Haastavasti käyttäytyvä lapsi hyötyy vanhempien ja varhaiskasvatuksen yhteistyöstä

– Haastava käytös vaikeuttaa myönteisen ja luottamuksellisen suhteen syntymistä opettajan ja lapsen välille. Se lisää haasteita myös opettajan ja vanhemman välisen suhteen rakentumiselle ja vanhempien jaksamiselle, varhaiskasvatuksen yliopistonopettajana Jyväskylän yliopistossa työskentelevä Rautamies kertoo.

Ennen kaikkea haastava käytös on uhka lapsen psyykkisen hyvinvoinnin, myönteisen minäkehityksen ja itsetunnon muodostumiselle, sillä haastava käytös tuo mukanaan lasten välisiä riitoja, kokemuksia epäonnistumisista ja ulkopuolelle jäämisestä. Haastavalla käytöksellä viitataan Rautamiehen tutkimuksessa lapsen itsesäätelyn ja erityisesti tunteiden ja käyttäytymisen säätelyn pulmiin.

Kasvatusyhteistyö tukee lapsen kehitystä ja hyvinvointia

Haastavasti käyttäytyvän lapsen itsesäätelytaitojen ja hyvinvoinnin tukemisen lähtökohta ja edellytys on varhaiskasvatuksen ammattilaisten ja vanhempien välinen toimiva kasvatusyhteistyö.

– Kasvatusyhteistyö voi parhaimmillaan olla merkittävä tuki vanhemmille ja huoltajille ja vahvistaa koko perheen hyvinvointia, Rautamies summaa.

Tutkimuksessa vanhempien haastatteluista tunnistettiin erilaisia opettajan ja lapsen välistä suhdetta kuvaavia kertomuksia, joissa lapsi nähtiin eri tavoin: hankalana, erilaisena ja erityisenä lapsena. Vanhempien toimijuus ilmeni proaktiivisena, vastustavana ja estyneenä vaikuttamisena ja toimintana. Vanhempien toimijuuteen liittyi erilaisia tunteita, mutta pelko ja huoli olivat tunnistettavissa kaikkien vanhempien kerronnassa.

Vanhemmat haluavat kuulla myös lapsen onnistumisista

Tutkimus osoittaa, että luottamuksellisen kasvatusyhteistyön muodostumiselle on tärkeää, että lapsen hyvinvointi toteutuu päiväkodissa. Merkityksellistä on myös kasvattajien vanhemmille välittämä kuva lapsesta sekä vanhempien toimijuutta tukevat kasvatusyhteistyön toimintakäytännöt, joiden lähtökohtana voidaan pitää vanhempien kuulemista.

– On tärkeää, ettei päivittäisistä kohtaamisista tulisi liian kuormittavia vanhemmille. Vanhempien on tärkeää saada tietää myös lapsen onnistumisista sekä toverisuhteista ja leikeistä, joka puolestaan vahvistaa vanhempien luottamusta lapsensa hyvinvoinnin toteutumiseen varhaiskasvatuksessa. Tärkeää on myös kiinnittää huomiota varhaiskasvatuksen ammattilaisten jaksamiseen, jotta kasvatusyhteistyön tavoitteet voivat toteutua, toteaa Rautamies.

Tutkimuksessa kasvatusyhteistyötä tarkasteltiin vanhempien näkökulmasta. Tutkimusaineisto koostui 23 vanhemman puolistrukturoiduista haastatteluista.

PsM Erja Rautamiehen varhaiskasvatustieteen väitöskirja ”The heart of collaboration: Educational partnership in early childhood education as narrated by parents of a child exhibiting challenging behaviour” tarkastustilaisuus järjestetään perjantaina 3.6. kello 12 Jyväskylän yliopiston C1 -salissa. Vastaväittäjänä toimii professori, emerita Eila Estola (Oulun yliopisto) ja kustoksena professori Maarit Alasuutari (Jyväskylän yliopisto). Väitöstilaisuuden kieli on suomi.

Pysyvä linkki väitöskirjaan: https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/81050

Lisätietoja:

Erja Rautamies, erja.rautamies@jyu.fi p. 040 805 4031

Erja Rautamies kirjoitti ylioppilaaksi Kauhajoen lukiosta 1984. Hän valmistui lastentarhanopettajaksi Jyväskylän yliopistosta 1988 ja psykologian maisteriksi 1997 Jyväskylän yliopistosta. Hän on suorittanut opettajan pedagogiset opinnot Jyväskylän yliopistossa 2004. Rautamies on työskennellyt lastentarhanopettajana, psykologina ja kouluttajana. Tällä hetkellä hän työskentelee yliopistonopettajana kasvatustieteiden laitoksella Jyväskylän yliopistossa.

Väitöskirjatutkimusta on rahoittanut Ellen ja Artturi Nyyssösen Säätiö, Alli Paasikiven Säätiö sekä Jyväskylän yliopiston kasvatustieteiden laitos.