Hammasriipukset kertovat hirven tärkeästä asemasta kivikaudella
Miltä tuntuisi kävellä yllä takki, mekko tai hame johon on kinnitetty kolmisensataa hirven etuhammasta? Hirvi oli pohjoisen havumetsävyöhykkeen kansojen merkittävin eläin, ja etuhampaat ehkä hirven halutuin osa. Etuhampaista tehtiin riipuksia, joita sidottiin kuiduista tai jänteistä tehdyillä nauhoilla. Noin 8200 vuotta sitten eläneiden metsästäjä-keräilijöiden haudoista löytyneiden tuhansien hirvenhammaskorujen valmistustekniikka kertoo yhtenäisestä kulttuurista ja tarkoista säännöistä.

Venäjän Karjalassa, Äänisen Peurasaarella sijaitsi noin 8200 vuotta sitten laaja kalmisto. Saarelle haudattiin eri-ikäisiä miehiä, naisia ja lapsia. Suuressa osassa haudoista on runsaasti esineitä ja punamultaa merkkinä siitä, että vainajille haluttiin varmistaa hyvät olot myös kuoleman jälkeen. Hirven etuhampaista tehdyt riipukset on ilmeisesti kiinnitetty vaatteisiin ja asusteisiin, esimerkiksi mekkoihin, takkeihin, viittoihin, päähineisiin ja vöihin. Vaikka asujen materiaalia ei ole säilynyt, hirvenhampaiden sijainti antaa tietoa siitä, millaisista asuista on voinut olla kysymys.
Uritettujen hirvenhammasriipusten kansa
Arkeologi Kristiina Mannermaan johtamassa tutkimuksessa pyrittiin selvittämään, keitä nämä hirvenhammaskoruilla koristelluissa asuissa haudatut ihmiset olivat, ja mitä korut merkitsivät. Tutkimuksessa analysoitiin yhteensä yli 4000 hammaskorun valmistustekniikka eli tapa, jolla hampaat oli työstetty kiinnittämistä tai ripustamista varten. Analyysin tulos yllätti, sillä käytännössä kaikki hampaat oli työstetty samalla tavalla: tekemällä juuren päähän pieni ura tai uria, jotka helpottivat riipuksen sitomista. Vain kahdessa tapauksessa hampaaseen oli tehty pieni reikä langan pujottamista varten. Molemmat rei’itetyt hampaat löytyivät samasta naisen haudasta. Peurasaaren hautojen kanssa saman ikäisissä Baltian ja Skandinavian haudoissa esiintyy lähes yksinomaan rei´itettyjä hammasriipuksia. Rei’ittäminen on varmin kiinnitystapa, mutta reiän tekeminen kapeaan juureen on työläämpää kuin uran tekeminen.
Arkeologisten ja kansatieteellisten tutkimusten perusteella tiedetään, että ihminen on lähes aina ja kaikkialla käyttänyt koristeita. Niillä on ollut monia merkityksiä. Monille Euraasian alkuperäiskansoille, muun muassa saamelaisyhteisöille, koristeet ovat ja ovat olleet tärkeä tapa kertoa ihmisen identiteetistä ja alkuperästä. Ne eivät ole vain esteettisiä yksityiskohtia, vaan liittyvät yhteisöjen väliseen tiedottamiseen ja yhteisön sisäisen yhtenäisyyden vahvistamiseen. Korujen kaltaiset ulkoiset elementit voivat myös vaikuttaa siihen, kuinka naapuriryhmät yhteisöä kutsuvat. Kristiina Mannermaa nimittääkin hautausmaata käyttäneitä ihmisiä uritettujen hirvenhammasriipusten kansaksi.
- Vaikka haudoista löytyy myös majavan- ja karhunhampaista tehtyjä riipuksia, hirven osuus riipuksissa on ylivoimainen, Mannermaa sanoo.
Eniten hirven hampaita löytyi nuorten aikuisten naisten ja miesten haudoista, vähiten lasten ja vanhojen ihmisten haudoista. Hirvenhammaskorut liittyivät siis jollakin tavalla ihmisen ikään, ehkä nimenomaan parhaaseen lisääntymisikään.
Euraasian metsävyöhykkeen esihistoriallisten metsästäjä-keräilijöiden ideologiassa ja uskomuksissa tärkein eläin oli hirvi. Hirvenhampaat olivat muinaisille metsästäjille arvokas materiaali, sillä niiden saatavuus oli rajallista. Hirveä ei kaadettu kovin usein, eivätkä kaikki yhteisön jäsenet osallistuneet pyyntiin. Mahdollisesti vain yksi henkilö sai kaikki pyydetyn hirven etuhampaat. Yhdellä hirvellä on kaikkiaan kahdeksan etuhammasta: kuusi pysyvää alaleuan etuhammasta ja kaksi pysyvää etuhampaan muotoista kulmahammasta. Joskus koruiksi muokattiin myös vastaavia maitohampaita. Suurimpiin koristeisiin käytettiin vähintään 8–18 hirviyksilön hampaat.
