Tampereen yliopisto

Kulttuuriin osallistumattomuus kytkeytyy sosiaaliseen eriarvoisuuteen

Jaa
Nykypäivän Suomessa kulttuuria kuluttaa yhä valikoidumpi joukko ihmisiä. Vaikka Suomessa vallitsee laaja mahdollisuuksien tasa-arvo, uusimman tutkimustiedon mukaan yhteiskunnallinen asema ennustaa voimakkaasti osallistumista kulttuuriin. Tutkija Riie Heikkilä selvittää uudessa kirjassaan, millaista vapaa-aikaa kulttuuriin vähän osallistuvat suomalaiset viettävät ja millä tavalla he puhuvat osallistumisesta.
Kuva: Jonne Renvall/Tampereen yliopisto
Kuva: Jonne Renvall/Tampereen yliopisto

Mahdollisuuksien tasa-arvo tarkoittaa Suomessa myös mahdollisuutta kulttuuriosallistumiseen. Laaja ilmainen koulutusjärjestelmä tutustuttaa jokaisen ikäluokan kulttuuriin monipuolisesti, ja esimerkiksi jokaisessa Suomen kunnassa on lain mukaan kirjasto. Siitä huolimatta kulttuuriosallistumista ennustaa monien tutkimusten mukaan yhä voimakkaammin yhteiskunnallinen asema, ja kulttuurinen tietämys sekä osallistuminen yhdistyvät vahvasti koulutukseen.

– Paljon kulttuuria kuluttavat käyttävät myös paljon mediaa. Kulttuurinen orientaatio ja osallistuminen periytyvät vahvasti vanhemmilta lapsille ja kaikenlainen kulttuurin kuluttaminen keskittyy yhä valikoituneemmalle joukolle, tutkija Riie Heikkilä sanoo.

Tuore OKM:n sivistysraportti osoittaa, että oppimis- ja koulutustaso heikkenee ja että esimerkiksi kirjastoja käytetään koko ajan vähemmän.

Yliopistotutkija, dosentti Riie Heikkilä selvitti kulttuurinsosiologian alan kirjassaan Understanding Cultural Non-Participation in an Egalitarian Context (Palgrave 2022) empiirisen aineiston valossa, millaista kulttuuriin vähän osallistuvien suomalaisten vapaa-aika on ja millä tavalla he puhuvat kulttuuriosallistumisestaan.

Heikkilä esittää tutkimustuloksena, ettei kukaan ole sananmukaisesti ”passiivinen” kulttuuriin kuluttaja.

– Myös vähän muodolliseen kulttuuriin osallistuvilla on ajanviettotapoja, jotka voidaan lukea kulttuurin piiriin, jos se vain määritellään tarpeeksi laajasti.

Kulttuuriosallistuminen näyttää kuitenkin tutkimusaineiston perusteella polarisoituvan. Toisessa ääripäässä ovat aktiiviset ihmiset, jotka osallistuvat sekä muodolliseen että arkiseen kulttuuriin. Toiseen ääripäähän kuuluvat vain vähän tai eivät ollenkaan muodollista kulttuuria harrastavat ihmiset, joilla on vähemmän myös arkista harrastamista.

Heikkilä jakaa haastateltavien puhetavat kolmeen ryhmään: korkeakulttuurin hyväksyntään, käytännöllisyyteen ja uhmakkuuteen.

Ensimmäinen ryhmä suhtautuu myönteisesti korkeakulttuuriin ja uskoo, että kulttuuriosallistuminen on yhteydessä kulttuuripääomaan ja yhteiskuntaan kuulumiseen. Toinen ryhmä suhtautuu kulttuuriosallistumiseen käytännönläheisesti, vailla ajatusta siitä, että sillä olisi yhteyttä kulttuuripääomaan tai statuksen osoittamiseen. Kolmas ryhmä puolestaan vastustaa uhmakkaasti ja vihamielisestikin erityisesti korkeakulttuuriksi kokemaansa kulttuuria ja kokee tässä mielessä tippuneensa kulttuurihyvinvoinnin kelkasta.

Osallistaako julkinen kulttuuripolitiikka tarpeeksi kaikkia ihmisiä?

