Koulutusuudistukset vaativat onnistuakseen vahvaa tietopohjaa, riittävää jälkiarviointia sekä riittävää resursointia

Suomessa toteutettiin vuosina 2017–2021 lukuisia mittavia koulutuksen reformeja, joilla mm. laajennettiin oppivelvollisuutta ja uudistettiin koulutuksen rakenteita. Uudistusten taustalla ollut tietopohja näyttäytyy kuitenkin osin heikkona, eikä reformien vaikutuksia ole seurattu tai arvioitu huolellisesti.

Etlan tutkimuspäällikkö Hanna Virtanen (KTT) ja Laboren tutkimusohjaaja Hannu Karhunen (KTT) toteavat tuoreessa lapsiasiavaltuutetun kertomuksessa, että koulutuspolitiikan reformien toteuttamisessa tulisi painottaa vaiheittaista toimeenpanoa ja kokeiluja, laadukasta jälkiarviointia sekä reformien pohjautumista tutkittuun tietoon. Koulutusuudistusten vaikutuksia on haasteellista ennakoida, sillä vaikutukset voivat vaikuttaa joihinkin ryhmiin positiivisesti ja toisiin taas negatiivisesti. Vaikutusten riskejä voitaisiin kuitenkin vähentää nimenomaan vaiheittaisella toimeenpanolla. Jälkiarvioinnit taas tuottaisivat tietoa mahdollisten korjaavien tai uusien toimenpiteiden pohjaksi.

– Oppivelvollisuuden laajentaminen on yksi harvoista koulutuksen reformeista, jonka vaikutuksista on tarjolla kohtuullisen paljon tutkimusnäyttöä. Sen vaikutuksista laadittiin varsin kattava jälkiarviointisuunnitelma jo lainsäädäntövaiheessa. Koulutuskentällä on sen sijaan toteutettu useita muita reformeja ja pienempiä hankkeita, jotka eivät ole pohjautuneet tutkittuun tietoon ja joiden tavoitteita ei määritelty selkeästi, toteaa Etlan tutkimuspäällikkö Hanna Virtanen.

Tutkittuun tietoon pohjautuva lähestymistapa on erityisen tärkeä niiden koulutuspoliittisten toimenpiteiden kohdalla, jotka kohdistuvat lapsiin ja nuoriin.

Suomi vähentänyt koulutuksen resursseja

Monilla koulutuksen uudistuksilla on hyvää tarkoittavia tavoitteita, mutta niiden vaikutukset lapsiin riippuvat lopulta käytettävissä olevista resursseista. Myös oppivelvollisuuden laajentamisen hyödyt voivat vaarantua, jos uudistusta ei resursoida riittävästi.

Suomi on yksi harvoja maita, joissa koulutuspanostukset ovat laskeneet 2010-luvulla. Vuonna 2019 koulutusmenojen osuus bkt:sta oli 5,1 prosenttia. Useimmissa muissa maissa koulutuspanostuksia on päinvastoin lisätty, ja Suomi onkin tippunut koulutukseen käytettyjen panosten vertailussa OECD-maiden keskiarvon alapuolelle.

Opiskelijakohtaiset koulutusmenot laskivat vuosina 2012–2018 Suomen lisäksi ainoastaan Venäjällä, Kreikassa ja Sloveniassa. Useimmissa maissa koulutuspanostuksia lisättiin merkittävästi samalla aikavälillä, Virtanen ja Karhunen kirjoittavat.

Nähdäksesi tämän sisällön lähteestä www.etla.fi, anna hyväksyntä sivun yläosasta.

Koulutuksen käyttömenojen reaalikehitys vuosina 2000–2019. (Lähde: Suomen virallinen tilasto (SVT): Koulutuksen talous [verkkojulkaisu]).

 

Koulutuksen kokonaisresursseja on lisätty parin viime vuoden aikana, mutta lisäykset eivät ole riittäneet paikkaamaan aiemmin tehtyjä menoleikkauksia. Suurimpien leikkausten kohteena on Suomessa ollut ammatillinen koulutus, jonka leikkaukset ovat tutkijoiden mukaan erityisen huolestuttavia.

– Ammatillinen koulutus kohdistuu suurimmassa syrjäytymisriskissä oleviin nuoriin. Resurssien karsimisella voi olla merkittäviä negatiivisia vaikutuksia heidän tulevaisuuteensa, huomauttaa Etlan Hanna Virtanen.

 

Virtanen, Hanna & Karhunen, Hannu: Koulutuspolitiikan reformit ja resurssit 2017–2021. Lapsiasiavaltuutetun kertomus

 

Lapsiasiavaltuutettu luovuttaa 8.2. eduskunnalle kertomuksen lasten asemasta ja heidän oikeuksiensa toteutumisesta Suomessa vuosina 2018–2021. Lapsiasiavaltuutettu tekee kolme ehdotusta lasten aseman ja oikeuksien parantamiseksi: muutoksia esitetään nyt perustuslakiin, lastensuojeluun ja koulutusresursseihin.

Liite:

Kuvio 1. Koulutuksen käyttömenojen reaalikehitys vuosina 2000–2019. (Lähde: Suomen virallinen tilasto (SVT): Koulutuksen talous [verkkojulkaisu]).