Tutkimus on julkaistu sarjassa Archaeological and Anthropological Sciences. Mannermaan lisäksi tutkimuksessa oli mukana Riitta Rainio Helsingin yliopistosta sekä Evgeniy Yu. Girya ja Dmitriy Gerasimov Pietari Suuren Etnografisesta ja Antropologisesta museosta.
@AMI_Research
Yhteyshenkilöt
Kristiina Mannermaa
kristiina.mannermaa@helsinki.fi +358 405457698
Riitta Rainio
riitta.rainio@helsinki.fi, +358 503262644
Kuvat

Linkit
Tietoja julkaisijasta
Helsingin yliopisto on yli 40 000 opiskelijan ja työntekijän kansainvälinen tiedeyhteisö, joka toimii neljällä kampuksella Helsingissä ja usealla muulla paikkakunnalla Suomessa. Se on toistuvasti maailman sadan parhaan yliopiston joukossa. Helsingin yliopisto on perustettu vuonna 1640.
Tilaa tiedotteet sähköpostiisi
Haluatko tietää asioista ensimmäisten joukossa? Kun tilaat mediatiedotteemme, saat ne sähköpostiisi välittömästi julkaisuhetkellä. Tilauksen voit halutessasi perua milloin tahansa.
Lue lisää julkaisijalta Helsingin yliopisto
Helsingin yliopiston kansainvälisiin maisteriohjelmiin ennätykselliset 7 400 hakemusta15.1.2021 19:41:03 EET | Tiedote
Hakemusten määrä on viisinkertaistunut viidessä vuodessa. Suosituimmat ohjelmat olivat Master's Programme in Data Science ja Master's Programme in Environmental Change and Global Sustainability.
Kutsu: Helsingin yliopiston Taitan tutkimusasema juhlii kymmenvuotissynttäreitä to 28.1.202115.1.2021 15:39:43 EET | Tiedote
Helsingin yliopiston monitieteinen tutkimusasema Keniassa on tarjonnut jo 10 vuoden ajan kiinnekohdan Afrikan tutkimukselle. Juhlaseminaari järjestetään torstaina 28.1.2021 klo 9-16 webinaarina.
Kansalliskirjasto avasi 1930-luvun digitoidut lehdet asiakaskäyttöön15.1.2021 08:00:00 EET | Tiedote
Kansalliskirjaston digitoitujen lehtien tarjonta laajeni 10 vuodella, kun käyttöön tulivat kaikki Suomessa 31.12.1939 mennessä julkaistut lehdet. Lehdet ovat yleisökäytössä digi.kansalliskirjasto.fi -palvelussa. Tarjonnan laajennus perustuu Kansalliskirjaston ja Kopioston väliseen sopimukseen lehtien käyttöoikeuksista.
Pienilmasto muovailee ja mullistaa pohjoisen hyönteisyhteisöjä ja niiden vuorovaikutusprosesseja: kasvituhoja ja loisintaa14.1.2021 10:26:36 EET | Tiedote
Ilmasto ja sen muutokset vaikuttavat paitsi lajeihin myös lajien muodostamiin monimutkaisiin vuorovaikutusverkkoihin. Nyt Helsingin yliopiston Spatial food web ecology -tutkimusryhmä osoittaa, miten pienilmasto muotoilee eliöyhteisöjen jokaista osaa yksittäisten lajien runsauksista lajien vuorovaikutuksiin ja vuorovaikutuksista syntyviin kasvintuhoihin. Näiden tulosten valossa näyttää, että ilmastonmuutos voi mullistaa pohjoisen hyönteisten valtarakenteet.
Infektioiden hoitovastetta ymmärretään nyt paremmin uuden menetelmän avulla7.1.2021 10:00:00 EET | Tiedote
Sekvensointipohjaisella ratkaisulla voidaan selvittää, miten infektiosairauden hoidossa käytetty antimikrobinen lääkitys on tehonnut taudinaiheuttajiin ja kuinka hyvin tulehduskohdan mikrobisto on palautumassa ennalleen. Seuraavaksi tutkijat soveltavat menetelmää koronaviruksen tutkimiseen.
Välillä meri -näyttelyssä valokuvia ja karttoja Välimeren rannoilta4.1.2021 13:08:59 EET | Tiedote
Kulttuurikeskus Stoa täyttyy Välimeren aluetta tarkastelevilla valokuvilla ja kartoilla tammi-maaliskuussa valokuvaaja Lena Malmin ja kartografi Philippe Rekacewiczin yhteisnäyttelyssä. Kuvat ja kartat tarjoavat erilaisia näkökulmia teemoihin ja paikkoihin, joita antropologisen Crosslocations-hankkeen tutkijat omassa työssään käsittelevät.
Uutishuoneessa voit lukea tiedotteitamme ja muuta julkaisemaamme materiaalia. Löydät sieltä niin yhteyshenkilöidemme tiedot kuin vapaasti julkaistavissa olevia kuvia ja videoita. Uutishuoneessa voit nähdä myös sosiaalisen median sisältöjä. Kaikki tiedotepalvelussa julkaistu materiaali on vapaasti median käytettävissä.
Tutustu uutishuoneeseemme