KHO:n ennakkopäätös, joka koskee sosiaalihuollon asiakasmaksua

Korkein hallinto-oikeus totesi, että yhteisöllisen asumispalveluun tuli sisältyä muun ohella asiakkaan hoitoon ja huolenpitoon kuuluva avustaminen kodin tavanomaisessa vaatehuollossa ja siivouksessa. Hyvinvointialue voi periä järjestämästään vaatehuollosta ja siivouksesta tukipalvelumaksun, jos asiakkaan tarvitsema palvelu on tavanomaisen kotikäynnin yhteydessä järjestettävää tukea laajempi ja tukipalvelu sisältyy asiakassuunnitelmaan.

Hyvinvointialueen asiakkaalle järjestämistä vaatehuolto- ja siivouspalveluista saatujen kuvausten perusteella kyse oli sinänsä palveluista, joita hyvinvointialue voi järjestää erillisinä tukipalveluina. Saamansa selvityksen perusteella korkein hallinto-oikeus ei kuitenkaan voinut vakuuttua siitä, että asiakas oli asumispalvelunsa osana saanut sitä tukea, joka tuon palvelun ja siitä perityn maksun tulisi kattaa, eikä siitä, että hän oli ollut tätä laajempien tukipalveluiden tarpeessa. Näissä olosuhteissa hyvinvointialueen oli katsottava täyttäneen asiakkaan hoidon ja huolenpidon tarpeita asumispalveluun kuuluvan tuen sijaan yksinomaan tukipalveluiksi nimeämillään toimilla, eikä palveluista ollut voitu periä erillistä tukipalvelumaksua.

Korkein hallinto-oikeus totesi myös, että asiakasmaksulaissa ei ollut säädetty asiakkaan palveluista erikseen perittävästä tarvikemaksusta eikä myöskään muusta laista ilmennyt perustetta soveltaa asiakasmaksulakia tarvikkeita koskevan erillismaksun perimiseen. Asiassa ei ollut merkitystä sillä, että hyvinvointialue oli nimittänyt tarvikemaksun perustetta tukipalveluksi. Erikseen peritty tarvikemaksu oli siten lakiin perustumaton.

Korkeimman hallinto-oikeuden päätös on kokonaisuudessaan luettavissa korkeimman hallinto-oikeuden internetsivustolla.

KHO 2026:60