Tekoälyn tuottavuus- ja työllisyysvaikutukset – mitä on luvassa lähivuosina?

Tekoälyä ympäröi poikkeuksellinen määrä odotuksia ja pelkoja. Toisten mielestä se käynnistää ennennäkemättömän tuottavuusloikan, toisten mielestä se uhkaa suurta osaa nykyisistä työpaikoista. Taloustieteessä tekoälyn vaikutuksia ei kuitenkaan tarvitse arvioida pelkän mielikuvituksen varassa. Meillä on jo vuosikymmenten tutkimuskokemus siitä, miten radikaalit teknologiat muuttavat yrityksiä, työmarkkinoita ja tuottavuutta.

Tämän tutkimusnäytön perusteella voidaan esittää yksi varsin luotettava ennuste: tekoälyn vaikutukset ovat todennäköisesti suuria, mutta ne näkyvät vasta viiveellä. Ja ennen kaikkea ne näkyvät yritysten uusiutumisen, eivät pelkän teknologian käyttöönoton, kautta.

Yhdysvaltain "tuottavuusihme" – mutta ei vielä tekoälyn ansiosta

Yhdysvaltain yrityssektorin työn tuottavuus on vahvistunut selvästi vuoden 2019 jälkeen. The Economist on puhunut jopa tuottavuusihmeestä. Tämä on herättänyt ymmärrettävän kysymyksen: näkyvätkö tekoälyn vaikutukset jo tuottavuustilastoissa?

Todennäköisesti eivät vielä merkittävässä määrin. Kun tuottavuuden kasvua tarkastellaan pidemmällä aikavälillä, jyrkin nousu osui edelleen 1990-luvun lopun ja 2000-luvun alun tieto- ja viestintäteknologian aaltoon. Se on tärkeä muistutus aikajänteestä. Edellisenkin yleiskäyttöteknologian suurimmat tuottavuushyödyt realisoituivat vasta vuosien viiveellä, kun yritykset olivat ehtineet uudistaa toimintatapansa, organisaationsa ja tuotteensa uuden teknologian ympärille.

Sama logiikka pätee todennäköisesti tekoälyyn. Teknologia on jo olemassa, mutta tuottavuusvaikutus syntyy vasta, kun talous ehtii muokkautua sen ympärille. Yritysten on opittava, missä tekoäly todella parantaa toimintaa, missä se vain nopeuttaa vanhoja rutiineja ja missä se mahdollistaa kokonaan uusia tuotteita, palveluita ja liiketoimintamalleja.

Tuottavuus syntyy luovan tuhon kautta

Tekoälyn vaikutuksia ei kannata ajatella pelkästään olemassa olevien yritysten tehokkuuden paranemisena. Taloudessa usein tärkeämpi mekanismi on luova tuho. Uudet teknologiat muuttavat yritysten välisiä voimasuhteita: osa yrityksistä löytää uuden teknologian avulla parempia tuotteita ja toimintatapoja, osa jää jälkeen.

Prosessi etenee yleensä kahdessa vaiheessa. Ensin tulevat tutkimus, kehitys ja innovointi. Niiden tuloksena syntyy yritykselle tai markkinoille uutta teknologiaa, uusia tuotteita ja uusia toimintatapoja. Vasta tämän jälkeen seuraa skaalautuminen: rekrytoinnit ja tuotantoinvestoinnit, joiden avulla korkean tuottavuuden toimintaa monistetaan. Rahoituksen rooli muuttuu matkan varrella. Alkuvaiheessa tarvitaan usein pääomasijoituksia ja riskinottoa, myöhemmin laajempaa kasvurahoitusta.

Kansantalouden tasolla tämä näkyy samanaikaisena työpaikkojen syntymisenä ja tuhoutumisena. Korkean teknologian aloilla tämä liikehdintä on tyypillisesti vilkkaampaa kuin matalan teknologian aloilla. Se ei ole pelkästään häiriö tai kustannus, vaan myös uudistumisen merkki. Tuottavuus kasvaa, kun työvoimaa ja pääomaa siirtyy vähemmän tuottavasta toiminnasta tuottavampaan.

Avainasemassa ovat usein nuoret ja pienet yritykset. Niiden joukossa on paljon epäonnistumisia, mutta myös poikkeuksellisen voimakkaita onnistumisia. Niiden tuottavuushajonta on suurta, ja juuri siksi niistä löytyy usein teknologisen murroksen etujoukko. Yhdysvaltalaisissa aineistoissa nuoret yritykset ovat olleet eturintamassa sekä tekoälyn että robotiikan käyttöönotossa. Patentteja syntyy työntekijää kohti paljon juuri pienissä ja nuorissa yrityksissä, ja radikaalin innovoinnin varhaiset merkit kasautuvat usein nuorempiin yrityksiin ja nuorempien johtajien luotsaamiin yhtiöihin.

