Kunnat odottavat kehysriihen päätöksiltä vakautta ja toimintaedellytysten turvaamista kriisien keskellä

Koronan ennaltaehkäisy ja hoito edellyttävät kunnilta yhä voimavaroja, minkä lisäksi koronan aiheuttama hoito- ja palveluvelka on kunnissa mittava. Venäjän häikäilemätön hyökkäys Ukrainaan on jatkanut kriisien ja epävarmuuden aikaa, joka heijastuu monin tavoin myös kuntien toimintaan ja talouteen. Samaan aikaan kuntien toimintaympäristö on ennen kokemattomassa muutoksessa sote-uudistuksen ja työllisyyden hoidon vastuiden siirtymisen myötä. 

– Kunnat tarvitsevat tässä tilanteessa valtiolta vakautta lisääviä päätöksiä. Kuntien on systemaattisesti kasvatettava puskureitaan, lisättävä muutoskyvykkyyttään ja säilytettävä varautumis- ja reagointiherkkyys muutosten ja kriisien yllättäessä, hallituksen puheenjohtaja Joona Räsänen sanoo. 

Sote- ja pelastustoimen palvelujen järjestämisvastuun siirtyminen ensi vuonna kunnista hyvinvointialueille merkitsee kaikkien aikojen mittavinta julkisen sektorin rahojen, henkilöstön, omaisuuksien ja sopimusten uudelleenjärjestelyä. Valtavan työmäärän edellyttävä uudistus on talousvaikutuksiltaan yhä epäselvä. 

Myös työ- ja elinkeinopalvelujen järjestämisvastuun siirtyminen kunnille vuonna 2024 vaikeuttaa tulevaisuuden ennakointia osaltaan. Uudistusten keskellä pula ammattitaitoisesta työvoimasta on huutava. 

– Valtion kuntapolitiikan vakaus ja ennakoitavuus sekä sitoumuksista kiinni pitäminen ovat tässä tilanteessa entistäkin tärkeämpiä. Valtio ei saa omilla toimillaan lisätä kuntatalouden turbulenssia, vaan sen tulee finanssipolitiikan pääperiaatteiden mukaan vastata suhdannevaihteluiden tasaamisesta, toimitusjohtaja Minna Karhunen korostaa. 

Keskeisimmät tavoitteemme kehysriiheen: 

• Ukrainasta sotaa Suomeen pakanevien määrä kasvaa voimakkaasti. Tästä aiheutuvat kustannukset ja muut talousvaikutukset eivät saa jäädä yksittäisten kuntien harteille, vaan ne on korvattava. Kunnille on viipymättä korvattava tilapäisen suojelun hakijoiden majoittaminen ja vastaanottopalveluiden tarjoaminen muuten kuin vastaanottokeskuksissa. 
• On välttämätöntä, että kuntien varautumista muun muassa kyberturvallisuuden, kriittisen infran kuten, vesi- ja energiahuollon, ja muun huoltovarmuuden sekä väestönsuojelun riskeihin vahvistetaan valtion ja kuntien yhteisin voimavaroin.  
• Koronapandemian jatkumisesta syntyvät menot tulee korvata kunnille täysimääräisesti. Koronasta aiheutuvat talousvaikutukset on korvattava myös opetus- ja kulttuuritoimessa. Lisäksi täsmätukea tarvitaan joukkoliikenteessä. 
• Valtion on pidettävä kiinni lakisääteisistä sitoumuksista ja velvoitteista. Valtionosuuksien indeksikorotukset ja muut lainsäädännön edellyttämät tarkistukset tulee tehdä lain edellyttämättä tavalla. 
• Vuoden 2023 kunnan peruspalvelujen valtionosuuden määrässä syksyllä 2021 havaittu korjaustarve, noin 340 miljoonaa euroa, tulee huomioida kuntien valtionosuuksissa teknisenä, kehystasoa automaattisesti korottavana korjauksena. 
• Resurssit kuntien perustehtäviin on turvattava. 
• Julkisen sektorin menopaineita ei tule kasvattaa laajentamalla julkisen sektorin sääntelyä, tehtäviä ja velvoitteita. Menopaineita ei tule lisätä myöskään tiukentamalla palveluihin liittyviä mitoituksia. 
• Mahdollisten päätösperäisten vero- ja maksuperustemuutosten aiheuttamat menetykset on kompensoitava kunnille. 
• Pitkään valmisteltu kiinteistöverouudistus on saatava maaliin tällä vaalikaudella. 
• Sote- ja TE-palvelu-uudistuksen muutoskustannukset kunnille on korvattava täysimääräisesti. Uudistuksen valmisteluun on varattava riittävät resurssit. 
• Osaavan työvoiman saatavuuden helpottamiseksi on käynnistettävä kevään kuluessa valmistelu työvoiman saatavuuden kohentamiseksi. Toimenpiteiden tulisi kattaa ainakin koulutusjärjestelmän uudistuksia ammatillisesta koulutuksesta korkeakouluihin, työperäisen maahanmuuton sujuvoittamista sekä kunta-alan vetovoiman parantamista. 
• Liikennehankkeiden yhteisrahoitusmallin yleisperiaatteet tulee neuvotella ennen seuraava MAL-sopimuskierrosta valtion ja MAL-kaupunkiseutujen kuntien kesken. Liikenne 12 -suunnitelman rahoitusraami on vaikuttavuuteen nähden liian matala. MAL-sopimusten jatko sekä valtion rahoituksen riittävä taso on turvattava. 
• Kävelyn, pyöräilyn ja joukkoliikenteen valtiontuet on nostettava Fossiilittoman liikenteen tiekartassa määritellylle tasolle vuodesta 2023 lähtien.