Allergisen tulehduksen ja syöpäriskin yhteydestä uutta kokeellista tietoa

Virukset, bakteerit ja parasiitit kykenevät kukin aiheuttamaan erityyppisen tulehdusreaktion.

Allergisissa sairauksissa, kuten allerginen astma, atooppinen ekseema ja allerginen nuha, oireet syntyvät niin sanotun tyypin 2 tulehdusreaktion pohjalta. Tyypin 2 tulehdusreaktiossa keskeisiä tulehduksen liukoisia välittäjäaineita on ryhmä tulehdussolujen erittämiä proteiineja, sytokiineja. Tyypin 2 tulehduksen eräs keskeisin sytokiini on Interleukiini-13 (IL-13), joka aiheuttaa muun muassa allergisessa astmassa keuhkoputkien supistumista (bronkokonstriktio) ja limanerityksen lisääntymistä.

Juuri julkaistun tutkimuksen perushavainto on, että allergiseen tulehdukseen liittyvän IL-13-reseptorin ilmentyminen suojaa kokeelliselta ihosyövältä.

Tutkimuksessa käytettiin koe-eläiminä hiiriä. Hiiren T-solut eivät juurikaan ilmennä IL-13-reseptoria, ja hieman yllättäen tutkimuksessa havaittiin, että IL-13-reseptorin puutos johti immuunivastetta hillitsevien säätelijä-T-solujen määrän lisääntymiseen ihosyövän kehittyessä.

Tämä sopii tutkijoiden mukaan hyvin ajatukseen, että liiallinen säätelijä-T-solujen toiminta voi immuunivastetta estäessään antaa ”tilaa” syövän kehittymiselle. Kun IL-13-reseptorin ilmentyminen solujen pinnalla estyy syövän kehittymisen aikana, säätelijä-T-solujen määrä kasvaa ja immuunivastetta hillitään, jolloin syöpäsoluille jää ”tilaa” kasvaa.

Toisaalta tutkijat väläyttävät myös uutta näkökulmaa tulehduksen ja syövän suhteessa.

—Teimme mielenkiintoisen havainnon, että IL-13-reseptorin puutos johtaa poikkeavan uudisverisuonituksen syntymiseen ihokasvaimiin. Poikkeava tulehdussolujen kertyminen IL-13-puutoksen jälkeen viittaa vahvasti siihen, että kasvaimissa on krooninen hapen puute, joka liittyy tuohon poikkeavaan uudisverisuonitukseen. Tämä mahdollisesti ajaa syöpäkasvaimien syntyä, toteaa professori Tero Järvinen.

— Tämä on mielenkiintoinen havainto, sillä IL-13-reseptorin kautta tapahtuvaa soluviestintää on pidetty hyvin spesifisenä, allergiaan liittyvänä ilmiönä. Löydöksemme, että kyseinen solusignaalien välitysreitti myös mahdollisesti liittyisi hyvin keskeisesti solujen hapen saannin säätelyyn on täysin uusi ja voi tietyllä tapaa muuttaa ajatteluamme immuunipuolustuksen roolista taistelussa syöpää vastaan. Suoraviivaista olisi ajatella, että IL-13-reseptori säätelee juuri elimistön immuunipuolustusta (tulehdusreaktiota) syöpää vastaan.

— On kuitenkin mahdollista, että IL-13-reseptori sääteleekin kasvaimen uudisverisuonitusta ja immuunivaste on sekundaarinen vaste kasvaimeen kehittyvään hapen puutteeseen, jatkaa akatemiatutkija Ilkka Junttila.

Tästä syystä Junttila ja Järvinen jatkavat nyt tehdyn havainnon molekyylitason selvittelyä.

—Tässä on helppo nähdä avautumassa kaksi uutta tutkimuslinjaa havainnon tiimoilta: sekä perusimmunologinen immuunipoikkeamien korjaamisen vaikutus syövän kehittymiseen, että IL-13-reseptorin vaikutus verisuonten uudismuodostukseen, Järvinen ja Junttila innostuvat.

Tutkimus toteutettiin Tampereen yliopiston lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunnassa.

Työssä kaksi yliopiston tutkimusryhmää teki tiivistä yhteistyötä, molempien erikoisosaamista hyödyntäen. Professori Järvisen tutkimusryhmä toteutti koejärjestelyn, akatemiatutkija Junttilan tutkimusryhmä toteutti immuunivasteen mittaamiseen liittyvät osat.

Tanja Salomaa*, Toini Pemmari*, Juuso Määttä*, Laura Kummola, Niklas Salonen, Martín González-Rodríguez, Liisa Parviainen, Lotta Hiihtola, Maria Vähätupa, Tero A.H. Järvinen* and Ilkka S. Junttila*  IL-13Rα1 Suppresses Tumor Progression in Two-stage Skin Carcinogenesis Model by Regulating Regulatory T Cells. The Journal of Investigative Dermatology *Jaettu kirjoittajuus

DOI: https://doi.org/10.1016/j.jid.2021.11.013