Suomi vajosi kuoppaan

Suomen talouskehitys on ollut pitkään pettymys. Kehityksen kääntämiseksi on tärkeää ymmärtää, missä ongelman ydin on. Julkisessa keskustelussa syitä on etsitty monesta suunnasta: innovaatiojärjestelmästä, johtamisesta, työmarkkinoista ja yrittäjyydestä.

Tilastot ja tutkimukset antavat kuitenkin näistä rakenteista varovaisemman ja monin paikoin lohdullisemman kuvan kuin julkinen keskustelu. Suomen heikko kehitys ei näytä selittyvän ensisijaisesti teknologisen uudistumisen puutteella, johtamisen heikkoudella tai poikkeuksellisen jäykillä työmarkkinoilla. Työntekijät liikkuvat meillä yritysten välillä, palkkarakenteet reagoivat yritysten tarpeisiin, ja yritysten johtamiskäytännöt ovat kansainvälisesti vertaillen varsin hyvällä tasolla.

Keskeinen selitys on pikemminkin se, että yrityssektorin työn tuottavuus vajosi finanssikriisin jälkeen syvään kuoppaan. 2010-luvun alkupuoliskolla Suomesta tuhoutui kymmeniä tuhansia työpaikkoja, joissa työn tuottavuus oli aikaisemmin ollut korkea. Niitä oli Nokiassa ja monissa Nokiaan kytkeytyneissä yrityksissä. Lisäksi aikaisemmin korkean tuottavuuden työpaikkoja tuhoutui paperiteollisuudessa, joka oli edennyt elinkaarellaan uuteen vaiheeseen.

Tällaisesta tuottavuusshokista toipuminen on hidasta. Pintatason luvut ovat pitkään olleet vaisuja. Siksi on erityisen tärkeää katsoa myös pinnan alle.

Pinnan alla pulppuaa

Pinnan alla Suomen yrityssektorissa on tapahtunut paljon rohkaisevaa. Yritysten tutkimus- ja kehitystoiminta on uudistunut. T&K-panostukset ovat siirtyneet aiempaa enemmän nuorille ja pienille yrityksille, ja erityisesti keskisuurten, 50–249 hengen yritysten panostukset ovat kirineet kohti kärkimaita.

Myös patentointi on nuortunut. Nuoret yritykset hakevat nykyään patentteja aiempaa enemmän suhteessa vanhoihin yrityksiin, kun 2000-luvun alussa tilanne oli päinvastainen. Yrityksille ja markkinoille uusien tai parannettujen tuotteiden osuus liikevaihdosta on kasvanut. Erityisesti suuret yritykset sekä pienet ja nuoret yritykset erottuvat tässä myönteisesti. Prosessi-innovaatioissa Suomi on eurooppalaisessa vertailussa vahvoilla.

Myös yritysdynamiikka on vilkastunut. Jako nopeasti kasvaviin ja nopeasti supistuviin yrityksiin on Suomessa voimistunut. Tuottavuuden näkökulmasta tätä ei pidä tulkita pelkästään epävakauden merkiksi. Se voi olla myös merkki siitä, että resurssien uudelleenkohdentuminen on lisääntynyt. Juuri tällainen uudelleenkohdentuminen on yksi tuottavuuskasvun keskeisistä moottoreista.

Pääomasijoitustoiminta on kasvanut voimakkaasti lähes kaikissa luokissa. Suomi on noussut startup-rahoituksessa asukasta kohden maailman kärkijoukkoon, ja useat suomalaiset kasvuyhtiöt ovat yltäneet yli sadan miljoonan euron liikevaihtoon. Nämä ovat juuri niitä signaaleja, joita luovan tuhon ja skaalautumisen mekanismi tuottaa, kun se alkaa toimia.

Osaaminen ratkaisee – ja eri osaajat eri tavalla

Tekoälyn tuottavuushyödyt eivät synny itsestään. Ne eivät tule mannana taivaalta, vaan edellyttävät osaajia. Suomalaisilla yritysaineistoilla tehty analyysi paljastaa kiinnostavan työnjaon eri osaamistyyppien välillä.

