Keskenmenoa seuraavat pelot voivat romuttaa lapsitoiveen – valtaosa jää täysin ilman tukea

Keskenmeno on elämän perusteita ravisteleva kriisi, jota värittävät suru, epäonnistuminen, ahdistus, häpeä ja syyllisyys. Noin 15 prosenttia todetuista raskauksista päättyy keskenmenoon. 

Keskenmeno voi aiheuttaa kokonaisvaltaisia ja pitkäkestoisia hyvinvointihaittoja ja heikentää etenkin psyykkistä vointia. Tämä ilmenee Lapsettomien yhdistys Simpukan juuri julkaistusta kyselyraportista, jonka taustalla on elokuussa 2022 toteutettu kysely keskenmenosta ja sen hoidosta. Kyselyyn vastasi 761 henkilöä, joista lähes kaikki olivat itse olleet raskaana keskenmenoon johtaneessa raskaudessa.

Keskenmenosta aiheutuneet pelot näyttäytyvät hälyttävinä: lähes kaikilla keskenmenon kokeneilla (95 %) on huomattavia pelkoja siitä, että uusi raskaus ei jatku normaalisti.

”Kokemus keskenmenosta on vaikuttanut merkittävästi uuteen raskauteen. Minun on hyvin vaikea luottaa siihen, että asiat voisivat mennä hyvin. En uskalla kunnolla kiintyä vauvaan, koska pelkään menetystä niin paljon.”

Peräti viidennes kyselyn vastaajista (21 %) kertoo keskenmenon vaikuttaneen negatiivisesti heidän lapsilukutoiveeseensa tai toteutuneeseen lapsilukuunsa.

”Kokemus sai miettimään, että kestäisikö saman uudestaan. Ehkä elämä ilman lapsia olisi parempi kuin tämä kokemus uudestaan.”

Kyselyn mukaan harva saa keskenmenoon ammattimaista psyykkistä tukea. Myös hoitohenkilöstön empatian osoitukset jäävät usein uupumaan, vaikka niillä olisi potilaan selviytymisessä valtavan iso merkitys. Myötätunnon sijaan moni kohtaa jopa töykeitä tai suorastaan musertavia kommentteja.

“Lääkärin sanat jäivät ikuisesti mieleen: ‘No, tää on kuollut. Uutta vaan tekemään!’”

Kokonaisuutena keskenmenojen hoito näyttäytyy kirjavana ja sirpaleisena. Potilaita pompotellaan hoitopaikasta toiseen, ja moni jää ilman tärkeitä hoito-ohjeita ja jopa kivunhoitoa. Täysin hoidotta kokee jääneensä joka kymmenes keskenmenon kokenut.

– Kyselyaineistosta piirtyy lohduton kuva keskenmenon hoidon tilasta Suomessa. Vastauksissa toistuivat keskenmenon kokeneiden järkytys, turhautuminen ja pettymys saatuun hoitoon sekä kokemus yksin jättämisestä. Keskenmenojen hoidosta puuttuu kokonaan Käypä hoito -suositus, kertoo Lapsettomien yhdistys Simpukan toiminnanjohtaja Piia Savio.

Keskenmenon kokemuksesta toipuminen vie pitkään

Keskenmenon jälkeen koetut hyvinvointihaitat ovat pitkäkestoisia: kolmen vuoden kuluttua keskenmenosta selkeä enemmistö vastaajista (65 %) koki yhä jotakin psyykkistä, sosiaalista tai fyysistä hyvinvointihaittaa.

Hyvinvointihaitoissa korostuvat psyykkiset haitat, kuten pelot, mielialanvaihtelut, ahdistus ja itsesyytökset. Tyypillisiä ovat myös sosiaaliset hyvinvointihaitat, kuten kateus raskaana olevia kohtaan, ulkopuolisuuden tunne ja etääntyminen ystävistä.

“Kehossa ja mielessä on ikuiset arvet tapahtuneesta. Toisinaan suren yhä tapahtunutta vaikka aikaa viimeisimmästä keskenmenosta on yli seitsemän vuotta.”

Empatiavajetta ja puutteita psykososiaalisessa tuessa

Keskenmeno on usein syvä järkytys riippumatta siitä, missä raskauden vaiheessa se tapahtuu. Siinä missä keskenmenon kokenut kokee menettäneensä lapsen, hoitohenkilöstölle se oli vasta alkio tai sikiö. Näkökulmaero voi heijastua negatiivisesti potilaan kokemukseen hoidosta.

”Sairaalassa ensikontakti, päivystyksen hoitaja, huusi minulle ja käski rauhoittua. Kivut olivat kovat, olin paniikissa ja peloissani ja lisäksi yksin.”

