Varhaiskasvatustyö on keskellä murrosta. Hallituksen ehdottamat säästötoimenpiteet ovat aito uhka laadukkaan varhaiskasvatuksen toteutumiselle. Muutokset vaikuttavat monin tavoin lasten ja heidän perheidensä elämään, mutta huoli kohdistuu myös päiväkodin henkilökunnan jaksamiseen ja työssä suoriutumiseen. Mari Nislinin väitöstutkimus osuu ajan hermolle, ja sen tuloksia voidaan hyödyntää yleisemminkin työyhteisöjen hyvinvoinnin vahvistamiseen.

Jaksamisesta ja uupumisesta

Nislinin tutkimuksessa tarkastellaan pääkaupunkiseudun varhaiskasvattajien kokemuksia työn kuormittavista ja kannattelevista tekijöistä, ja millä tavoin he kokevat työn imua tai uupumusta. Stressin säätelyä tutkitaan selvittämällä varhaiskasvattajien fysiologisia stressivasteita, ja työssä suoriutumista arvioidaan havainnoimalla pedagogisen työn laatua. Tulokset ovat rohkaisevia ja osoittavat, että varhaiskasvattajat suhtautuvat työhönsä keskimäärin myönteisesti ja kokevat työn imua.

Stressin säätely näyttäytyy keskimäärin vakaana. Sosiaalinen tuki kollegoilta ja esimiehiltä arvioidaan yleisesti riittäväksi, ja sillä on yhteyttä emotionaalisen kuormituksen kokemiseen. Aiemmat tutkimukset ovat vahvistaneet, että tuki ja arvostus työyhteisöltä on olennainen työssä jaksamista tukeva tekijä erityisesti silloin, kun työssä on paljon haasteita.

Osa kasvattajista oireilee

Osalla varhaiskasvattajista päivittäinen kortisolin eritys oli kuitenkin epäsäännöllistä, mikä saattaa viitata säätelyjärjestelmän kuormittuneisuuteen ja heikompaan palautumiseen työstä. Jaksamisen ongelmat on syytä ottaa vakavasti, sillä pitkittyessään kuormittuneisuuden kokemus ja epävakaa stressin säätely voivat olla aito uhka työssä jaksamiselle ja suoriutumiselle sekä kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnille.

Työpaikan sosiaalinen ilmapiiri vaikuttaa stressin säätelyyn

Nislinin tutkimuksesta nousevat esiin stressin säätelyn ja tiimityöskentelyn väliset yhteydet, mikä vahvistaa käsitystä, että stressin säätelyssä ei ole kyse vain yksilön sisäisestä tapahtumasta, vaan se riippuu työpaikalla vallitsevasta sosiaalisesta ilmapiiristä. Ratkaisevaa on, miten työyhteisössä osataan tukea toisia työntekijöitä ja kannatella heitä haasteiden hetkellä.

Stressin säätely on vahvasti sosiaalista ja yhteisöllistä. Aivan kuten lapset, myös aikuiset tarvitsevat kanssasäätelyä. Tämä tarkoittaa virittäytymistä toisen viesteille, myötätuntoista ja toisen emotionaalista tilaa kunnioittavaa käyttäytymistä.

Nislin uskoo, että kanssasäätelyn merkityksen oivaltaminen voi edistää työntekijöiden välisen vuorovaikutuksen laatua ja vahvistaa aikuisten myönteistä keskinäistä viestintää. Tämä taas peilautuu lapsiin, jotka omaksuvat aikuisilta sosiaalisia sääntöjä.

Mari Nislin väittelee 9.4. Helsingin yliopistossa erityispedagogiikan alaan kuuluvasta aiheesta ”Nerve-wracking or rewarding? A multidisciplinary approach to investigating work-related well-being, stress regulation and quality of pedagogical work among early childhood professionals”. Väitöstilaisuus järjestetään klo 10 yliopiston päärakennuksen Pienessä juhlasalissa (Fabianinkatu 33). Tilaisuus on suomeksi. Englanninkielinen väitöskirja on sähköisesti luettavissa osoitteessa:

http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-2012-0

Väittelijän yhteystiedot:

Mari Nislin, puh. 040 591 1559, s-posti mari.nislin@helsinki.fi