Kainuun ELY-keskus on tehnyt kielteisen rakennussuojelupäätöksen Kainuun Salpalinja-kohteista

Salpalinjan rakenteet sijoittuvat suojelluiksi esitetyissä kohteissa laajoille aluille hajanaisina, erityyppisinä linnoitusrakennelmina, joista osaa on vaikea havainnoida maastossa ja joiden maisemallinen sekä rakenteellinen kokonaisuus jää irralleen toisistaan. Kun huomioidaan esitettyyn alueeseen liittyvä suuri rakentamattoman alueen osuus, kohteista ei muodostu sellaista rakennusperintölain tarkoittamaa rakennettua aluetta, rakentamalla tai istuttamalla muodostettua aluetta, joka on mahdollista suojella rakennusperintölain nojalla.

Arkeologiseen kulttuuriperintöön sisältyy automaattisesti rauhoitettujen muinaisjäännösten ohella muita kulttuuriperintökohteita, kuten toisen maailmansodan aikaiset linnoitteet. Näin ollen Salpalinjan linnoiterakenteet on vakiintuneen käytännön mukaisesti rinnastettu muinaisjäännöksiin. Kainuun ELY-keskus piti edelleen nykypäivään soveltuvana myös muinaismuistolain esitöiden mukaista tulkintaa, jossa todetaan muinaisjäännösten olevan sen ikäisiä, ettei niitä nyt enää sovi katsoa yksityisen henkilön omiksi. Muinaismuistojen katsotaan lisäksi olevan muistoina Suomen aikaisemmasta historiasta, ollen eräänlaista kansallisomaisuutta, joka sivistyksellisten arvojensa vuoksi on säilytettävä tulevillekin sukupolville. Aikoinaan Salpalinjaan liittyvät oikeudet on lunastettu valtiolle pakkolunastuksesta puolustustarkoituksiin annetun lain nojalla. Sittemmin tehdyn erillisen päätöksen mukaisesti Salpalinjan linnoitusketjun rakenteiden luovutus maanomistajille saatiin päätökseen huhtikuussa 2019.

Salpalinjan kohteiden säilymistä tulisi tutkia muilla keinoin

Päätöksessään ELY-keskus otti kantaa myös mahdolliseen korvauskysymykseen, joka nousi esille kuulemisen aikana. Museovirasto on arvoinut olevan todennäköistä, että Salpalinjan kohteiden suojelu voi toteutua kohteiden tavanomaisen ylläpidon ja turvallisuusvaatimusten puitteissa. ELY-keskuksen tulkinnan mukaan kyseessä ei ole tavanomainen rakennussuojeluasia, jossa kohteena on rakennus, jota kiinteistön omistaja voi hyödyntää tavanomaisella tavalla. Rakennussuojelua koskevissa korvauskäytännöissä perusteena korvaukselle on ollut, ettei rakennuksia ole katsottu voivan käyttää tavanomaisella tai kohtuullista hyötyä tuottavalla tavalla ja suojelumääräysten on katsottu aiheuttavan erityisiä kustannuksia sekä rakennusten kunnostamisen ylittävän tavanomaisen kunnostustarpeen. Myös rakennussuojelua koskevassa oikeuskäytännössä on todettu olevan kohtuutonta edellyttää omistajaa pitämään sellaisia rakennuksia maankäyttö- ja rakennuslain edellyttämässä kunnossa, joille ei ole osoitettavissa teknisesti ja taloudellisesti toteuttamiskelpoista uutta käyttötarkoitusta.

Salpalinjan linnoiterakennelmilla on valtakunnallista merkitystä historiallisen tapahtuman edustajana ja kohteiden säilymisen turvaaminen tulisi tutkia muilla keinoin.