Ihminen ruokki poroja jo 800 vuotta sitten

Tutkimuksessa tarkasteltiin arkeologisten luulöytöjen stabiili-isotooppikoostumusta. Ruokavalio jättää jälkensä luukudoksen kemialliseen koostumukseen, esimerkiksi typen stabiili-isotooppiarvoihin. Luulöydöt olivat peräisin Pohjois-Suomesta ja Pohjois-Ruotsista ja ajoittuivat 1200-luvulta 1600-luvulle.

Ajanjakso on erityisen mielenkiintoinen poronhoidon historiassa, siltä tänä aikana poronhoidosta kehittyi monin paikoin saamelaisyhteisöjen pääelinkeino, johon myös yhteisöjen sosiaalinen järjestäytyminen pohjautui. Poronhoidon käytännöistä tällä ajanjaksolla tiedetään kuitenkin vain vähän.

Nykyään porojen lisäruokinta on tavallista, sillä ilmastonmuutos, porojen määrä ja maankäytön muut muodot rasittavat talvilaitumia. Perinteisessä, 1900-luvun alun poronhoidossa oli tavallista antaa poroille vaikeina talvina lisäruokaa, kuten kerppuja, heinää tai jäkälää. Lisäruokinnan varhaisempia vaiheita ei kuitenkaan ole aiemmin tunnettu.

”Havaitsimme, että osassa arkeologisista poronluunäytteistä oli poron luonnollisesta typen isotooppiarvosta poikkeavat arvot. Heinän ja lehtien typpikoostumus poikkeaa jäkälän typpikoostumuksesta. Poikkeavat isotooppiarvot kertovat jäkälän korvautumisesta heinillä tai kerpuilla poron talvisessa ruokavaliossa”, apulaisprofessori Anna-Kaisa Salmi ja tutkijatohtori Tiina Äikäs Oulun yliopistosta kertovat.

Osa ruokituille poroille kuuluneista näytteistä ajoittui 1200-luvulle ja niitä löytyi sekä Suomesta että Ruotsista.

”Näyttää siltä, että poroja ruokittiin paikoitellen jo 1200-luvulla. Kaikki porot eivät kuitenkaan lisäruokaa saaneet, joten kyseessä ei ollut laajamittainen ruokinta, vaan pikemminkin ajoittain toistuva ja paikallinen ilmiö. Ruokinta saattoi liittyä myös porojen taamomiseen eli kesyttämiseen vetoeläinten kouluttamisen yhteydessä.”

Oulun yliopiston tutkijat tutkivat poron lisäruokintaa yhdessä Tukholman ja Tromssan yliopistojen tutkijoiden kanssa.

Tutkimus Zooarchaeological and stable isotope evidence of Sámi reindeer offerings on julkaistu Journal of Archaeological Science: Reports-julkaisusarjassa.