Lapsen univaikeudet lisäävät riskiä psyykkisiin oireisiin

LL Hanna Huhdanpää selvitti väitöskirjatutkimuksessaan lapsen unen ja toiminnanohjauksen yhteyttä psykiatrisiin oireisiin sekä varhaisten uniongelmien ja raskaudenaikaisten sekä raskaudenjälkeisten perheen riskitekijöiden yhteyttä lapsen tarkkaamattomuus- ja yliaktiivisuusoireisiin viiden vuoden iässä.

Lastenpsykiatriseen erikoissairaanhoitoon ohjattujen alle kouluikäisten lasten unen ja toiminnanohjauksen vaikutusta psykiatriseen oirekuvaan on toistaiseksi selvitetty vähän.

Lastenpsykiatriseen hoitoon ohjatuilla 4–7-vuotiailla lapsilla on tavallista enemmän toiminnanohjauksen vaikeuksia. Lapsista 14 % nukkuu yössä alle 9 tuntia, mikä on huomattavasti vähemmän verrokkilapsiin verrattuna. Lapsilla on myös enemmän motorisesti levotonta unta, painajaisia, aamu- ja päiväväsymystä sekä yöheräilyä.

”Lapsen univaikeus lisää merkittävästi riskiä lapsen psyykkisiin oireisiin: internalisoiviin oireisiin, kuten ahdistukseen ja masennukseen sekä eksternalisoiviin oireisiin, kuten uhmakkuuteen ja impulsiivisuuteen”, kertoo erikoislääkäri Hanna Huhdanpää HUS Lastenpsykiatriasta.

Unen pituus yhteydessä lapsen tarkkaamattomuusoireisiin

Väestöpohjaisessa tutkimuksessa havaittiin, että vanhemman raportoima lapsen varhainen unen pituus (3 kk:n, 8 kk:n ja 24 kk:n iässä) liittyy viiden vuoden iässä lapsen tarkkaamattomuusoireisiin. Lapset, joilla on tarkkaamattomuus- ja yliaktiivisuusoireita viiden vuoden iässä, nukkuivat varhaislapsuuden ajan keskimäärin vähemmän, ja heillä oli enemmän univaikeuksia ja yöheräilyä verrokkilapsiin verrattuna.

”Varhainen lyhyempi unen pituus, äidin raskaudenaikainen ja raskaudenjälkeinen masennus, kielteisempi perheilmapiiri sekä määräävä kasvatustyyli vauvaiässä lisäsivät riskiä lapsen tarkkaamattomuus- ja yliaktiivisuusoireisiin viiden vuoden iässä. Pojilla on tarkkaamattomuus- ja yliaktiivisuusoireita tyttöjä enemmän”, kertoo Hanna Huhdanpää.

Univaikeuksien varhainen tunnistaminen tärkeää

Univaikeuksien ja toiminnanohjauksen vaikeuksien varhainen tunnistaminen ovat tärkeä osa pienten lasten psykiatrista hoitoa ja kuntoutusta, ja ne tulee ottaa huomioon varhaisvaiheessa lapsen hoidon suunnittelussa ja toteuttamisessa. On mahdollista, että varhainen univaikeuksien hoito lievittää myös psykiatristen oireiden voimakkuutta.

”Lapsen varhaisten univaikeuksien hoitoa ja perheille tarjottavaa tukea ja apua esimerkiksi vanhemmuuteen ja vanhemman masennukseen tulisi olla pikkulapsiaikana tarjolla etenkin perheille, joilla on useita riskitekijöitä lapsen aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriön oireiden kehittymiselle. On erityisen tärkeää tunnistaa varhain ne perheet, joissa lapsella on useita riskitekijöitä ja tarjota näille perheille riittävästi ja oikea-aikaisesti tukea”, sanoo Huhdanpää.