Alkuperäiskansojen oikeuksia poljetaan yhä, ja tasavertaisuuteen on pitkä matka

Pohjois-Amerikan tutkimuksen yliopistonlehtori Rani-Henrik Andersson Helsingin yliopistosta    kertoo maailman kielistä  suuren osan kuuluvan alkuperäiskansojen kieliin. Alkuperäiskansat myös asuttavat eräitä maailman biodiversiteetiltään monimuotoisimpia alueita. Alkuperäiskansoiksi luokiteltavia kansoja on kaikilla maailman mantereilla.

– Joillakin alueilla heidän kulttuurinsa ovat vuosisataisen kolonialismin vuoksi lähes tuhoutuneet, toisilla alkuperäiskansat ovat edelleen vahvasti läsnä. Kysymys siitä, miten alkuperäiskansaisuus määritellään, on ollut hankala, ja liittyy kysymyksiin maanomistuksesta, kulttuurista, kielestä mutta myös identiteetistä, Andersson kertoo.

Tasavertaisuutta ei vieläkään ole, YK:n kautta tullaan kuulluksi  

 Alkuperäiskansat ovat vuosikymmeniä vaatineet tasavertaista roolia kansainvälisten toimijoiden joukossa. Vuonna 1989 YK:n alainen ILO laati itsenäisten maiden alkuperäis- ja heimokansoja koskevan yleissopimuksen, joka on parhaimmillaankin eräänlainen kompromissi eikä tyydytä kaikkia alkuperäiskansojen vaatimuksia, ja toisaalta monet valtiot, Suomi mukaan lukien, eivät ole sitä ratifioineet.

Tänä päivänä alkuperäiskansat saavat äänensä kuuluviin esimerkiksi YK:n organisaatioiden kautta.

–YK auttaa alkuperäiskansoja tuomaan esiin omia kulttuureitaan mutta myös lisäämään muiden tietoisuutta heistä ja heidän tavoistaan sekä poliittisesta ja taloudellisesta tilanteestaan.

Alkuperäiskansoiksi luokiteltavia kansoja on maailmassa satoja ja heidän kulttuurinsa, maailmankuvansa ja kulttuuriset ja poliittiset tilanteensa ovat hyvin erilaisia, mutta paljon yhtäläisyyksiäkin löytyy.

Alkuperäiskansat joutuvat yhä kärsijän rooliin talouskasvun ja teollisuuden alla

–Ei liene epäselvää kenellekään, että alkuperäiskansat ovat joutuneet eurooppalaisperäisen kolonialismin ja imperialismin kärsijöiksi kaikkialla maailmassa ja olisi naivia kuvitella, että kolonialismiin perustuva ajattelumalli ja käytöstavat olisivat poistuneet maailmasta, Andersson sanoo.

Alkuperäiskansat kokevat yhä syrjintää, heillä on taloudellisia ongelmia ja he joutuvat puolustamaan jäljellä olevia maitaan niin kaivosyhtiöitä, metsänhakkaajia kuin öljynporaajiakin vastaan.

–Esimerkiksi Yhdysvalloissa ja Kanadassa alkuperäiskansat ovat pyrkineet estämään suurten öljyputkien viemisen maidensa halki, ja Suomessa saamelaiset joutuvat jatkuvasti kamppailemaan niin suomalaisia kuin ulkomaisia kaivosyhtiötä tai Jäämeren rataa vastaan.

Alkuperäiskansojen toimijuus vahvistuu globaalisti – myös ilmastonmuutosta vastaan taistellaan

 Anderssonin mukaan monista ongelmista huolimatta positiivistakin kehitystä on tapahtunut.

–Erilaiset alkuperäiskansojen liikkeet, kuten Idle No More, NoDAPL ja Suohpanterror, ovat ottaneet voimakkaasti kantaa alkuperäiskansojen asemaan eri puolilla maailmaa. Myös kulttuurien ja kielten elvyttäminen on tullut merkittäväksi osaksi alkuperäiskansojen omia opetussuunnitelmia niin Latinalaisessa Amerikassa, Australiassa kuin Uudessa Seelannissakin.

Alkuperäiskansat ovat olleet hyvin esillä myös taistelussa ilmastonmuutosta vastaan.

Vaikka nykyään alkuperäiskansojen suhdetta luontoon ei enää ajatella stereotyyppisenä, lähes mystisenä yhteytenä,on Anderssonin mukaan kuitenkin totta, että heidän suhteensa luontoon poikkeaa länsimaisesta. Alkuperäiskansoilla ihmiset ovat osa luontoa ja siihen kuuluu niin näkyvä kuin näkymätönkin maailma.

–Kyse on eräänlaisesta kokonaisvaltaisesta luontokäsityksestä, jossa ihminen on vain osa kokonaisuutta, eikä hänellä ole oikeutta hallita tai riistää luontoa.

Monet alkuperäiskansat niin arktisella alueella kuin Amazonialla kokevat ilmastonmuutoksen vaikutukset hyvin konkreettisesti, sillä se vaikuttaa suoraan heidän elinkeinoihinsa.

–Läheskään kaikki alkuperäiskansat eivät tänä päivänä elä sen enempää ”luonnon armoilla” kuin muutkaan maailman ihmiset, mutta monien elinkeinot ovat suoraan kytköksissä ympäristössä tapahtuviin muutoksiin.

Myös akateemisessa maailmassa alkuperäiskansojen käsitykset ja tieto ovat tulleet entistä enemmän osaksi länsimaista tieteeteellistä tutkimusta, ja monissa yliopistoissa on perustettu erityisiä Indigenous Studies -ohjelmia, joissa tutkimusta tehdään alkuperäiskansojen käsitykset ja näkemykset huomioiden.

Lisätietoja:

Rani-Henrik Andersson, 050 448 8725, rani-henrik.andersson@helsinki.fi

Kuvateksti: Montanan Blackfeet-kansan reservaatin portilla tervehdys on sekä englanniksi että heidän omalla kielellään. Blackfeetit tekevät myös yhteistyötä läheisen Glacierin kansallispuiston kanssa. Kuvassa siksi myös tervetulotoivotus Glacierin kansallispuistoon.