STEM-korkeakoulutettujen lisäys kiihdyttää yritysten tuottavuuskasvua, mutta tyypillisesti vasta yhden–kolmen vuoden viiveellä. He näyttävät rakentavan yrityksen tulevia tuottavuusedellytyksiä: uusia tuotteita, teknologioita ja toimintatapoja. Korkeakoulutuksen kaupallisella alalla saaneiden vaikutus näkyy puolestaan nopeammin. He auttavat hyödyntämään jo olemassa olevia tuottavuusedellytyksiä ja muuttamaan ne kasvuksi, myynniksi ja kannattavaksi liiketoiminnaksi.

Molempia tarvitaan. Tekoälyn hyödyntäminen ei ole vain tekninen kysymys eikä vain liiketoimintakysymys. Se on molempia yhtä aikaa.

Sama osaamisen arvo näkyy palkoissa. Erityisesti STEM-osaajat ovat hyötyneet työnantajan vaihtamisesta, ja kasvavissa yrityksissä myös paikallaan pysyvien työntekijöiden palkat ovat nousseet muita ripeämmin. Tämä on terve signaali: kasvavat, tuottavat yritykset kilpailevat osaajista ja maksavat heille enemmän. Samalla se kasvattaa yritysten välistä tuottavuus- ja palkkahajontaa, erityisesti korkean teknologian aloilla. Kuilu kärkiyritysten ja muiden välillä voi leventyä.

Teknologia tuhoaa tehtäviä – mutta myös luo niitä

Tekoälykeskustelua hallitsee usein pelko työpaikkojen katoamisesta. Tutkimusnäyttö antaa tasapainoisemman kuvan. Teknologia kyllä hävittää joitakin tehtäviä, mutta se myös luo uusia tehtäviä, uusia yrityksiä ja kokonaan uusia ammatteja.

Eurooppalaisessa vertailussa Pohjoismaat – Norja, Ruotsi, Tanska ja Suomi – ovat kärjessä, kun työntekijöiltä kysytään, onko teknologia luonut heille uusia tehtäviä viimeisten kolmen vuoden aikana. Suomen ja Yhdysvaltain työpaikkojen synty- ja tuhoutumisasteet ovat olleet samaa suuruusluokkaa. Tämä kertoo siitä, että työmarkkinoiden uusiutumiskyky ei ole Suomessa jäänyt ratkaisevasti jälkeen.

Suomen työmarkkinoista puhutaan usein jäykkinä. Yritysaineistot antavat kuitenkin tätä kuvaa dynaamisemman näkymän. Työpaikkoja syntyy ja tuhoutuu Suomessa kansainvälisesti vertailtuna paljon, ja työntekijät liikkuvat yritysten välillä enemmän kuin julkisesta keskustelusta voisi päätellä. Tämä on tekoälyn kaltaisen teknologisen murroksen kannalta hyvä uutinen: talous kykenee uudistumaan, jos uudet yritykset ja kasvavat toimipaikat pystyvät houkuttelemaan osaajia.

Turva lisää liikettä – ja liike tuottavuutta

Hyvin suunniteltu ansiosidonnainen työttömyysvakuutusjärjestelmä sopii tällaiseen teknologiseen murrokseen yllättävän hyvin. Kun työttömyysvakuutus tarjoaa kohtuullista turvaa, työntekijöillä on enemmän rohkeutta hakeutua uusiin, vaativampiin ja tuottavampiin tehtäviin. Ilman turvaa moni saattaa pitää kiinni turvallisimmasta vaihtoehdosta silloinkin, kun parempi kohtaanto löytyisi muualta.

Acemoglu ja Shimer (2000) korostavat juuri tätä mekanismia: työttömyysvakuutus voi lisätä tuottavuutta rohkaisemalla työntekijöitä etsimään tuottavampia työpaikkoja ja yrityksiä luomaan tällaisia työpaikkoja. Tekoälyn kaltaisessa murroksessa tämä logiikka on erityisen tärkeä. Kun työnantajat tietävät, että työvoima liikkuu, innovaatiossaan onnistuneella yrityksellä on paremmat edellytykset löytää osaajia ja kasvaa. Hyvin suunniteltuna ansiosidonnainen työttömyysvakuutus ei siis ole vain sosiaaliturvaa, vaan myös osa dynaamisen talouden infrastruktuuria.