Kulttuuriin osallistumattomuudesta tiedetään vähän, koska perinteisiin kyselytutkimuksiin vastaavat kaikkein heikoimmin ne, jotka osallistuvat kulttuuriinkin vähiten. Siksi Heikkilä käyttää kirjassa laadullisia menetelmiä. Tutkimusta varten haastateltiin 40 yksittäistä ihmistä ja 9 ryhmää.

Haastateltava joukko edustaa Heikkilän mukaan varsin tyypillisiä suomalaisia matalan statuksen profiileja, mutta ei missään mielessä erittäin syrjäytyneitä tai marginalisoituja ryhmiä.

– Suomessa voi pitää huolestuttavana tai yllättävänäkin sitä, että niin sanottujen matalien statusten ryhmissä on niin äärimmäisiä ja polarisoituneita suhtautumistapoja kulttuuriosallistumiseen.

– Erot näyttävät liittyvän sosioekonomiseen eriarvoisuuteen ja eriarvoisuuden kokemukseen. Kirjan valossa voi kysyä, miten hyvin julkinen kulttuuripolitiikka onnistuu tavoitteessaan osallistaa kaikkein vähiten kulttuuriin osallistuvia ryhmiä, Heikkilä toteaa.

Tutkittavien rekrytoinnissa käytettiin hyväksi tilastoaineistojen osoittamia vähäistä osallistumista ennustavia taustamuuttujia. Haastateltaviksi valittiin ihmisiä, joiden taustatekijöissä yhdistyivät mahdollisimman usein matala koulutus, ns. sinikaulusammatti, asuminen pienellä paikkakunnalla sekä työelämän ulkopuolella oleminen (esim. työttömyys, työkyvyttömyyseläke, vanhempainvapaa, eläke).

Tutkimus perustuu Suomen Akatemian ja Suomen Kulttuurirahaston rahoittamaan tutkimushankkeeseen Kulttuurinen osallistumattomuus nyky-Suomessa / Understanding cultural disengagement in contemporary Finland. Kirja on ilmestynyt loppuvuodesta 2022 kovakantisena ja nyttemmin avoimesti verkossa Open Access -julkaisuna.

Avainsanat

Yhteyshenkilöt

Lisätietoja:
VTT, dosentti Riie Heikkilä
050 437 7207
riie.heikkila@tuni.fi

Kuvat

Kuva: Jonne Renvall/Tampereen yliopisto
Kuva: Jonne Renvall/Tampereen yliopisto
Lataa

Linkit

Tietoja julkaisijasta

Tampereen yliopisto
Tampereen yliopisto
Kalevantie 4
33014 TAMPEREEN YLIOPISTO

p. 0294 5211https://www.tuni.fi

Tampereen yliopisto kytkee yhteen tekniikan, terveyden ja yhteiskunnan tutkimuksen ja koulutuksen. Teemme kumppaniemme kanssa yhteistyötä, joka perustuu vahvuusalueillemme sekä uudenlaisille tieteenalojen yhdistelmille ja niiden soveltamisosaamiselle. Luomme ratkaisuja ilmastonmuutokseen, luontoympäristön turvaamiseen sekä yhteiskuntien hyvinvoinnin ja kestävyyden rakentamiseen. Yliopistossa on 21 000 opiskelijaa ja henkilöstöä lähes 4 000. Rakennamme yhdessä kestävää maailmaa.

Tilaa tiedotteet sähköpostiisi

Haluatko tietää asioista ensimmäisten joukossa? Kun tilaat tiedotteemme, saat ne sähköpostiisi välittömästi julkaisuhetkellä. Tilauksen voit halutessasi perua milloin tahansa.

Lue lisää julkaisijalta Tampereen yliopisto

Medialle avoin asiantuntijoiden paneelikeskustelu: Mitä opimme koronaviruspandemiasta?23.3.2023 14:20:12 EET | Tiedote

Koronaviruspandemian vuoksi virustautien ja rokotteiden tutkimus on lisääntynyt ennennäkemättömällä tavalla. Koronarokotteen nopea kehitys oli tieteellisen tutkimuksen voimannäyttö. Samoin viruksen osoittamiseen tarkoitettujen pikatestien laaja käyttöönotto, koronapotilaiden hoidon nopea kehittyminen uusine viruslääkkeineen ja epidemian kulun luotettava seuranta osoittavat systemaattisen tutkimustyön merkityksen.

