Laskennallinen evoluutiotutkimus tuo tehokasta uutta metodologiaa kielitieteeseen

Laskennallisen kielitieteellisen tutkimuksen yleistyessä biologiasta lainattuja metodeja on sovellettu esimerkiksi indoeurooppalaisten ja austronesialaisten kielten tutkimukseen. Syrjäsenväitöskirjassa biologista metodologiaa on koestettu suomelle sukua olevilla uralilaisilla kielillä. Uutena lähestymistapana tutkimuksessa on myös sovellettu populaatiogeneettisiä metodeja murretutkimukseen esimerkkiaineistona suomen murteet.

– Tutkimuksessa voi samaistaa kieliä biologisiin lajeihin ja murteita puolestaan lajinsisäisiin populaatioihin. Sovelletut analyysitekniikat noudattavat tämäntapaista jaottelua, Syrjänen toteaa.

Biologiassa eri lajeja tarkastellessa tutkimuksen keskiössä ovat usein lajien väliset sukulaisuussuhteet, joita tutkitaan muun muassa DNA-aineistosta rakennettujen fylogeneettisten puiden avulla. Myös kielitieteessä sukupuu on yksi mahdollinen tapa hahmottaa kielten historiallisia suhteita.

– Huomioitavaa tässä on, ettei kielten saatikka biologisten lajien erkaantuminen noudata pelkästään puumaista rakennetta, jossa materiaali periytyy. Molemmissa tapauksissa tapahtuu myös lateraalista muutosta, kuten hybridisaatio lajien tapauksessa tai lainautuminen kielten tapauksessa. Tällaisiin tilanteisiin soveltuvat fylogeneettisten verkostojen tapaiset mallinnustekniikat, jotka eivät oleta puumaista rakennetta.

Uralilaisten kielten tapauksessa erkaantuminen on tulosten perusteella puumaisen ja ei-puumaisen rakenteen välissä, ja erilaisilla tekniikoilla saadaan nostettua esille eri puolia kokonaiskuvasta.

Entä murteiden väliset suhteet?

– Murteissa on jonkin verran yhtäläisyyttä lajinsisäisiin populaatioihin, jotka muodostuvat geneettisesti samankaltaista yksilöistä. Vastaavasti murre koostuu joukosta kielellisesti samankaltaisia kielenkäyttäjiä. Yhteistä on myös se, että rajat murteiden tai populaatioiden välillä eivät ole aina selviä, vaan on sekä sekamurteita että sekoittuneita populaatioita.

Populaatiogeneettiset tekniikat tuottavat yleisesti hyvin samankaltaisen jaon murteista kuin perinteiset tekniikat, mikä on tässä tapauksessa hyvä tulos. Lisäksi ne tuovat joukon uusia mittareita murteiden tutkimiseen.

Mitä näillä metodeilla voidaan tehdä?

– Väitöstutkimukseni tuo uusia tutkimusmetodeja kielitieteeseen. Samoja tai samankaltaisia metodeja on sovellettu myös esimerkiksi kulttuurihistorialliseen tutkimukseen ja arkeologiaan, ja sen myötä tällainen tutkimus myös luo perustaa monitieteiselle tutkimustyölle, Syrjänen kertoo.

– Laskennallisia tuloksia on mahdollista yhdistää tehokkaasti muiden tieteenalojen vastaaviin tuloksiin, eli esimerkiksi voimme laskennallisesti verrata murrejakoja vaikkapa historiallisiin hallinnollisiin rajoihin. Näin onkin jo yhdessä julkaistussa tutkimuksessa tehty.

Tutkimusaineistona Syrjäsen väitöskirjassa toimii kattava uralilaiseen sanastoon ja historiallisiin suhteisiin keskittyvä UraLex-aineisto, sekä Lauri Kettusen suomen murrekartaston digitoitu versio. Lisäksi osassa tutkimusta käytetään simuloitua kieliaineistoa menetelmien testaamiseen.

FM Kaj Syrjäsen suomen kielen alaan kuuluva väitöskirja Quantitative Language Evolution: Case Studies in Finnish Dialects and Uralic Languages tarkastetaan julkisesti Tampereen yliopiston informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunnassa perjantaina 6.8.2021 kello 12 alkaen. Vastaväittäjänä toimii tohtori Annemarie Verkerk Saarlandin yliopistosta. Kustoksena toimii dosentti Unni Leino.