Joet ovat merkittäviä kasvihuonekaasujen päästölähteitä arktisilla alueilla

”Merkittävä osa pohjoisten alueiden luontaisista kasvihuonekaasupäästöistä tulee pintavesistöistä. Viimeaikaiset tutkimukset ovat osoittaneet, että joet eivät ole vain ”putkia”, jotka kuljettavat hiiltä maalta meriin, vaan ne myös vapauttavat sitä ilmakehään. Tarkkoja määriä ei tunneta, koska tutkimusta ja mittauksia on tehty vain vähän”, kertoo hankkeeseen osallistunut Oulun yliopiston tutkijatohtori Pertti Ala-aho.

Tutkimuksen mukaan Länsi-Siperian joista ilmakehään vapautuvan hiilen määrä oli keskimäärin kaksi kertaa suurempi kuin jokien vetensä mukana kuljettaman hiilen määrä. Lisäksi jokien hiilidioksidipäästöjen havaittiin olevan suurimmillaan ikiroudan sulavilla reuna-alueilla; ne olivat jopa 3-5 kertaa suurempia kuin jatkuvan ikiroudan alueilla. Tutkimuksen perusteella sulavien ikirouta-alueiden joet näyttävät olevan suurempia kasvihuonekaasujen lähteitä kuin muut arktiset joet.

”Ikiroudan sulaessa päästöjen voidaan odottaa lisääntyvän sekä maa-alueilta että jokisysteemeistä. Pintavedet ovat kasvihuonekaasujen hotspotteja, eli hiilidioksidia vapautuu vesistöistä selkeästi enemmän suhteessa pinta-alaan kuin maa-alueilta. Tuloksemme viittaavat paitsi lämpötilan, myös ikiroudan sulamisen aiheuttamien hydrologisten muutosten vaikuttavan jokien hiilidioksidipäästöihin”, jatkaa Ala-aho. Hän selvitti hankkeessa ikiroudan vaikutusta veden virtausreitteihin tutkimalla veden isotooppikoostumusta.

Tutkimushankkeen Climate impact on the carbon emission and export from Siberian inland waters tuloksia on julkaissut Nature Geoscience 3.9.2018.