Katuympäristön rakenne vaikuttaa liikenteen päästöjen laimenemiseen

Helsingin kaupunki selvitti liikenteen ilmanlaatuvaikutuksia ilmanlaatumittauksilla kaupunkibulevardimaisessa ympäristössä.Merkittävimmät ilmanlaatua heikentävät yhdisteet ovat pakokaasun sisältämä typpidioksidi ja hengitettävät hiukkaset. Mittauksilla selvitettiin, kuinka paljon näiden epäpuhtauksien pitoisuudet laimenevat etäännyttäessä liikenteestä.

”Kun kaupunkirakenne tiivistyy, asumista sijoittuu yhä enemmän liikenneväylien läheisyyteen. On tärkeää saada suunnittelun käyttöön ajantasaista tietoa liikenteen päästöjen leviämisestä, jotta epäpuhtauksille altistumista voidaan vähentää”, sanoo ympäristönsuojeluyksikön päällikkö Laura Walin.

Mittaukset tehtiin Mäkelänkadulla, jossa rakennukset reunustavat katua molemmin puolin. Mittauksilla tarkasteltiin liikenteestä aiheutuvien päästöjen laimenemista katukuilussa pysty- ja vaakasuuntaisesti.

Katukuilun ja sen lähiympäristön ilmanlaatuun vaikuttavat liikenteen määrä, katukuilun leveys ja korkeus, korttelirakenne sekä etäisyys päästölähteestä. Ilmanlaatu on sitä parempi, mitä kauempana liikenneväylästä mitataan. Yhtenäinen rakennusmassa mahdollistaa paremman ilmanlaadun sisäpihoille, mutta toisaalta heikentää merkittävästi ilmanlaatua katukuilussa. Mikäli katua reunustavien rakennusten välissä on aukkoja, ilmanlaatu on parempi kuin yhtenäisessä kuilumaisessa katurakenteessa.

Pystysuuntaisessa tarkastelussa typpidioksidipäästöt olivat liikennöidyn kadun julkisivun puolella 14 metrin korkeudella noin viidenneksen pienemmät verrattuna katutasoon. Samalla tarkastelukorkeudella hengitettävien hiukkasten pitoisuus oli noin kolmanneksen pienempi kuin katutasossa. Talojen sisäpihojen puolella sekä typpidioksidi- että hengitettävät hiukkaspitoisuudet olivat noin puolet vähäisempiä kuin kadun puoleiset pitoisuudet. Vaakasuuntaan typpidioksidipitoisuudet laimenivat leveässä katutilassa melko paljon:125 metrin etäisyydellä kadusta typpidioksidipitoisuudet laimentuivat kaupunkitaustapitoisuuksien tasolle.