Viimeaikaiset tutkimukset ovat osoittaneet, että johtamiskäytäntöjen tasoa kuvaavat mittarit korreloivat voimakkaasti yritystason kannattavuuden, tuottavuuden ja kasvun kanssa. Johtamiskäytännöillä tarkoitetaan yritysten lattiatason käytössä olevia menettelytapoja, kuten esimerkiksi tuotannon seurantaa ja raportoimista.

Johtamiskäytäntöjen ja työn tuottavuuden välillä onkin tuoreen Etla-tutkimuksen mukaan voimakas yhteys, ilmenee Etlan tutkimusassistentti Roope Ohlsbomin tänään julkaistusta tutkimuksesta Management Practices Drive Productivity – But Not Without Human Capital (Etla Working Paper 88). Tutkimus on osa Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamaa hanketta, jossa kerättiin kyselyllä tietoa Suomen teollisuuden toimipaikkojen johtamiskäytännöistä. Kyselyllä kartoitettiin suorituksen arviointia ja seurantaa, tavoitteiden asettamista sekä kannustimia toimipaikoissa, ja vastaukset pisteytettiin niin että strukturoidut käytännöt saivat korkeamman arvon.

Tulokset yhdistettiin suomalaisiin rekisteriaineistoihin, jolloin pystyttiin tarkastelemaan johtamisen vaikutusta tuottavuuteen. Tulosten mukaan kymmenen prosenttia korkeampi johtamiskäytäntöpistemäärä on yhteydessä keskimäärin 7,1 prosenttia korkeampaan työn tuottavuuteen.

– Kun tarkastellaan selitysosuuksia, yritysten johtamiskäytännöt voivat selittää jopa 24 prosenttia havaitusta tuottavuusvaihtelusta. Tämä on yhtä suuri osuus kuin tieto- ja viestintätekniikalla ja jopa suurempi kuin tutkimus- ja kehittämistoiminnalla sekä inhimillisellä pääomalla, Etlan Ohlsbom toteaa.

Inhimillisellä pääomalla merkittävä rooli johtamiskäytännöissä

Johtamiskäytännöistä saatava hyöty on erisuuruinen eri toimipaikoilla, joilla on erilaiset ominaisuudet. Tarkemmin sanottuna johtamiskäytäntöjen ja tuottavuuden välillä havaitun yhteyden voimakkuus riippuu johtajien koulutustasosta ja sitä kautta heihin sitoutuneen inhimillisen pääoman määrästä. Etlan Ohlsbomin mukaan tämä on tärkeä havainto, koska yksittäisen yrityksen inhimillistä pääomaa mitataan usein koko henkilökunnan koulutustasolla.

– Inhimillisen pääoman mittarit ovat useimmiten erittäin vahvasti painotettuja ei-johtajien ominaisuuksilla, koska suurin osa työntekijöistä ei ole johtajia. Suomalaisella aineistolla työntekijät on kuitenkin mahdollista jakaa johtajiin ja ei-johtajiin, toisin kuin aiemmissa tutkimuksissa. Tämä on merkittävää, sillä näin voidaan mitata inhimillistä pääomaa nimenomaan johtamisen kontekstissa, Ohlsbom painottaa.

Tulosten perusteella yritysten johtamiskäytäntöjä tulisikin parantaa tuottavuuden ja kilpailukyvyn edistämiseksi. Tämä on olennaista erityisesti yrityksissä ja toimialoilla, joissa inhimillisen pääoman intensiteetti on jo valmiiksi korkea. Tulokset kannustavat myös parantamaan yritysten tuottavuutta esimerkiksi koulutuspanostuksilla, jotka edistäisivät inhimillisen pääoman muodostumista.

Ohlsbom, Roope: Management Practices Drive Productivity – But Not Without Human Capital (Etla Working Paper 88)