”Olisin kaivannut aitoa kohtaamista, jossa olisi huomioitu tilanteen ainutkertaisuus ja surullisuus perhettäni kohtaan, vaikka työntekijöille se olisi kuinka arkipäiväistä.”

”Kokemusta vähäteltiin ja tunnelma oli kireä ja syyllistävä. Hoito oli liukuhihnamaista ja annettiin ymmärtää, että olen lähinnä ruuhkauttamassa systeemiä.”

Kyselyvastaajista reilu neljännes (28 %) kokee, että heitä ei kohdattu terveydenhuollossa keskenmenon hoidon aikana lainkaan empaattisesti. Vastauksissa toistuvat kokemukset huolten sivuuttamisesta sekä keskenmenon kokeneen jättämisestä yksin. 

Empaattisesti kohdatuksi kertoi tulleensa noin puolet vastaajista. 

– Nämä vastaajat kertovat pienistä empaattisista kohtaamisista, kuten kosketuksesta ja myötätuntoisista sanoista, joilla on suuri merkitys. Psykososiaalista tukea ja keskusteluapua tulisi tarjota terveydenhuollossa aina keskenmenon toteamisen ja hoidon yhteydessä. Riittävän tuen saaminen voi rohkaista toivomaan lasta jatkossakin, sanoo Savio.

Vastaajien mukaan kokemuksen käsittelyyn on kuitenkin vaikea saada ammattimaista psyykkistä tukea. 

”Tuntuu siltä, että niin kauan kuin olet raskaana, niin sinua kohdellaan kuin kukkaa kämmenellä, mutta kun se pahin mahdollinen eli keskenmeno tapahtuu, niin mitään tukea tai jatkoseurantaa ei tarjota.”

Kokemus voi olla huomattavan rankka myös mahdolliselle kumppanille. Silti vain alle viidennes (18 %) vastaajista kertoo, että heidän kumppaninsa huomioitiin hoidon yhteydessä.

Ongelmat hoitoon pääsyssä

Keskenmenon kokenut törmää kokonaisvaltaisesti kuormittavassa tilanteessa hoidon saamisen haasteisiin. Terveydenhuollon palvelut näyttäytyvät sekavana palveluviidakkona, jossa hoitoa ja tukea saavat todennäköisimmin he, jotka sitä jaksavat etsiä ja vaatia. 

”Poliklinikan päivystyksestä todettiin spontaanisti alkaneesta keskenmenosta: ’Päivystykseen voi tulla, jos pää ei kestä kotona, jos se nyt on ihan välttämätöntä’. Tämä siinä vaiheessa, kun pyörtyilin kotona kivuista.”

”Olin ennen keskenmenoa pyytänyt neuvolasta lähetteen psykologille, se oli tehty. Neuvolasta kuitenkin sanottiin, että asiakkuus loppuu, kun raskaus loppuu. Yritin päästä kaupungin pariterapiaan, mutta sieltä vastattiin, että se on vain lapsiperheille tai raskaana oleville. Tuntui kauhealta, kun juuri olin synnyttänyt kuolleen vauvan, jätettiin niin yksin.”

Käypä hoito -suositukselle huutava tarve

Kyselyaineisto osoittaa merkittäviä puutteita keskenmenojen hoidossa.

– Käypä hoito -suositus on laadittava viipymättä. Hoitopolun ja tuen tulee olla selkeästi ymmärrettäviä niin ammattilaisille kuin keskenmenon kokeville, kiteyttää Savio.

Lapsettomien yhdistys Simpukka on mukana yhteistyökumppanina ehdotuksessa keskenmenoihin liittyvässä Käypä hoito -suosituksessa, jonka valmisteli lääkäri Marika Kaksonen ihmisoikeusjärjestö Artikla 3 ry:stä. Kyselyn tulokset viedään terveydenhuollon ammattilaisille tueksi keskenmenojen hoitopolun rakentamiseen.

”Uskon, että keskenmenojen parempi hoito julkisella johtaisi jopa viime kädessä syntyvyyden nousuun Suomessa ja pienentäisi työikäisten naisten mielenterveysongelmia ja esimerkiksi jaksamista töissä. Kerrannaisvaikutukset ovat valtavat.”

Lainaukset ovat kyselyyn vastanneiden avoimia vastauksia. Lapsettomien yhdistys Simpukka välittää pyynnöstä haastattelupyyntöjä kyselyyn vastanneille. Raportti on luettavissa yhdistyksen verkkosivuilta sekä tämän tiedotteen liitteestä.