Euroopan unioni on teollisuusmaiden eturintamassa vähentämässä kasvihuonekaasupäästöjään. Tilastojen mukaan EU27-maiden päästöt vähenivät 27 prosenttia vuosina 1995–2020, mikä on seurausta teknologian kehittymisestä ennemmin kuin tuotantorakenteen muutoksista. Yritysten on tänä päivänä huomioitava kilpailukykyyn vaikuttavien perinteisten tekijöiden lisäksi myös tuotantonsa kasvihuonekaasupäästöjen määrä ja kehitys.

Tuottavuuden kehittäminen ja ilmastonmuutoksen torjunta eivät ole toisiaan poissulkevia tavoitteita, ja taloudelliset kannustimet voivat johtaa päästöjen vähenemiseen, ilmenee Etlan tutkija Ville Kaitilan tänään julkaistusta tutkimuksesta ”Tuotannon hiilikilpailukyky ratkaistaan yrityksissä” (Etla Muistio 123). Kaitila on tarkastellut eri toimialojen kasvihuonekaasupäästöjen ja tuotannon päästöintensiteetin kehitystä sekä niihin vaikuttavia tekijöitä.

Korkeampi työn tuottavuus on yhteydessä toimialan alempiin päästöihin ja päästöjen nopeampaan vähenemiseen Euroopassa, sanoo Etlan Kaitila.

– Yhteys on luonteva, sillä korkea tuottavuus kertoo siitä, että yritys on teknisesti edistynyt sekä kykenevä kehittämään ja ottamaan käyttöön uutta energiatehokkaampaa teknologiaa. Korkeampi työn tuottavuus edistää tai on ainakin yhteydessä yrityksen hiilikilpailukyvyn paranemiseen ja päästöjen vähenemiseen, Kaitila toteaa.

Päästöintensiteetin alenemiseen myös jatkossa voidaan Kaitilan mukaan vaikuttaa hyväksi todistetuilla keinoilla, kuten korkeammalla hiilen hinnalla ja korkeammilla ympäristöveroilla sekä päästökaupalla. Lisäksi koulutus-, kilpailu- ja t&k-politiikka sekä markkinoiden toiminnan yleinen edistäminen parantavat yritysten toimintaympäristöä ja tuottavuutta - ja tätä kautta myös vähentävät kasvihuonekaasupäästöjä.

– Päästöjen määrä on osa yritysten kilpailukykyä ja tuotannon hiilikilpailukyky ratkaistaan siis yrityksissä, Kaitila tiivistää.

Suomen hiilikilpailukyky vaihtelee suuresti toimialoittain

Suomen talouden päästöintensiivisyys on suunnilleen samalla tasolla kuin EU27-maissa keskimäärin, suurimmassa osassa toimialoja Suomi sijoittuu vertailussa jopa keskimääräistä paremmin. Suomen kansantalouden niin sanottu hiilikilpailukyky on siis keskimääräinen verrattuna muihin EU27-maihin, mutta hiilikilpailukyky vaihtelee suuresti toimialoittain. Suhteellisesti alempi intensiteetti kertoo paremmasta hiilikilpailukyvystä.

Hiilikilpailukyky on Etlan tutkimuksen mukaan heikko maataloudessa, paperiteollisuudessa, rakentamisessa sekä maaliikenteessä. Verrattuna Ruotsiin, päästöintensiteetti on Suomessa lisäksi korkea metallien jalostuksessa, energiateollisuudessa sekä viemäri- ja jätehuollossa.

Suomen päästöintensiteetti on myös monilla aloilla kilpailijamaita parempi, kuten elintarviketeollisuudessa, sahateollisuudessa, kumi- ja muoviteollisuudessa sekä yleisesti metalliteollisuudessa.

Nyt julkaistu Etla Muistio perustuu Etlan raporttiin "Labour Productivity and Development of Carbon Competitiveness: Industry-Level Evidence from Europe (Etla Raportti 139)", jossa on tarkasteltu eri toimialojen kasvihuonekaasupäästöjen ja tuotannon päästöintensiteetin – eli päästöt suhteessa tuotannon bruttoarvonlisäykseen – kehitystä sekä näihin mahdollisesti vaikuttavia tekijöitä Euroopassa vuosina 2008–2020. Päästöintensiteetti mittaa tässä tutkimuksessa tuotannon hiilikilpailukykyä.

Kaitila, Ville: Labour Productivity and Development of Carbon Competitiveness: Industry-Level Evidence from Europe (Etla Raportti 139)

Kaitila, Ville: Tuotannon hiilikilpailukyky ratkaistaan yrityksissä (Etla Muistio 123)