Etla: Hajautettu neuvottelujärjestelmä ei johda työehtojen polkumyyntiin – useampikin tekijä puoltaa hajautumista myös Suomen työmarkkinoilla

Työmarkkinoiden neuvottelujärjestelmät ovat pääsääntöisesti hajaantuneet Euroopassa viime vuosikymmenten aikana eli neuvotteluiden taso on siirtynyt yhä lähemmäksi yritystasoa. Suomessa on kuitenkin edelleen pysytty liittotason koordinoidussa sopimisessa, toimintaympäristön muutoksista huolimatta. Samalla vertailumaat ovat 1990-luvulle tultaessa siirtyneet hajautuneempaan, mutta koordinoituun järjestelmään. Hajautuminen ja koordinaatio eivät ole toistensa vastakohtia. Koordinoidusti hajautetuissa järjestelmissä – kuten Tanskassa ja Japanissa – neuvotteluosapuolet koordinoivat palkankorotuksia ottaen huomioon myös korotusten makrotaloudelliset vaikutukset.

Tänään julkaistussa Etla-raportissa tarkastellaan työehtosopimusneuvottelu-
järjestelmiä Suomessa, Ruotsissa, Tanskassa ja Saksassa taloustieteellisen kirjallisuuden valossa. Antti Kauhasen ja Jenni Nevavuon ”Neuvottelujärjestelmät: Tutkimustuloksia ja maiden välisiä vertailuja” (Etla Raportti 110) toteaa, että tutkimukset eivät pysty osoittamaan suoraa syy-seuraussuhdetta neuvottelujärjestelmän, työllisyyden, tuottavuuden ja palkkojen välisestä yhteydestä. Yhteenvetona voidaan kuitenkin sanoa, että koordinoidut järjestelmät ovat yhteydessä korkeampaan työllisyyteen, keskitetyt järjestelmät hitaampaan tuottavuuskasvuun ja hajautetut järjestelmät korkeampaan ansiotasoon.

– Tutkimukset eivät tue väitettä, että hajaantunut neuvottelujärjestelmä johtaisi työehtojen polkumyyntiin. Tutkimukset osoittavat selvästi, että Suomessa palkat ovat kansainvälisesti vertaillen jäykkiä, ja sopeutuminen taloutta kohtaaviin shokkeihin tapahtuu enemmän työllisyyden kuin palkkojen kautta. Työmarkkinaosapuolten näkemykset olisivat kuitenkin suotuisia nykyistä suuremmalle palkkasopeutumiselle, huomauttaa Etlan tutkimusjohtaja Antti Kauhanen.

Kauhasen mukaan neuvottelujärjestelmän ja palkkojen välistä yhteyttä on tutkittu paljon ja lähestulkoon kaikki tutkimuksista päätyvät siihen, että hajautumisen ja palkkojen tason välillä on positiivinen yhteys. Ainostaan Saksasta on näyttöä siitä, että ansiokehitys on ollut hitaampaa yrityksen siirtyessä kokonaan työehtosopimusten ulkopuolelle. Näiden tutkimusten valossa huoli neuvottelujärjestelmän hajautumisen johtamisesta työehtojen polkumyyntiin ei ole perusteltu. Tutkimukset ovat myös osoittaneet, että työehtojen heikentäminen on erittäin harvoin yritysten etujen mukaista.

– Tulosten perusteella voidaan todeta, että organisoidusti hajautettu ja koordinoitu järjestelmä on yhteydessä hyvään työllisyyden tasoon tarjoten samalla joustavuutta yritystasolla. Suomessa on eurooppalaisessa vertailussa korkea luottamus, koetaan vähän ristiriitoja johdon ja työntekijöiden välillä, työntekijöillä on paljon osallistumismahdollisuuksia työpaikoilla ja sosiaalinen vuoropuhelu on kehittynyttä. Nämä tekijät tukisivat neuvottelujärjestelmän hajautumista Suomessakin, Kauhanen toteaa.

Ruotsissa ja Tanskassa on siirrytty järjestelmiin, jossa alakohtaisia työehtosopimuksia täydentävät työrauhan vallitessa käytävät yritystason neuvottelut. Ruotsissa ja Tanskassa siirryttiin myös keskusjärjestötason koordinoinnissa mallineuvotteluihin eli vientisektori asettaa palkankorotusnormin, jota muut alat seuraavat ja jota sovittelujärjestelmä tukee. Saksassa hajautuminen tapahtui työehtosopimusten avaamis- eli kriisilausekkeiden kautta. Ne sallivat tietyin ehdoin yrityskohtaiset poikkeamiset alakohtaisesta työehtosopimuksesta. Saksassa hajautumista on tapahtunut myös työehtosopimusten kattavuuden laskun kautta, lisäksi Saksassa on pitkä perinne vientisektorin asettamasta palkankorotusnormista.

Kauhanen, Antti – Nevavuo, Jenni: Neuvottelujärjestelmät: Tutkimustuloksia ja maiden välisiä vertailuja” (Etla Raportti 110)