Muutoksessa tarvitaan hyvää johtamista

Tärkeä taustatekijä on johtaminen. Suomalaisten yritysten johtamiskäytännöt ovat kansainvälisesti korkealla tasolla, ja työntekijöiden näkökulmasta suomalaiset työnantajat saavat hyviä arvioita reiluudesta, tuesta ja kannustuksesta. Hyvä johtaminen ei yksin ratkaise tuottavuusongelmaa, mutta se auttaa työpaikkoja sopeutumaan teknologiseen murrokseen ja ottamaan uudet työkalut tuottavasti käyttöön.

Keskeinen kysymys ei siksi ole, katoavatko jotkin työtehtävät. Ne katoavat lähes varmasti. Olennaisempaa on, syntyykö uusia tehtäviä, kuinka hyvin työntekijät pystyvät siirtymään vanhoista tehtävistä uusiin ja kuinka hyvin työtä osataan organisoida uudelleen. Työnantajilta vaaditaan enemmän panostukia henkilöstön – siinä Suomi on takamatkalla Pohjoismaisiin kumppaneihimme.

Mitä tämä merkitsee lähivuosille?

Tekoälyn tuottavuusvaikutukset ovat tulossa, mutta ne realisoituvat viiveellä ja kulkevat yritysten uudistumisen kautta. Ratkaisevaa ei ole pelkkä teknologian käyttöönotto. Ratkaisevaa on se, syntyykö, kasvaako ja skaalautuuko Suomessa riittävästi nuoria ja tuottavia yrityksiä, jotka uudistavat teknologiaa ja muuttavat sen kannattavaksi liiketoiminnaksi.

Moni pinnan alla näkyvä kehityskulku antaa aihetta varovaiseen optimismiin. T&K on nuortunut, kasvuyrittäjyys ja pääomasijoitukset ovat vilkastuneet, patentointi on muuttunut aiempaa nuorekkaammaksi ja osaamispohja on monin osin vahva. Samalla on syytä olla varovainen: osaamispohja voi alkaa rapautua, jos koulutukseen, tutkimukseen ja korkeatasoiseen osaamiseen ei panosteta riittävästi.

Talouspolitiikan tehtävä on pitää huolta siitä, että luova tuho pääsee toimimaan tavalla, joka vahvistaa talouskasvua ja sitä kautta hyvinvointia. Tämä tarkoittaa, että pääomaa, osaajia ja kasvun edellytyksiä on oltava sekä tuottavuuteen panostavalle alkupäälle että skaalautumisen loppupäälle.

Tanskan opetus Suomelle

Suomen kannattaa ottaa oppia läheltä löytyvistä menestyjistä. Tanska on tästä kiinnostava esimerkki. Maassa on vuosien varrella tehty useita menestyksellisiä reformeja, joista yksi tärkeimmistä oli vuosituhannen alkupuolen Innovation Denmark -uudistus.

Uudistuksessa panostettiin samanaikaisesti korkeakoulujen tutkimus- ja opetusvalmiuksiin, opintojen tukemiseen sekä yritysten T&K-toimintaan. Reformin vaikutuksia ovat tutkineet kasvututkijat Akcigit, Pearce ja Prato laajoilla rekisteriaineistoilla. Tulokset on julkaistu The Review of Economic Studies -lehdessä, ja niiden mukaan uudistus vahvisti kasvua tavalla, joka ei selity pelkästään yhden yrityksen menestyksellä.

Juuri tästä Suomen kannattaa ottaa oppia. Yksittäiset toimenpiteet eivät yleensä riitä. Parhaat tulokset syntyvät silloin, kun koulutus-, tutkimus- ja innovaatiopolitiikka tukevat toisiaan. Oikein ajoitetut ja toisiaan vahvistavat panostukset voivat saada pinnan alta alkaneen nousun kantamaan pitkälle – läpi koko kansantalouden.

Varovaiseen optimismiin on perusteita

Tekoälyn suurin vaikutus ei todennäköisesti ole se, että nykyiset työpaikat katoavat tai että tuottavuus hyppää yhdessä yössä uudelle tasolle. Todennäköisempi kehityskulku on hitaampi mutta syvällisempi.

Uudet yritykset kasvavat, vanhat yritykset uudistuvat, osa työtehtävistä katoaa ja uusia syntyy. Juuri tämän prosessin kautta teknologiset murrokset ovat historiallisesti lisänneet tuottavuutta, elintasoa ja hyvinvointia.

Suomen kannalta ratkaiseva kysymys ei ole vain se, saadaanko tekoäly käyttöön. Ratkaisevaa on se, onnistummeko luomaan ympäristön, jossa tekoälyn ympärille syntyy uusia innovaatioita, uusia kasvuyrityksiä ja uusia työpaikkoja. Moni pinnan alla näkyvä kehityskulku antaa tähän varovaista toivoa.

