Raportti: Maailman rikkaimmalla 0,01 prosentilla arviolta lähes biljoonan dollarin vuotuinen ilmastovelka

Clara Thompson, Greenpeace Internationalin ilmasto- ja verooikeudenmukaisuuskampanjan johtaja kommentoi:

”Alamme ymmärtää, että äärimmäisen varallisuuden ilmastovaikutus on huomattavasti suurempi kuin tähän asti on käsitetty. Silti hallitukset vaativat usein tavallisia ihmisiä kantamaan ilmastotoimien taakan ja kiinnittävät huomattavasti vähemmän huomiota niihin, joilla on suurin ilmastovelka ja parhaat edellytykset kattaa ilmastoromahduksen kustannukset: rikkaisiin sijoittajiin ja suuriin saastuttajiin. Jokin on perustavanlaatuisesti epätasapainossa.”

Raportti Understanding the Climate Debt of Extreme Wealth korostaa, kuinka ilmastokriisi on yhä vahvemmin myös äärimmäisen varallisuuden keskittymisen kriisi. Raportissa argumentoidaan, että nykyiset ilmastopolitiikan raamit keskittyvät ensisijaisesti tuotanto- ja kulutuspohjaisiin päästöihin ja jättävät pitkälti huomiotta päästöt, jotka linkittyvät upporikkaiden pääoman omistukseen sekä hiili-intensiivisiin sijoitussalkkuihin.[2]

Raportin keskeiset havainnot:

• Maailman rikkaimpaan 0,01 prosenttiin kuuluvalla keskimääräisellä henkilöllä on varallisuuspohjaista ilmastovelkaa yli 130-kertaisesti verrattuna maailman rikkaimpaan 10 prosenttiin kuuluvalla keskimääräisellä henkilöllä.

• Maailman rikkaimman 0,01 prosentin keskimääräisen jäsenen arvioitu omistukseen perustuva ilmastovelka oli vuonna 2022 noin 1,24 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria. Tämä on yli kaksi kertaa enemmän kuin kulutukseen perustuva ilmastovelka, jonka arvioitiin olevan 506 783 dollaria. Havainto korostaa tarvetta katsoa pelkkää kulutusta (kuten saastuttavia yksityislentoja) syvemmälle, kun arvioidaan ilmastovastuuta.

• Tutkimuksen mukaan rikkain 1 % vastasi vuonna 2022 noin 41 prosentista kaikista omistukseen perustuvista päästöistä, kun taas rikkaimman 1 prosentin tuloryhmän osuus kulutukseen perustuvista päästöistä oli 16,5 %.

• Varallisuus ja omistukseen perustuva ilmastovastuu ovat keskittyneet suhteellisen pieneen määrään maita, kun taas monet ilmastonmuutokselle haavoittuvimmista ja eniten ilmastorahoitusta tarvitsevista maista edustavat vain murto-osaa maailmanlaajuisesta varallisuudesta.

Kun ilmastovaikutukset – kuten sään ääri-ilmiöiden, tulvien ja kuivuuden aiheuttamat vahingot – voimistuvat maailmanlaajuisesti, kuilu ilmastorahoituksen tarpeen ja sen toteutumisen välillä syvenee entisestään. Raportti esittää, että pelkästään maailman rikkaimman 0,01 prosentin omistuspohjaisiin päästöihin kytkeytyvien ilmastovahinkojen verottaminen voisi kattaa merkittävän osan kehitysmaiden ilmastorahoitustarpeista, joiden arvioidaan olevan vähintään biljoona dollaria vuodessa.[3]

Koaile Monaheng, Greenpeace African ”Fair Share” -kampanjan globaali poliittinen johtaja:

”Miljardöörien verottaminen heidän saastuttavien sijoitustensa ja elämäntapojensa vaikutusten pohjalta ei ole radikaali idea. Se on oikeudenmukainen ja välttämätön askel ilmastotoimien rahoittamiseksi ja ilmastooikeudenmukaisuuden edistämiseksi niiden yhteisöjen hyväksi, jotka jo nyt maksavat hintaa kriisistä. Ilman kiireellisiä toimia upporikkaat jatkavat saastuttamista ja tuhoamisella sekä riistolla tienaamista samalla, kun maailma palaa.”

Greenpeace International vaatii hallituksia sisällyttämään ”saastuttaja maksaa” -periaatteen ilmasto- ja veropolitiikan raameihin. Lisäksi järjestö kehottaa maita sitoutumaan YK:n verosopimuksessa (UN Tax Convention / UNFCITC) erittäin varakkaiden yksityishenkilöiden ja suurten yrityssaastuttajien tehokkaaseen verotukseen, mikä sisältää oikeudellisesti sitovat säännöt verotusoikeuksista, avoimuudesta sekä veronkierron ja verovälttelyn vastaisista toimista.

Koska ilmastorahoituksen tarve kasvaa jatkuvasti, YK:n ilmastosopimuksen (UNFCCC) ja YK:n verosopimuksen puitteissa käytäviä keskusteluja tulisi yhä enemmän pitää toisiaan täydentävinä prosesseina, jotka auttavat keräämään ilmastotoimiin ja kestävään kehitykseen tarvittavia resursseja.

Viitteet

Raportin tiivistelmä (executive summary) ladattavissa täältä.

[1] Raportti analysoi ilmastovelkaa, joka kytkeytyy maailman varakkaimpaan ja suurituloisimpaan 10 prosenttiin, 1 prosenttiin, 0,1 prosenttiin ja 0,01 prosenttiin. Tutkimuksessa käytetään kahta lähestymistapaa sen arvioimiseksi, miten maailmanlaajuiset liialliset päästöt – eli päästöt, jotka ylittävät ilmaston lämpenemisen rajoittamisen 1,5 asteeseen – jakautuvat eri varallisuusryhmien kesken: toinen perustuu kulutukseen ja toinen omistukseen. Ylin 0,01 % eli erittäin varakkaat yksityishenkilöt (UHNWI) ovat havainnollistamispyörityksessä suurin piirtein niitä, joiden varallisuus on yli 38 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria. Tätä havainnollistavaa 0,01 prosentin varallisuusrajaa käyttää World Inequality Report -raportti, ja se perustuu maailman aikuisväestöön – ei koko maailman väestöön. Ilmastovelkaluvut puolestaan perustuvat koko maailman väestöön. Koska tutkimuksessa ei kuitenkaan löydetty lähdettä koko väestön kattavalle varallisuusrajalle, siinä päädyttiin käyttämään WIR-raportin rajoja kuvaamaan tarkemmin tätä 0,01 prosentin joukkoa.

[2] Analyysin on suorittanut Forum Ökologisch-Soziale Marktwirtschaft (FÖS) e.V.

[3] Climate Action Network (CAN) (2024): Climate Action Network (CAN) Submission on the New Collective Quantified Goal (NCQG).