KHO:n ennakkopäätös, joka koskee elinkeinotulon verotusta (ulkomainen väliyhteisö)

Asiassa oli kysymys siitä, oliko B-rahastoa pidettävä yhteisö A:n väliyhteisönä. Arvioitavaksi tuli erityisesti, oliko taloudellista toimintaa harjoittavaksi yksiköksi katsottava B-rahasto asettautunut väliyhteisölaissa edellytetyllä tavalla tosiasiallisesti asuinvaltioonsa Luxemburgiin.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että Luxemburgissa toimivan hallinnointiyhtiön vastattavaksi jääneet tehtävät eivät olleet pelkästään varsinaisen liiketoiminnan tukitoimintoja. Osa rahaston toiminnan kannalta keskeisistä tehtävistä, kuten markkinointi ja valvonta, katsottiin toteutettavan rahaston asuinvaltiossa. Siten hallinnointiyhtiön toiminnan osittaisesta edelleen ulkoistamisesta toiselle lainkäyttöalueelle asettautuneelle ja siellä taloudellista toimintaa harjoittavalle yhtiölle ei vielä seurannut, että rahastoon ei voitaisi soveltaa väliyhteisölaissa tarkoitettua taloudellisen toiminnan poikkeusta. Näin ollen rahaston oli katsottava asettautuneen Luxemburgiin väliyhteisölain 3 §:n 1 ja 3 momentissa tarkoitetulla tavalla, eikä rahasto tällaisessa tilanteessa ollut yhteisö A:n väliyhteisö. Jos rahaston hallinnointi ulkoistettiin kokonaisuudessaan rahaston asuinvaltioon nähden toiselle lainkäyttöalueelle asettautuneelle ja siellä taloudellista toimintaa harjoittavalle hallinnointiyhtiölle, rahaston ei ollut katsottava asettautuneen Luxemburgiin väliyhteisölain 3 §:n 1 ja 3 momentissa tarkoitetulla tavalla. Tällöin rahasto oli yhteisö A:n väliyhteisö.

Kun otettiin huomioon taloudellisen toiminnan poikkeuksen tarkoitus veron kiertämisen estämistä koskevassa direktiivissä (ATAD) ja unionin tuomioistuimen asiassa C-196/04, Cadbury Schweppes, antamassa tuomiossa esille tuomat seikat, korkein hallinto-oikeus katsoi, että väliyhteisölain 3 §:n 1 ja 3 momentissa asetettu edellytys väliyhteisön asettautumisesta asuinvaltioonsa ja taloudellisen toiminnan harjoittamisesta siellä oli ATAD:n asettaman vähimmäissuojatason mukainen ja että rahaston asemaa A:n väliyhteisönä ei ollut arvioitava toisin sijoittautumisvapauden perusteella. Kun lisäksi otettiin huomioon, että väliyhteisölain tarkoituksena oli katsottava olevan soveltua vain omistusosuuksiin, jotka antavat selvän vaikutusvallan yhtiön päätöksiin ja mahdollisuuden määrätä sen toiminnasta, ja että mahdolliset muita perusvapauksia rajoittavat vaikutukset olisivat väistämätön seuraus mahdollisesta sijoittautumisvapauden rajoittamisesta, asiaa ei ollut tutkittava erikseen pääomien vapaan liikkuvuuden mahdollisen rajoittamisen osalta.

Äänestys 4–1.

Korkeimman hallinto-oikeuden päätös on kokonaisuudessaan luettavissa korkeimman hallinto-oikeuden internetsivustolla.

KHO 2026:50