden kannalta ratkaisevaa on, kumpaan suuntaan tämä kehä lähtee pyörimään. 

^{Kuvio 1. Kuluttajakyselyn luottamusindikaattori kotitalouksien tuloryhmittäin}  

^{Lähde: Euroopan komissio.}

Kirjoitus perustuu Mika Malirannan esitelmään Luottamuksen ja talouskasvun kehä — uhka sekä mahdollisuus Vastuu Aamu -tapahtumassa 3.6.2026, Helsingissä.

Kirjallisuutta 

Acemoglu, D., Naidu, S., Restrepo, P. ja Robinson, J. A. (2019), "Democracy does cause growth", Journal of political economy, 127(1): 47-100.  

Aghion, P., Akcigit, U., Hyytinen, A. ja Toivanen, O. (2017), "The social origins of inventors", Working Paper, nro. 24110.  

Acemoglu, D. ja Robinson, J. (2012). Why Nations Fail: The Origins of Power, Prosperity, and Poverty. Crown Business.  

Acemoglu, D. ja Robinson, J. A. (2019). The narrow corridor: States, societies, and the fate of liberty. Penguin.  

Aghion, P., Akcigit, U., Hyytinen, A. ja Toivanen, O. (2023), "2022 Klein Lecture Parental Education and Invention: The Finnish Enigma", International Economic Review, 64(2): 453-490.  

Aghion, P., Akcigit, U., Hyytinen, A. ja Toivanen, O. (2024), "A year older, a year wiser (and farther from frontier): Invention rents and human capital depreciation", Review of Economics and Statistics, 106(4): 974-982.  

Akcigit, U., Alp, H., Pearce, J. ja Prato, M. (2025). Transformative and Subsistence Entrepreneurs: Origins and Impacts on Economic Growth. In. 

Akcigit, U., Baslandze, S. ja Stantcheva, S. (2016), "Taxation and the international mobility of inventors", American Economic Review, 106(10): 2930-2981.  

Akcigit, U., Hanley, D. ja Serrano-Velarde, N. (2021), "Back to basics: Basic research spillovers, innovation policy, and growth", The Review of Economic Studies, 88(1): 1-43.  

Akcigit, U., Pearce, J. ja Prato, M. (2025), "Tapping into talent: Coupling education and innovation policies for economic growth", Review of Economic Studies, 92(2): 696-736.  

Balasundharam, V., Basdevant, O., Benicio, D., Ceber, A., Kim, Y., Mazzone, L., Selim, H. ja Yang, Y. (2023). Fiscal consolidation: Taking stock of success factors, impact, and design. International Monetary Fund.  

Barro, R. J. (1974), "Are government bonds net wealth?", Journal of political economy, 82(6): 1095-1117.  

Fornaro, L. ja Wolf, M. (2025), "Fiscal stagnation", BSE Working Paper 1488.  

Friedman, M. B. (2005). The Moral Consequences of Economic Growth. Alfred A. Knopf. 

Jones, C. I. ja Klenow, P. J. (2016), "Beyond GDP? Welfare across countries and time", The American Economic Review, 106(9): 2426-2457.  

Maliranta, M. (2024). Pinnan alta: Miksi edessämme on vahvan talouskasvun aika. Docendo.  

Pekkarinen, T., Uusitalo, R. ja Kerr, S. (2009), "School tracking and intergenerational income mobility: Evidence from the Finnish comprehensive school reform", Journal of public Economics, 93(7-8): 965-973.  

Stevenson, B. ja Wolfers, J. (2008), "Economic Growth and Subjective Well-Being: Reassessing the Easterlin Paradox", Brookings Papers on Economic Activity(Spring): 1-87.  

Stevenson, B. ja Wolfers, J. (2013), "Subjective well-being and income: Is there any evidence of satiation?", American Economic Review: Papers & Proceedings, 103(3): 598-604.