Etla: Aikuiskoulutus ei houkuta niitä, jotka siitä eniten hyötyisivät

Suomenkin työmarkkinoilla yksi merkittävimpiä ilmiöitä viime vuosikymmenten aikana on ollut ammattirakenteiden jatkuva muutos. Yrityksissä tuhoutuu vuosittain keskimäärin 12 prosenttia työpaikoista, mikä tarkoittaa noin 500 työpaikkaa joka päivä.

Työpaikkoja syntyy kuitenkin likimain saman verran kuin niitä tuhoutuu, tai jopa hieman enemmän. Teknologinen kehitys ja innovaatiot synnyttävät ja tuhoavat työpaikkoja, mutta työtä itsessään ne eivät tuhoa vaan työn sisältö muuttuu. Tämä ns. luovan tuhon prosessi on merkittävä tekijä Suomenkin talouskasvun taustalla.

Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen Rita Asplundin, Antti Kauhasen ja Pekka Vanhalan tänään julkaistun tutkimuksen ”Supistuvissa ammateissa toimineet: aikuiskoulutukseen osallistuminen vähäistä” (ETLA Raportti 94) mukaan Suomen ammattirakenteet ovat muuttuneet selvästi vuosina 1997-2015. Kasvavia ammattiluokkia ovat olleet johtajat, asiantuntijat sekä palvelu- ja myyntitehtävät. Erityisen voimakkaasti supistuvia ammattiluokkia puolestaan ovat olleet toimisto- ja asiakaspalvelutyöntekijät sekä erilaiset teollisuuden ja rakentamisen työntekijäammatit. Pääosa supistuvista ammateista kuuluu keskipalkkatehtäviin.

Tutkimuksessa käytiin läpi supistuvissa ammateissa toimineita henkilöitä, heidän osallistumistaan aikuiskoulutuksen eri muotoihin sekä heidän pitkän aikavälin työmarkkinatulemiaan. Analyysin aikaväli on 1990-luvun puolivälistä vuoteen 2009. Tutkijoiden mukaan supistuvissa ammateissa työskennelleet osallistuivat aikuiskoulutukseen melko vähän. Nuoremmat ikäryhmät ja korkeamman pohjakoulutuksen omaavat olivat vahvasti yliedustettuina jonkin muotoisen tutkinnon suorittamiseen tähtäävässä aikuiskoulutuksessa.

Iäkkäämpien ja heikommin koulutettujen tyypillisin aikuiskoulutuksen muoto oli työvoimapoliittinen koulutus, ja heidän työmarkkina-asemansa oli myös usein heikompi. Tulokset herättävätkin monta kysymystä ja jatkotutkimuksen aihetta, päättelee Etlan tutkimusneuvonantaja Rita Asplund.

-        Tämä herättää pohtimaan, onko aikuiskoulutukseen osallistuminen ylipäänsä riittävää. Eli onko sittenkin niin, että aikuiskoulutukseen osallistuvat ensisijaisesti ne henkilöt, joiden työllisyysnäkymät ovat muutoinkin paremmat ja onko itse koulutuksen vaikuttavuudessa parantamisen varaa? Näitä kysymyksiä olisi syytä jatkossa pohtia ja selvittää, kuten myös ikääntyneiden kouluttautumisen tukemista jollain lailla, Asplund sanoo.

Raportti on osa Suomen Akatemian strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamaa Polkuja työhön -hanketta (hankenumerot 303533 ja 303536).

Asplund, Rita – Kauhanen, Antti – Vanhala, Pekka: ”Supistuvissa ammateissa toimineet: aikuiskoulutukseen osallistuminen vähäistä” (ETLA Raportti 94)