Väitös: Toimiva vuorovaikutus on edellytys diabeetikon omahoidon onnistumiselle23.3.2023 10:09:43 EET | Tiedote

Jokaisella terveydenhuollossa asioivalla potilaalla on oikeus hyvään kohteluun, mikä rakentuu vuorovaikutuksessa terveydenhuollon ammattilaisen kanssa. Toimiva vuorovaikutus on erityisen keskeistä pitkäaikaissairautta sairastavien kannalta, jotka asioivat terveydenhuollossa useasti, ja joiden hoidontarve saattaa olla elinikäinen. FM Maija Peltola tutki viestinnän väitöskirjassaan tyypin 2 diabeetikoiden vuorovaikutuskokemuksia lääkärien ja hoitajien kanssa käydyistä keskusteluista, joilla oli ollut omahoitoa edistävä tai estävä merkitys.

Väitös: Aikuiset luku- ja kirjoitustaitoon tukea tarvitsevat maahanmuuttajat oppivat kieltä kehollisesti erilaisissa vuorovaikutustilanteissa21.3.2023 14:34:05 EET | Tiedote

Monet maahanmuuttaja-aikuisistamme eivät osaa lukea ja kirjoittaa omalla äidinkielellään. Selviytyäkseen arjessaan Suomessa heidän tulisi kuitenkin oppia sekä suomen kieli että luku- ja kirjoitustaito. FM Laura Eilolan väitöstutkimus tuo esiin, miten tällaiset oppijat hyödyntävät kielenkäytössään ja -oppimisessaan erityisen paljon esimerkiksi erilaisia eleitä, esineitä tai vuorovaikutustilanteen materiaalista ympäristöä. Lisäksi Eilolan tutkimus osoittaa, että aikuiset luku- ja kirjoitustaitoon tukea tarvitsevat maahanmuuttajat oppivat suomea luokkahuoneen lisäksi erilaisissa asiointitilanteissa.

Väitös: Valoon perustuva etäisyystutka ja tekoäly auttavat tulevaisuuden työkoneita ja toimistorobotteja liikkumaan itsenäisesti21.3.2023 11:36:15 EET | Tiedote

FM Jukka Peltomäen väitöskirja tutkii ympäristöstä otetun etäisyyskartan avulla tehtävää paikannusta. Etäisyyskartta mitataan valoon perustuvalla etäisyystutkalla (eng. LiDAR), joka on usein luotettavampi kuin digitaalisen kameran kuva ja toimii eri sää- ja valaistusolosuhteissa. Otettua etäisyyskuvaa verrataan etäisyysgallerian kuviin tekoälymenetelmällä, jolloin saadaan liikkuvan laitteen tarkka paikka selville. Hyödyntämällä väitöskirjan teknologiaa itseajavat autot ja robotit voivat liikkua autonomisesti sisä- ja ulkotiloissa.

HALKO-hankkeessa tutkitaan hyvinvointialueuudistuksen synnyttämää uudenlaista julkisen hallinnon kokonaisuutta14.3.2023 14:25:44 EET | Tiedote

Tampereen yliopistossa on käynnistynyt laaja tutkimushanke, jossa tarkastellaan hyvinvointialueiden ja kuntien välistä suhdetta, johtamista ja valtionohjausta. HALKO-hanke on osa valtioneuvoston kanslian koordinoimaa tutkimus- ja selvitystoimintaa (VN TEAS), jolla tuotetaan tietoa julkisen hallinnon päätöksenteon, tiedolla johtamisen ja toimintakäytäntöjen tueksi.

Uutishuoneessa voit lukea tiedotteitamme ja muuta julkaisemaamme materiaalia. Löydät sieltä niin yhteyshenkilöidemme tiedot kuin vapaasti julkaistavissa olevia kuvia ja videoita. Uutishuoneessa voit nähdä myös sosiaalisen median sisältöjä. Kaikki tiedotepalvelussa julkaistu materiaali on vapaasti median käytettävissä.

Tutustu uutishuoneeseemme