Jyväskylän yliopistoon viisi uutta akatemiatutkijaa

Akatemiatutkija toteuttaa tieteellisesti korkeatasoiseksi arvioitua tutkimussuunnitelmaa. Hän on monipuolisesti verkottunut tutkija, jolla on mahdollisuus pätevöityä vaativimpiin tutkijan tehtäviin ja vakiinnuttaa asemansa itsenäisenä tutkijana kansainvälisessä tutkijayhteisössä. Nyt myönnetyt rahoitukset olivat Suomen Akatemian biotieteiden, terveyden ja ympäristön tutkimushankkeille. Yhteensä rahoituksia myönnettiin 24 uudelle akatemiatutkijalle.

Jyväskylän yliopiston uusien akatemiatutkijoiden tutkimusesittelyt: 

Laura Karavirran tutkimuksessa kehitetään menetelmä iäkkäiden ihmisten liikkumisen mittaamiseen, joka huomioi yksilölliset erot toimintakyvyssä ja tarjoaa keinoja yksilöllisiin liikkumisen suosituksiin. Vuonna 2017-2018 suoritetuissa alkumittauksissa 75-, 80- ja 85-vuotiaiden arkiaktiivisuutta seurattiin viikon ajan kahdella puettavalla sensorilla, liike- ja sykemittarilla, yhtäaikaisesti. Nyt käynnistyvässä tutkimuksessa aktiivisuusseuranta toistetaan ja tutkittavien terveyttä seurataan vuoteen 2025 saakka.

Käsityksemme iäkkään väestön liikkumisesta suhteessa suosituksiin perustuu virheellisiin malleihin, jotka eivät huomioi yksilöllistä kykyä liikkua. Nykyiset liikkeen nopeuteen ja määrään perustuvat menetelmät voivat aliarvioida iäkkäiden todellista fyysistä kuormitusta.

Elina Sillanpää selvittää yhteyksiä perimän, fyysisen aktiivisuuden ja kansansairauksien välillä käyttäen isoja väestöaineistoja, polygeenisiä riskisummia ja kaksostutkimusasetelmia, joissa on pisimmillään 45 vuoden seuranta-aineisto. Sairauden suhteen erilaisilla, mutta perimältään identtisillä kaksospareilla selvitetään miten erilaiset elintavat ja säätelymekanismit vaikuttavat sairausriskin ilmenemiseen.

Eläinkokeet ja kaksostutkimukset, joissa on pystytty kontrolloimaan perimän vaikutus, ovat haastaneet konsensuksen, jonka mukaan fyysisen aktiivisuuden määrä on kausaalisesti yhteydessä sairastavuuteen ja kuolleisuuteen. Monitekijäisiä ilmiasuja, kuten fyysistä aktiivisuutta tai esimerkiksi sydän- ja verisuonitauteja ja tyypin 2 diabetesta, selittävät lukuisat geenivariantit, joilla jokaisella yksinään on vain mitättömän pieni selitysaste. Tätä satojen tuhansien tai miljoonien geenivarianttien yhteisvaikutusta tietyssä ominaisuudessa tai taudissa kuvaavat polygeeniset riskisummat. Perimä vaikuttaa myös siihen kuinka liikunnallisesti aktiivinen ihminen on.

Nerea Abrego tutkii kasvien ja sienien kumppanuutta. Kasvit ja sienet tarvitsevat toisiaan selviytyäkseen. Samaa lajia edustavat kasvit voivat muodostaa kumppanuuden monien eri sienilajien kanssa kasvupaikasta riippuen.

Hankkeen tavoitteena on selvittää kenttäkokein ja maastosta kerätyin havaintoaineistoin, millä perusteella sienet valitsevat kumppaninsa. Tulokset auttavat ymmärtämään, miten kasvit selviävät hyvin erilaisissa ympäristöissä, kuten esimerkiksi nurmitatar sekä laaksojen suojaisissa olosuhteissa että karuissa tuntureissa.

”Onko niin, että kasvit valikoivat juuri ne sienikumppanit jotka auttavat niitä selviämään parhaiten juuri siellä missä ne kasvavat? Jos näin on, johtuuko tämä kasvien ja sienten yhteisestä evoluutiohistoriasta? Vai onko niin, että kasvit valitsevat kumppaneikseen yksinkertaisesti juuri ne sienet jotka sattuvat olemaan kasvupaikalla?”, Nerea Abrego esittelee tutkimuskysymykset.

 Antti Eloranta tutkii luonnollisten ja ihmislähtöisten ympäristötekijöiden laajamittaisia vaikutuksia järvien ravintoverkkoihin ja lohikalapopulaatioihin. Tutkimuskohteena on yli sata kylmävetistä järveä.

Tutkimushanke tukee syrjäisten subarktisten ja alppijärvien sekä niiden uhattujen lohikalakantojen kestävää hoitoa.

”Ihmislähtöisiin ympäristötekijöihin luetaan tässä yhteydessä esimerkiksi vieraslajit, vesivoimatuotanto ja kalastus. Tutkimuksen tuloksena saadut empiiriset ja teoreettiset mallit selvittävät, mitkä ympäristötekijät säätelevät yksilöiden ja populaatioiden biomassaa ja resurssien käyttöä, ja näin ollen koko ekosysteemien rakennetta, toimintaa ja kestävyyttä”, sanoo Antti Eloranta.

Jussi Lehtosen tutkimusaihe on seksuaalivalinta perusperiaatteista johdettuna.

Naaraat ja koiraa määritellään biologisesti sukusolujensa koon perusteella. Määritelmällisesti naaraat tuottavat suurempia sukusoluja (esim. munasolu) kuin koiraat, ja päinvastoin.

Yksi vanhimmista ja kiistellyimmistä kysymyksistä evoluutiobiologiassa koskee tämän määritelmällisen kokoeron evolutiivisia seurauksia. Onko olemassa looginen yhteys sukusolujen kokoeron, ja toisaalta muiden sukupuolikohtaisten ominaisuuksien välillä?

Seksuaalivalinnasta on olemassa monia matemaattisia malleja, samoin kuin sukusolujen evoluutiosta. Mutta on hyvin vähän malleja, jotka yhdistävät nämä toisiinsa, näyttäen kuinka sukusolujen kokoero voi vaikuttaa muiden ominaisuuksien (esim. kilpailu lisääntymiskumppaneista, parinvalinta, jälkeläisten hoito) sukupuolikohtaiseen evoluutioon. Lehtonen tutkii näitä kysymyksiä matemaattisen mallinnuksen menetelmin. Tulokset auttavat ymmärtämään sukupuolten evoluutiota, ja sen yhteyttä sukupuolten perimmäiseen määritelmään.