Lannoiteraaka-aineiden tuontiriippuvuudesta halutaan eroon

Kulunut vuosi on myllertänyt lannoitemarkkinoita. Hormuzinsalmen sulkeminen ja maakaasun hinnan nousu ovat nostaneet lannoitteiden hintoja maailmanlaajuisesti. Venäjä moninkertaisti heinäkuussa lannoitteiden tullimaksut, mikä pysäytti tuonnin kokonaan. Lannoitteiden raaka-aineena käytettävää ammoniakkia tuodaan kuitenkin Suomeen edelleen.

Kansanedustajat Anne Kalmari (Kesk.), Piritta Rantanen (SDP), Teemu Kinnari (Kok.) ja Atte Harjanne (Vihr.) totesivat yhteen ääneen Ruoka-akatemian paneelissa, että ammoniakin tuonnin Venäjältä on lakattava, mahdollisimman pian. Kysymys ei ole kuitenkaan yksinkertainen, sillä lannoitteiden hinnat ovat nyt jo todella korkeat.  

Riittääkö ammoniakkitehtaasta raaka-ainetta maatalouteen?

Suomeen tarvitaan omaa ammoniakkituotantoa. Vihreän ammoniakin tehdasta on väläytelty ratkaisuksi typpiomavaraisuuden nostamiseksi. Budjettiriihessä kerrottiin, että hallitus käynnistää selvityksen fossiilisestä ammoniakista irtautumisesta ja kotimaisen ammoniakkituotannon edellytyksistä.

”Pitkällä aikavälillä vihreä ammoniakki tulee syrjäyttämään fossiilisen ammoniakin, mutta siihen voi kulua 20–30 vuotta. Samaan aikaan ammoniakin globaali kysyntä kasvaa koko ajan väestön kasvaessa ja uusien käyttökohteiden myötä”, kertoo Luken erikoistutkija Olli Niskanen.

Ammoniakki on tärkeä kemikaali myös muilla teollisuudenaloilla ja raaka-aineesta tullaan kilpailemaan.

”Miten varmistamme, että vihreästä ammoniakista edes osa päätyy tukemaan kotimaista ruuantuotantoa? Eri lannoitekomponenttien sekoitusvelvollisuus voisi olla yksi ratkaisu, mutta se pitäisi toteuttaa joustavasti ja tilatasolla siten, että viljelijällä on mahdollisuus valita käyttämänsä komponentit valmiiden lannoiteratkaisujen sijaan. Lopulta kysymys on, olemmeko kuluttajina valmiita maksamaan enemmän vihreällä ammoniakilla tuotetusta ruuasta?”, pohtii toimitusjohtaja Eljas Jokinen Soilfoodista.

Ravinteet saatava kiertämään paremmin

Typpi, fosfori ja kalium täytyy saada paremmin talteen ja kiertämään, jolloin voidaan vähentää kemiallisten lannoitteiden tarvetta ja pienentää viljelijöiden kustannuksia. Mahdollisuuksia on monia. Esimerkiksi VTT:llä tutkitaan parhaillaan, voisiko laivojen päästöistä napata typpi- ja rikkioksideita ja jalostaa ne lannoitteiksi.

”Kierrätysfosforilla voidaan kattaa noin 75 % kasvien fosforintarpeesta. Typpiomavaraisuutta ei saavuteta yksin kierrätysravinteilla, sillä vapaata typpeä ei ole riittävästi saatavilla”, Eljas Jokinen kertoo.  

Riippuvuutta väkilannoitteista voidaan vähentää myös viljelyteknisillä menetelmillä, heti seuraavalla satokaudella: käyttämällä typensitojakasveja, monipuolisilla viljelykierroilla, parantamalla maanperän kuntoa sekä jaetulla lannoituksella.

Lannoitteet puheenaiheena Ruoka-akatemian tilaisuudessa

Lannoitteista keskusteltiin Ruoka-akatemian tilaisuudessa Helsingissä 3.9.2026. Tilaisuudessa kuultiin asiantuntijoiden alustuksia ja käytiin poliittinen keskustelu siitä, mitä politiikkaa tarvitaan lannoiteomavaraisuuden parantamiseksi.

Keskustelijoina olivat: Olli Niskanen (Luke), Päivä Aakko-Saksa (VTT), Eljas Jokinen (Soilfood) sekä kansanedustajista Piritta Rantanen (SDP), Atte Harjanne (Vihr.), Anne Kalmari (Kesk.), Teemu Kinnari (Kok.)  Voit katsoa tallenteen täältä https://videonet.fi/agronomiliitto/20260903/

Ruoka-akatemia LinkedInissä @Ruoka-akatemia