Helsingin yliopisto

Kivikautinen vuohi tunnistettiin arkeologisesta maanäytteestä

Jaa

Kauhavalaisesta 1930-luvulla kaivetusta hautarakenteesta on tunnistettu yli 4000 vuotta vanhan vuohen karvoja. Kyseessä on vanhin Suomesta löydetty eläinkarva. Suomen esihistorian näkökulmasta tutkimustulos vahvistaa oletusta nuorakeraamisen kulttuurin aikaan harjoitetusta karjataloudesta ja kertoo myös hautausrituaaleista.

Pyyhkäisyelektronimikroskoopilla otettu kuva fossiloituneesta vuohenkarvasta (vasemmalla) verrattuna moderniin vuohenkarvaan (oikealla). Kuvat: K. Vajanto & T. Kirkinen
Pyyhkäisyelektronimikroskoopilla otettu kuva fossiloituneesta vuohenkarvasta (vasemmalla) verrattuna moderniin vuohenkarvaan (oikealla). Kuvat: K. Vajanto & T. Kirkinen

Suomesta on löydetty ensimmäinen suora todiste nuorakeraamiseen kivikauteen (n. 2800–2300 eaa.) ajoittuvasta vuohesta. Runsaan neljäntuhannen vuoden takainen eläin tunnistettiin fossiloituneista karvoista, jotka olivat peräisin arkeologisesta maanäytteestä.

Tutkimustulokset kertovat nuorakeraamisten ihmisten hautausrituaaleista. Tutkittavana ollut maanäyte on peräisin Kauhavalla 1930-luvulla kaivetusta hautarakenteesta, jonka pohjaa ja reunoja kiersi tumma, eläimen taljaa muistuttava maa-alue. Koska karvat löytyivät kyseisestä maa-alueesta otetusta näytteestä, voidaan olettaa, että ne liittyvät haudan pohjalle levitettyyn vuohentaljaan.

Tunnistus perustuu pyyhkäisyelektronimikroskoopilla (SEM, Scanning Electron Microscope) otettuihin kuviin, joissa olevat kuidut todettiin vuohenkarvaksi karvojen lajityypillisen rakenteen perusteella.

”Tutkimuksemme osoittaa, että pitkälle hajonneiden orgaanisten aineiden mikroskooppinen tutkimus tuottaa aivan uudenlaista tietoa menneisyydestämme. Maaperänäytteistä on paljastunut karva-aineistoja muistakin kohteista nyt, kun niitä on osattu etsiä”, selittää Tuija Kirkinen.

Näiden uusien tutkimustulosten valossa voidaankin olettaa, että kotieläimet ja niiden pito ovat olleet merkittävä osa nuorakeraamisen kulttuurin uskomusmaailmaa. Tätä tulkintaa tukevat myös eurooppalaisista nuorakeraamisista haudoista löytyneet kotieläinten luista tehdyt esineet sekä maidon säilytykseen ja juomiseen viittaavat keramiikka-astiat. 

”Vaikka nuorakeraamiset haudat muualla Euroopassa ovat pääsääntöisesti paremmin säilyneitä, ei niistä ole löytynyt vastaavia todisteita haudan pohjalle levitetyistä taljoista. Kun meidän tutkimustulostemme perusteella hautaan on vielä laitettu keskeisen kotieläimen talja, tarkentuu kuva nuorakeraamisen kulttuurin hautarituaalista ja uskomusmaailmasta aivan uudella tavalla”, Marja Ahola täsmentää.

Vanhin Suomesta löydetty eläinkarva

Suomen esihistorian näkökulmasta tutkimustulos vahvistaa oletusta nuorakeraamisen kulttuurin aikaan harjoitetusta karjataloudesta. Arkeologian piirissä on jo pitkään oletettu, että ihmiset ovat pitäneet kotieläimiä myös nuorakeraamisen kulttuurin aikaan. Päätelmä perustuu siihen, että nuorakeraamisen kulttuurin asuinpaikat ovat sijainneet usein karjanhoidolle sopivissa niittymäisissä ympäristöissä. Kulttuurin keramiikka-astioista on löydetty myös jäänteitä maidosta. Karjanhoitoa on ollut vaikea todistaa, koska palamaton luu säilyy vain noin tuhat vuotta Suomen happamassa maaperässä. Tästä johtuen Suomessa on vain vähän luuainestoa kivikaudelta ja esimerkiksi ensimmäiset kotieläinten luut tunnetaan vasta myöhäiseltä kivikaudelta n. 2200–1950eaa.

”Kauhavan nuorakeraamisesta haudasta löytynyt karva on vanhin Suomesta löydetty eläinkarva ja ensimmäinen todiste vuohesta. Löytömme osoittaakin, että vuohi on tunnettu noinkin varhaisessa vaiheessa niin pohjoisella alueella kuin Suomi”, Krista Vajanto kertoo.

