Verokannustin voisi olla aiemmin esitetyn mukaisesti esimerkiksi 50 prosentin ylimääräinen verovähennys yritysten, korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten yhteistyöhankkeisiin.

Keskuskauppakamarin johtavan veroasiantuntijan Emmiliina Kujanpään mukaan verokannustimen yksityiskohdissa tulee olla tarkkana, jotta suunniteltu veroetu aidosti kannustaisi yrityksiä investointeihin. Esimerkiksi TKI-verokannustimen rajoittaminen lain voimaantulon jälkeen aloitettuihin tutkimusprojekteihin voisi aiheuttaa hankalia tulkintatilanteita.

“Usein yritysten TKI-toiminta on käytännössä jatkuvaa kehitystyötä, jossa kysymys on ennemminkin projektien jatkumosta. Verokannustimen tulisi vauhdittaa myös yrityksen omissa tutkimustoiminnoissaan kehittämien ideoiden jatkojalostusta tutkimusyhteistyöhankkeissa kohti teollista testausvaihetta”, Kujanpää sanoo.

Yritysten TKI-projektien ympärille muodostuu erilaisia yhteistyöverkostoja ja kumppanuuksia. Tällöin voi olla epäselvää, mikä osapuoli saisi hyödyntää verokannustimen.

“Verokannustimen ei pidä ohjata projektin muodostusta epätarkoituksenmukaisella tavalla, vaan verohyöty tulisi mahdollistaa kaikille niille tutkimusprojektin osapuolille, jotka tosiasiallisesti kantavat vähennykseen oikeuttavia kustannuksia”, Kujanpää sanoo.

Kujanpää muistuttaa, että TKI-verokannustimen tavoitteita ei tule vesittää ylimääräisillä dokumentaatiovaatimuksilla.

“Jos vähennykselle asetetaan hallinnollisen työn välttämiseksi alaraja, sen tulisi olla verovuosikohtainen, jotta myös useista pienistä kuluista muodostuvat hankkeet saadaan kannustimen piiriin”, Kujanpää sanoo.

Riskinä määräaikaisessa kannustimessa on, että kannustinta ei ehditä ottaa määräajassa täysimääräisesti käyttöön. Tutkimustyön hankkiminen ei-kaupalliselta toimijalta voi monista syistä olla työlästä, eivätkä toimintatavat muutu nopeasti.

Jotta kannustin ei kohdistuisi pelkästään niihin yrityksiin, jotka ovat jo tottuneet tekemään soveltamisalassa olevaa tutkimusyhteistyötä, yhteistyön edellytyksiä olisi hyvä muutenkin parantaa. Lisäksi tutkimusyhteistyön käytännön edellytyksiä tulisi parantaa kiinnittämällä huomiota yritysten tarpeisiin muun muassa palveluiden saatavuuden ja tutkimusyhteistyössä syntyvän aineettoman omaisuuden suojaamisen, kuten patentoinnin ja hyödyntämisen suhteen.