Lämpenevä ilmasto ja voimistuva maankäyttö lisäävät kalojen elohopeapitoisuutta

Elohopea on luonnossa esiintyvä raskasmetalli, jonka erityisen myrkyllinen muoto, metyylielohopea, kertyy kaloihin ja rikastuu ravintoverkoissa. Ihmisiin metyylielohopea päätyy erityisesti kalaravinnon kautta.

Tutkijat selvittivät ilmaston ja maankäytön yhteisvaikutuksia Lapissa. Voimakas maankäyttö, lämpimämpi ilmasto ja suurempi sateisuus lisäävät maaperään varastoituneiden ravinteiden ja hiileen sitoutuneen elohopean huuhtoutumista vesistöihin. Ympäristön elohopeapitoisuus on lisääntynyt myös fossiilisten polttoaineiden käytön myötä.

– Lappi on tärkeä tutkimuskohde, sillä siellä lämpötila, sateisuus ja ravinnemäärät kasvavat merkittävästi pohjoisen lähes luonnontilaisista järvistä kohti eteläisempiä reheviä ja sameita vesiä. Samalla valuma-alueiden maankäyttö muuttuu porotaloudesta kohti voimaperäistä metsätaloutta. Tutkimusalueellamme ei ole suoria elohopean päästölähteitä, vaan elohopea on peräisin kaukolaskeumasta ja valuma-alueen maaperästä, toteaa Helsingin yliopiston Lammin biologisen aseman ympäristötutkimuksen professori Kimmo Kahilainen.

Tutkijat havaitsivat, että levien elohopeamäärä kasvoi sitä suuremmaksi, mitä lämpimämpi ja nuhraantuneempi järvi oli. Tämä heijastui myös kaloihin. Muikun ja särjen elohopeapitoisuus lämpimämmissä ja rehevöityneissä järvissä oli hieman korkeampi kuin luonnontilaisissa, kun taas ahvenen ja hauen elohopeapitoisuus kasvoi selvästi.

– Ilmaston lämpeneminen ja sateisuuden lisääntyminen sekä maankäytön voimistuminen kasvattavat huuhtoutumia valuma-alueelta. Tulevaisuudessa Lapin kalojen elohopeapitoisuus voikin olla lähempänä napapiirin eteläpuolisten järvien tasoa. Ilmaston ja maankäytön muuttuessa kalojen ja ravintoverkkojen elohopeapitoisuutta tulisi tutkia ja seurata entistä tarkemmin, Kahilainen sanoo.