Tutkimus on tehty yhteistyössä Helsingin yliopiston arkeologian oppiaineen ja Aalto-yliopiston Nanomikroskopiakeskuksen kanssa.

 

Artikkelin viitetiedot:

Ahola, M., Kirkinen, T., Vajanto, K. & Ruokolainen, J. 2017. On the scent of an animal skin: new evidence on Corded Ware mortuary practices in Northern Europe. Antiquity Vol 92, Issue 361, 118-131.

Kirjoittajat:

Marja Ahola & Tuija Kirkinen, Helsingin yliopisto, Humanistinen tiedekunta, arkeologia

Krista Vajanto & Janne Ruokolainen, Aalto-yliopiston Nanomikroskopiakeskus

Avainsanat

Yhteyshenkilöt

Marja Ahola, Marja.Ahola@helsinki.fi, puh. 02941 24522

Pia Purra, viestinnän asiantuntija
Pia.Purra@helsinki.fi, puh. 02941 24205

Kuvat

Pyyhkäisyelektronimikroskoopilla otettu kuva fossiloituneesta vuohenkarvasta (vasemmalla) verrattuna moderniin vuohenkarvaan (oikealla). Kuvat: K. Vajanto & T. Kirkinen
Pyyhkäisyelektronimikroskoopilla otettu kuva fossiloituneesta vuohenkarvasta (vasemmalla) verrattuna moderniin vuohenkarvaan (oikealla). Kuvat: K. Vajanto & T. Kirkinen
Lataa

Tietoja julkaisijasta

Helsingin yliopisto
Helsingin yliopisto
PL 3
00014 Helsingin yliopisto

02941 911 (vaihde)http://www.helsinki.fi/yliopisto

Helsingin yliopisto on yli 40 000 opiskelijan ja työntekijän kansainvälinen tiedeyhteisö, joka toimii neljällä kampuksella Helsingissä ja usealla muulla paikkakunnalla Suomessa. Se on toistuvasti maailman sadan parhaan yliopiston joukossa. Helsingin yliopisto on perustettu vuonna 1640.

Tilaa tiedotteet sähköpostiisi

Haluatko tietää asioista jo ennen kuin ne uutisoidaan? Kun tilaat tiedotteemme, saat ne sähköpostiisi yhtä aikaa suomalaisen median kanssa. Tilauksen voit halutessasi perua milloin tahansa.

Lue lisää julkaisijalta Helsingin yliopisto

Datatieteen tutkijat ja uudet menetelmät esillä Helsingin Tiedekulmassa tiistaina 29.5. kello 9-1525.5.2018 14:24Tiedote

Helsingin yliopisto ja Aalto-yliopisto etsivät datatieteen menetelmille uusia käyttötapoja yhteisessä HiData-tutkimuskeskuksessa, Helsinki Centre for Data Science, joka esittäytyy Tiedekulmassa tiistaina 29.5., Yliopistonkatu 4. Tilaisuus on avoin ja antaa yleiskäsityksen datatieteen menetelmistä ja mahdollisuuksista eri tieteenaloilla. Tarkoitus on myös ideoida uusia tutkimusalueita ja sovelluksia.

Peltojen kipsikäsittelystä tehoa maatalouden vesiensuojeluun25.5.2018 09:00Tiedote

Peltojen kipsikäsittely on osoittautunut tehokkaaksi, turvalliseksi ja viljelijöiden hyväksymäksi keinoksi vähentää maatalouden fosforikuormitusta Itämereen. Tulokset perustuvat laajaan kipsinlevitystä testanneeseen pilottiin Varsinais-Suomessa. Kipsin laajamittaisella käytöllä pystyttäisiin vastaamaan Itämeren suojelukomission (HELCOM) Suomelle asettamiin fosforikuormituksen vähentämistavoitteisiin. Kipsikäsittelyllä olisi suuri potentiaali koko Itämeren tasolla.

Åkrarnas gipsbehandling effektiviserar vattenskyddet inom jordbruket25.5.2018 09:00Tiedote

Gipsbehandlingen av åkrar har visat sig vara effektiv, säker och även accepterad av bönderna som en metod att minska jordbrukets fosforbelastning på Östersjön. Resultaten bygger på ett omfattande pilotprojekt där gipsspridning har testats i Egentliga Finland. Om gipsbehandlingen togs i bruk i större utsträckning skulle det bli möjligt att uppfylla de mål som Skyddskommissionen för Östersjön (HELCOM) har fastställt för Finlands del när det gäller att minska fosforbelastningen. Gipsbehandlingen har stor potential med tanke på hela Östersjön.

Uutishuoneessa voit lukea tiedotteitamme ja muuta julkaisemaamme materiaalia. Löydät sieltä niin yhteyshenkilöidemme tiedot kuin vapaasti julkaistavissa olevia kuvia ja videoita. Uutishuoneessa voit nähdä myös sosiaalisen median sisältöjä. Kaikki STT Infossa julkaistu materiaali on vapaasti median käytettävissä.

Tutustu uutishuoneeseemme