Kesän leväennuste: Lämmin ja tyyni sää voi kasvattaa sinileväkukinnat voimakkaiksi

Laajojen sinileväkukintojen riski Suomen merialueella on edelleen olemassa, sillä Itämeren ravinnetilanne on pysynyt sinilevien esiintymistä suosivana. Sinilevälauttojen muodostumisriski on tänä kesänä huomattava Suomenlahdella, Itämeren pääaltaan pohjoisosassa, eteläisellä Selkämerellä ja suurimmassa osassa Saaristomerta. Perämerellä riski on edelleen vähäinen. Riskin toteutumisen ratkaisevat kesän sääolot. 

Kesän säät ratkaisevat leväkukintojen runsauden

Sinileväkukintojen riskiarvio perustuu edellisen talven typpi- ja fosforimääriin ja ekosysteemimallinnukseen. Suomen ympäristökeskus ja Ruotsin ilmatieteen ja hydrologian laitos (SMHI) ovat mitanneet kattavasti talven ravinnemääriä. Talven ravinnemäärien lisäksi riskiarviossa huomioitiin ELY-keskusten rannikkoseurannoista, laivoilla tehtävästä @Algaline-seurannasta ja merentutkimusalus Arandan matkoilta saadut kevään ravinnetiedot.

Sinileväkukintariski Itämerellä 2023. © Syke

Talven ravinnetilanne antaa alueellisen yleiskuvan typpi- ja fosforiravinteen saatavuudesta levien kevätkukinnalle. Levien kevätkukinnassa pii- ja panssarilevät käyttävät tehokkaasti typpiravinteen ja värjäävät veden punaruskeaksi. Kevätkukinnan jälkeen fosforiravinnetta kuitenkin jäi pintaveteen laajoilla merialueilla. Sinilevät hyödyntävät pintaveteen jääneen fosforin, mikä suosii kukintojen esiintymistä kesällä veden lämmetessä. Fosforin esiintymisen perusteella annettu riskiennuste pystyy varsin hyvin kuvaamaan potentiaalisia sinileväkukinta-alueita. Lopullisen sinilevätilanteen ratkaisevat kuitenkin sääolot.

Sinilevä viihtyy lämpimässä vedessä ja tarvitsee kasvuunsa myös runsaasti valoa. Sinilevien kasvu on hidasta, joten runsas leväkukinta vaatii parin viikon suotuisia olosuhteita. Sinileväkukintojen huippu ajoittuu Suomen merialueella yleensä heinäkuun lopulle ja elokuun alkuun. Kukinnat voivat jatkua paikoin pitkälle syksyyn, mutta silloin ne eivät yleensä ole enää yhtä massiivisia kuin kesällä.

Sinilevälauttojen muutokset voivat olla nopeita

Avomerellä muodostuneiden levämassojen kertyminen pintaan ja kulkeutuminen rannikolle riippuu tuuli- ja virtausoloista. Esimerkiksi rantaan päin suuntautuvien tuulten vallitessa ulkomerellä oleva sinilevien pintakukinta voi kulkeutua saaristoon ja rannikoille.

Sinilevälauttojen muutokset voivat olla nopeita. Esimerkiksi voimakas tuuli sekoittaa sinileväkukinnan pintaveteen, jolloin levä on vaikeammin havaittavissa. Tuulen tyynnyttyä sinilevät voivat nousta taas nopeasti pintaan.

Sinilevien runsaus voi vaihdella pienelläkin alueella paljon. Koko Suomen rannikolla ja saaristossa virtausolot ja paikalliset ravinnelähteet voivat aiheuttaa leväkukintoja etenkin pitkän tyynen ja lämpimän jakson aikana. Lisäksi tuuli voi kasata sinilevää rantaveteen ja rannoille. Tarkemman tiedon levälauttojen kulkeutumisesta saa viikkotiedotteesta.

Levätiedotus alkaa

Suomen ympäristökeskus tiedottaa yleisestä sinilevätilanteesta viikoittain torstaisin elokuun loppuun saakka. Kesän ensimmäinen leväkatsaus julkaistaan 8.6.2023 klo 13.

Kansalaisten tekemiä havaintoja levätilanteesta kerätään Järvi-meriwiki-palvelussa.

• Sinilevätilanne (vesi.fi)
• Sinilevätilanne (jarviwiki.fi)