Jokihelmisimpukka ei viihdy vieraissa

Jyväskylän yliopiston tutkijat havaitsivat, että raakun eli jokihelmisimpukan toukat menestyvät parhaiten raakkujen kotijoen omassa, alkuperäisessä lohikalakannassa.

Vain lohi ja taimen kelpaavat jokihelmisimpukalle

Jokihelmisimpukan eli raakun toukat elävät loisena kalan kiduksilla. Toukat kasvavat ja kehittyvät kalan kiduksiin tarttuneina 9–11 kuukautta, kunnes pudottautuvat pikkusimpukoina joen pohjalle. ”Aikaisemmissa tutkimuksissamme olemme osoittaneet, että raakun toukat pystyvät tarttumaan ainoastaan lohen tai taimenen kiduksille ja että suurissa lohijoissa raakuille paras isäntä on lohi ja pienemmissä puroissa taimen. Tässä tutkimuksessa halusimme selvittää, ovatko raakut sopeutuneet nimenomaan paikalliseen, oman kotijokensa lohikalakantaan”, professori Jouni Taskinen kertoo.

Tutkimus tehtiin vertailemalla lohijokia keskenään ja taimenjokia keskenään tartuttamalla raakun toukkia sekä oman kotijoen että vieraiden jokien kalakantaan. Kokeet tehtiin Lapin, Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun joilla ja puroilla.

Oman kotijoen alkuperäinen isäntäkala on mieluisin

Jokihelmisimpukan toukat tarttuivat parhaiten juuri raakkujen kanssa samoissa puroissa tai joissa asustavien lohikalakantojen yksilöihin. Toukat myös kasvoivat keskimäärin parhaiten juuri kotijokensa kalassa.

”Esimerkiksi Luttojoen latvavesillä Ivalossa altistimme Hanhiojan ja Kolmosjoen kaloja ristiin kummankin joen raakuille, ja tulos oli selvä: Hanhiojan raakkujen toukat tarttuivat parhaiten Hanhiojan taimeniin ja Kolmosjoen raakkujen toukat Kolmosjoen taimeniin”, Taskinen toteaa. Kokeessa oli mukana lisäksi kolmas, molemmille joille vieras taimenkanta, johon toukat tarttuivat kummassakin joessa kaikista huonoimmin.

Alkuperäisten vaelluskalakantojen häviäminen uhka myös raakulle

Raakku on uhanalainen ja monin paikon jo hävinnyt luonnostamme 50-luvulta alkaneesta rauhoituksesta huolimatta. Vesivoiman tuottamiseksi rakennetut padot ovat estäneet kalojen vaellukset, minkä seurauksena monet lohi- ja taimenkannat on nykyään lähestulkoon menetetty. Vesivoiman aiheuttamia kalataloudellisia menetyksiä on kompensoitu niin sanotuilla velvoiteistutuksilla. Tutkimustulokset osoittivat, että jos istutuksissa käytetään muuta kuin joen alkuperäistä lohikalakantaa, istutukset eivät välttämättä ole niin hyödyllisiä raakulle. Jos istutukset tapahtuvat merialueelle ilman että kalat palaavat kudulle kotijokeensa, ei sekään auta raakkua.

”Uhanalaisen jokihelmisimpukan kannalta olisi tärkeää palauttaa alkuperäisten kalakantojen luonnollinen nousuvaellus jokiinsa. Istutuksissa pitäisi suosia mahdollisuuksien mukaan joen alkuperäistä lohikalakantaa ja istutukset kannattaisi tehdä jokeen eikä merelle, jotta niistä olisi hyötyä jokihelmisimpukalle”, pohtii professori Jouni Taskinen, Jyväskylän yliopiston Konneveden tutkimusaseman ja LIFE Revives -hankkeen johtaja.

Tutkimus on julkaistu kansainvälisessä Freshwater Biology -lehdessä. Taskinen, J. & Salonen J. K. 2022. The endangered freshwater pearl mussel Margaritifera margaritifera shows adaptation to a local salmonid host in Finland, DOI: 10.1111/fwb.13882. Linkki julkaisuun: https://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1111/fwb.13882

Tutkimuksia ovat tukeneet Jyväskylän yliopiston tohtoriohjelma bio- ja ympäristötieteissä, Suomen Akatemia, Maj ja Tor Nesslingin säätiö, Raija ja Ossi Tuuliaisen säätiö, Emil Aaltosen Säätiö sekä EU Interreg IV A Nord Programme ja LIFE Revives -hanke.