Ilmastopolitiikkaan oppia kohtuuden rajoissa eläviltä

Vastikään väitellyt Tina Nyfors Helsingin yliopistosta tutkii kohtuutta eli sellaista elämäntapaa ja yhteiskuntajärjestyksen periaatetta, jolla sekä pysyisimme ympäristön asettamissa rajoissa että varmistaisimme kaikille riittävän elintason. Nyforsin kiinnostuksen kohteena ovat ihmiset, joiden hiilijalanjälki pysyy kohtuuden rajoissa ja joita hän kutsuu 'kohtuuden luokaksi'.  Heidän elämäntapansa vaikuttaa ilmastoon vain maltillisesti, mutta silti tyydyttää heidän tarpeensa.

– Erityisen mielenkiintoinen tutkimustulos liittyy ihmisiin, jotka jo elävät kohtuuden rajoissa tai pääsevät hyvin lähelle sitä. Tämä osoittaa, ettei kohtuus tarkoita pelkästään asioista luopumista, ja että jotkut elävät jo niin. Tutkimukseeni osallistuneiden hiilijalanjälki oli huomattavasti pienempi kuin keskivertosuomalaisella, kertoo Nyfors.

Tutkimuksessa kohtuus tarkoittaa elämäntapaa, joka pysyy luonnon kestokyvyn rajoissa mutta takaa samalla ihmisille riittävän elintason. Käsite voidaan havainnollistaa niin sanotun kohtuuden käytävän kautta. Ylärajan tuolla puolen ihmiset kuluttavat liikaa eli ovat ylikuluttava luokka. Alarajan alapuolella ihmiset elävät niukkuudessa. Aikaisempi tutkimuskirjallisuus viittaa heihin kamppailevana luokkana. Kohtuuden käytävän rajoissa elävät ihmiset kuuluvat kohtuuden luokkaan.

Kohtuus sijoittuu siis kahden rajan väliin, mutta tutkimuksen mukaan Suomen ilmastopoliittinen keskustelu keskittyy näistä vain toiseen eli siihen rajaan, jolla oikeudenmukaisuus tarkoittaa useimmiten sen varmistamista, ettei kenenkään elintaso putoa minimirajan alapuolelle. Luonnon kestokyvyn yläraja saa vain vähän huomiota.

Kohtuuden ideologiasta kohti konkretiaa

Tutkimus keskittyy kysymykseen siitä, miten kohtuutta voisi soveltaa yhteiskunnassa ilmastonmuutoksen torjumiseen. Vastauksia löytääkseen Nyfors tutki kahta keinoa  edistää kohtuuttta yhteiskunnassa. Ensimmäistä keinoa, ilmastopolitiikkaa, harjoittavat hallitukset ja kansainväliset toimijat. Toinen keino käsittää ympäristöliikkeet, joiden joukosta Nyfors teki tapaustutkimuksen suomalaisesta Kohtuusliikkeestä.

Kohtuutta voidaan soveltaa ilmastopolitiikkaan muun muassa räätälöimällä politiikkatoimia eri tuloluokille. Hän ehdottaa ylikuluttaville ja etenkin kaikkein rikkaimmille räätälöityjä politiikkatoimia ohjaamaan kulutusta hiili-intensiivisistä vaihtoehdoista, kuten lentämisestä, runsaasta yksityisautoilusta ja lihan syömisestä, kohti vähähiilisiä vaihtoehtoja, kuten julkista liikennettä, pyöräilyä, kävelyä ja kasvispainotteista tai vegaanista ruokavaliota. Niukkuudessa eläville politiikkatoimien tulisi taata, että heidän perustarpeensa tulevat tyydytetyiksi. Kohtuuden luokkaa politiikkatoimien tulisi tukea kestävien valintojen teossa.

Haasteita asettaa se, hyväksytäänkö ylikulutuksen kohtuullistamiseen tähtäävät politiikkatoimet. Ympäristöliikkeet voivat ottaa tässä ratkaisevan roolin laajentamalla kohtuuteen tukevien politiikkatoimien kannatusta alhaalta ylöspäin. Tutkimuksen mukaan ympäristöliikkeet kuten Kohtuusliike voivat tukea ilmastopolitiikkaa kolmella tapaa: esittämällä uusia ideoita poliittisiksi ohjauskeinoiksi, haastamalla ja tarjoamalla vaihtoehtoja vallitsevalle kulttuurinormistolle ja jatkuvaan kasvuun perustuvalle talousjärjestelmälle sekä kiinnittämällä huomiota niihin ihmisiin, jotka jo nyt elävät kohtuuden rajoissa.

Tutkiessaan Kohtuusliikettä Nyfors löysi neljä erilaista käsitystä kohtuudesta. Joillekin kohtuus toimii tapana tulkita maailmaa, nähdä maailma ”kohtuuslasien” läpi: niiden avulla huomaa asiat, jotka vaativat muutosta, ja toisaalta asiat, jotka ovat sopusoinnussa kohtuuden kanssa. Jotkut kuvailevat kohtuutta vapautena kuluttamisen pakonomaisuudesta eikä niinkään jostain luopumisena. Joillekin taas kohtuus on välttämättömyys. Joidenkin mielestä kohtuuden soveltaminen käytäntöön vaatii kompromissien tekemistä ainakin suomalaisessa nyky-yhteiskunnassa.

Tämän päivän lämpenevä ilmasto ja huomisen ratkaisemattomat kysymykset

– Tänä kesänä toistuivat uutiset lämpöennätyksistä, kuivuudesta ja metsäpaloista. Siitä huolimatta ilmastopäästöt jatkavat kasvuaan, eikä tämänhetkinen ilmastopolitiikka juuri edusta kohtuusnäkökulmaa, sanoo Nyfors.

Tutkimus tarkastelee kohtuutta paljolti elämäntapana ja yhteiskuntajärjestyksenä ja jättää tuotannon vähemmälle huomiolle. Nyfors ehdottaa, että tulevaisuudessa tutkimus voisi tarkastella lähemmin kohtuullisesti elävien luokkaa ja sitä, miten poliittiset päättäjät ja ympäristöliikkeet voisivat paremmin toimia yhdessä edistääkseen kohtuuslähtöistä muutosta yhteiskunnassa.

Tina Nyfors väitteli 24.8.2026 Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa aiheesta "Within the limits of sufficiency: Climate policy and environmental movement approaches to addressing climate change". Vastaväittäjänä oli dosentti Sylvia Lorek, Sustainable Europe Research Institute Germany (SERI), ja kustoksena Annukka Vainio. Väitöskirja on myös elektroninen julkaisu ja luettavissa Heldassa.