Pohjautuu TEM:n esihenkilötilaisuudessa pidettyyn esitelmään ”Tekoälyn vaikutukset ja hyödyntäminen”, Säätytalo, 15.6.2026. Mika Maliranta, Labore ja Turun yliopisto.

Lisätietoa ja tutkimusviitteitä

Kansainvälinen tutkimuskirjallisuus

• Acemoglu, D., Akcigit, U. & Celik, M. A. (2022). Radical and incremental innovation: The roles of firms, managers, and innovators. American Economic Journal: Macroeconomics, 14(3), 199–249.
• Acemoglu, D. ym. (2023). Advanced technology adoption: Selection or causal effects? AEA Papers and Proceedings, 113, 210–214.
• Acemoglu, D. & Shimer, R. (2000). Productivity gains from unemployment insurance. European Economic Review, 44(7), 1195–1224.
• Akcigit, U. & Goldschlag, N. (2025). Measuring the characteristics and employment dynamics of US inventors. Journal of Economic Growth, 1–33.
• Akcigit, U. & Kerr, W. R. (2018). Growth through heterogeneous innovations. Journal of Political Economy, 126(4), 1374–1443.
• Akcigit, U., Pearce, J. & Prato, M. (2025). Tapping into talent: Coupling education and innovation policies for economic growth. The Review of Economic Studies, 92(2), 696–736.
• Bartelsman, E. J., Gautier, P. A. & De Wind, J. (2016). Employment protection, technology choice, and worker allocation. International Economic Review, 57(3), 787–826.
• Foster, L., Grim, C., Haltiwanger, J. & Wolf, Z. (2019). Innovation, productivity dispersion, and productivity growth. In Measuring and Accounting for Innovation in the 21st Century. University of Chicago Press.

Suomea koskevat tutkimukset ja laskelmat

• Fornaro, P., & Maliranta, M. (2024). Yritysten t&k-toiminnan rakenne ja uudistuminen: tuottavuuden nousun enteitä? (Labore, Analyysi 2024/2). 
• Fornaro, P., & Maliranta, M. (2025). Yritysten tuottavuus ja työvoiman korkeakouluosaaminen (Labore, Analyysi 2025/4). 
• Fornaro, P., & Maliranta, M. (2026). Kasvuyritykset ja yritysdynamiikka: Suomi-USA vertailu (Labore, Analyysi 2026/7).
• Huuskonen, J., & Maliranta, M. (2024). Suomen yritysten t&k-toiminta vertailussa: OECD-hankkeen 2024/3 Suomi-analyysi (Labore, Analyysi 2024/3). 
• Huuskonen, J., & Maliranta, M. (2025). Innovointi nuorissa ja vanhemmissa yrityksissä (Labore, Analyysi, 2025/5). 
• Hyytinen, A., Maliranta, M., Nurmi, E., Pudas, A., & Toivanen, O. (2025). Osaajia hyödyntävät nuoret yritykset versovat innovaatioita Talous ja yhteiskunta(3/2025), 22-37. 
• Maliranta, M. (2024). Pinnan alta: Miksi edessämme on vahvan talouskasvun aika. Docendo. 
• Maliranta, M., & Rouvinen, P. (2026). Kansantalouden ja yritysten kasvuharppaus: innovoinnissa ja rahoituksessa aihetta rationaaliseen optimismiin. Etlatieto Oy, Helsinki 2026.

Tilasto- ja aineistolähteitä

• Bureau of Labor Statistics (BLS): Yhdysvaltain yrityssektorin työn tuottavuus ja työpaikkavirrat.
• Eurofound: teknologian luomat uudet tehtävät työpaikoilla sekä johtamisen laatu työntekijöiden näkökulmasta (2024).
• Eurostat, Community Innovation Survey (CIS): prosessi-innovaatiot.
• Etlan laskelmat Invest Europen aineistoista: pääomasijoitusintensiteetti luokittain.
• World Bank Enterprise Surveys: yritysten johtamiskäytäntöjen indeksi.
• PitchBook / Maailmanpankki sekä Yle 12.3.2026 ja Helsingin Sanomat 4.3.2026: startup-rahoitus asukasta kohden ja suomalaiset kasvuyhtiöt.
• The Economist (2026). “America is experiencing a productivity miracle”, 11 May. Julkaistu osiossa Finance & economics, alaotsikolla The Lazarus effect.