Helsingin yliopisto

Kymmeniä miljoonia vuosia vanhasta meripihkasta löytyi yli 150 uutta jäkäläfossiilia

Jaa
Meripihkassa säilyneet jäkälät kertovat, että nykyisen Euroopan alueella vallitsi lauhkea ja kostea ilmasto.
Meripihkaan kymmeniä miljoonia vuosia sitten uppoutunut pensasjäkälä. Kuva: A.R. Schmidt / Nature Plants
Meripihkaan kymmeniä miljoonia vuosia sitten uppoutunut pensasjäkälä. Kuva: A.R. Schmidt / Nature Plants

Helsingin yliopiston ja saksalaisen Göttingenin yliopiston tutkijat ovat löytäneet eurooppalaisten museoiden ja yksityisten keräilijöiden meripihkakokoelmista varsinaisen jäkäläaarteen. Nature Plants -lehdessä julkaistu tutkimus kymmenkertaistaa tähän mennessä tunnettujen jäkäläfossiilien määrän. Eurooppalaisesta 47–24 miljoonaa vuotta vanhasta meripihkasta löytyi yli 150 uutta jäkäläfossiilia.

– Puiden rungoilla ja oksistoissa kasvaneet jäkälät muistuttavat mantereella nykyään eläviä epifyyttijäkäliä. Ne viittaavat siihen, että tuon ajan metsissä vallitsi lauhkea ja kostea, muttei sentään trooppisen kuumankostea ilmasto, toteaa kasvibiologian dosentti Ulla Kaasalainen Luonnontieteellisestä keskusmuseosta.

Pehmeärakenteisista jäkälistä ei ole juuri säilynyt fossiileja, tai niiden on ainakin ajateltu olevan hyvin harvinaisia. Muinaisten havupuiden pihkasta syntynyt meripihka on kuitenkin nyt osoittautunut rikkaaksi fossiililähteeksi – kunhan usein vain pieninä palasina säilyneet fossiilit osaa tunnistaa jäkäliksi.

Nyt löytyneiden fossiilien joukossa on sekä pensasjäkäliä, lehtijäkäliä että rupijäkäliä.

– Fossiilien rakenne osoittaa, että muinaiset jäkälät hakivat elinympäristössään tasapainoa yhteyttämisessä tarvittavan valon ja riittävän, muttei liiallisen kosteuden kanssa – samaan tapaan kuin nykyiset jäkälät. Ne myös tuottivat pitkälle erikoistuneita lisääntymisrakenteita, joissa symbioosin molemmat osakkaat kykenivät yhdessä siirtymään uudelle kasvupaikalle, sanoo professori Jouko Rikkinen.

Kaikki jäkälät ovat vähintään kahdesta eri eliöstä koostuvia symbiooseja. Niissä on hallitseva sieniosakas ja sen suojassa eläviä leviä tai syanobakteereja. Sieni tarjoaa kumppaneilleen suotuisat elinolot ja käyttää ravinnokseen yhteyttävien levien tuottamaa sokeria.

Ulla Kaasalainen, Alexander R. Schmidt ja Jouko Rikkinen 2017: Diversity and ecological adaptations in Palaeogene lichens. Nature Plants 3: 17049. DOI: 10.1038/nplants.2017.49

Avainsanat

Yhteyshenkilöt

professori Jouko Rikkinen
jouko.rikkinen@helsinki.fi
puh. 050 415 0426


dosentti Ulla Kaasalainen
ulla.kaasalainen@helsinki.fi


viestinnän asiantuntija Elina Raukko
elina.raukko@helsinki.fi
puh. 050 318 5302

Kuvat

Meripihkaan kymmeniä miljoonia vuosia sitten uppoutunut pensasjäkälä. Kuva: A.R. Schmidt / Nature Plants
Meripihkaan kymmeniä miljoonia vuosia sitten uppoutunut pensasjäkälä. Kuva: A.R. Schmidt / Nature Plants
Lataa

Linkit

Tietoja julkaisijasta

Helsingin yliopisto on yli 40 000 opiskelijan ja työntekijän kansainvälinen tiedeyhteisö, joka toimii neljällä kampuksella Helsingissä ja usealla muulla paikkakunnalla Suomessa. Se on toistuvasti maailman sadan parhaan yliopiston joukossa. Helsingin yliopisto on perustettu vuonna 1640.

Tilaa tiedotteet sähköpostiisi

Haluatko tietää asioista ensimmäisten joukossa? Kun tilaat tiedotteemme, saat ne sähköpostiisi välittömästi julkaisuhetkellä. Tilauksen voit halutessasi perua milloin tahansa.

Lue lisää julkaisijalta Helsingin yliopisto

Uutishuoneessa voit lukea tiedotteitamme ja muuta julkaisemaamme materiaalia. Löydät sieltä niin yhteyshenkilöidemme tiedot kuin vapaasti julkaistavissa olevia kuvia ja videoita. Uutishuoneessa voit nähdä myös sosiaalisen median sisältöjä. Kaikki tiedotepalvelussa julkaistu materiaali on vapaasti median käytettävissä.

Tutustu uutishuoneeseemme
HiddenA line styled icon from Orion Icon Library.Eye